Iltapäivällä riitteeseen vaipunut meri huokaa hiljaa, odottaen yötä. Naakka lähtee lentoon alastoman puun oksilta. Mistään ei kuulu mitään. Kenties talon vanha hirsi narahtaa.
Jossain äiti sulkee syleilyynsä vastasyntyneen, toisaalla sänkyyn käpertyy elämää nähnyt.
Ovi avautuu samaan aikaan, kun toinen on sulkeutumassa.
Kaikesta huolimatta odotetaan joulua. Halataan, ajatellaan kauniita ja yritetään olla murehtimatta. Elää täyttä elämää.
<3
VastaaPoistaVoi, nyt kolahti. Mielettömän kauniit kuvat ja juuri näitä mietin itsekin nyt. Viimeistä kuvaa jään katsomaan, taitaa olla tuttu paikkakin. Tuolla hiljaisuus on vahvaa.
VastaaPoista