Tätä nykyä korit hoitavat ansiokkaasti tehtäviään keittiön hellässä huomassa ja säilövät sisuksiinsa päivästä riippuen sämpylöitä tai croisantteja, omenoita tai päärynöitä.
Karhealta näyttävä juuttinaru virkkautui kevyesti samalla, kun katselin lasten kanssa piirrettyjä. Ahma tanssi, isommat töröttivät sohvalla rivissä kuin tatit ikään ja minä virkkasin. Jännitin, mitä syntyy. Ja miksikö jännitin...
Virkkaaminen ei ole minulle kovin luontevaa puuhaa, pidän virkattujen asioiden ulkonäöstä, mutta kokemukseni tuolta käsityön saralta ovat melko mielenkiintoiset, ristiriitaisetkin. Joskus onnistuu ja joskus menee päin mäntyä niin, että rytisee.
Kerran virkkasin suuren mustan maton. Siitä tuli kuin jättiläismäinen sombrero. Joskus viime syksynä kannoin sen sisälle ja purin pois. Nyt minulla on mustaa trikookudetta kerillä kilotolkulla. Kenties teen niistäkin koreja, sillä ne tuntuvat onnistuvan.
Tämä juuttinarukorin virkkaaminen oli rohkaiseva askel virkkaamisen takkuisella taipaleella. Ja mikäli tuollainen särmikäs materiaali mielyttää niin juutti on kyllä siihen oikein oiva materiaali.
Korin virkkaamiseen löytyy kuvallinen ohje esimerkiksi Kotolivingin sivuilta.
Jos matosta tulee sombrero, niin teet sen uudelleen ihan samalla tavalla, mutta lisäät kierroksilla enemmän silmukoita.
VastaaPoistaKiitos vinkistä!
PoistaKivoja koreja! olen halunnut tuollaisia virkata mutten ole uskaltanut. Virkkaaminen täälläkin vierasta. Isoäidinneliöt kyllä onnistuu. Ehkä mäkin koitan! :))
VastaaPoistaKokeile ihmeessä, oli oikeasti oikein iisiä hommaa!
PoistaKaunista on! Eikö sormien iho hierry rikki?
VastaaPoistaEi hierry, olihan tuo karheaa, mutta ei lainkaan epämielyttävää.
PoistaSnurre vaikuttaa tutustumisen arvoiselta paikalta. Ja juuttinaru näyttää hyvältä.
VastaaPoistaTerveisiä meiltä! Minullakin on juuri aloitettu blogi, joka on nyt aivan aluillaan ja itsellä on teknisesti vielä aika kömpelö olo, mutta ehkä se tästä lähtee.
Tulen kurkkimaan sinun blogin! Ja käy ihmeessä Snurressa, tiedän että tykkäisit siitä!
Poista