12.8.2014

Uin, en ui, uin.

Uin kotijärvessä ensimmäisen kerran. Oli lauantain ja sunnuntain välinen aamuyö, melkein aamu. Aurinko alkoi nousta, usva leijui järven pinnassa ja vesi oli lämmintä. Lämpimämpää kuin ilma.
Ensimmäisen kerran vuosikausiin uiminen tuntui uskomattoman hyvältä. Luotin veteen.

Jossakin vaiheessa tuli elossani sellainen aika, kun mustat vedet alkoivat käsittämättömästä syystä pelottaa. Minua, joka oli juuri niitä ihmistaimia, jotka uivat ensimmäisen kerran, kun jäät lähtivät järvestä ja viimeisen kerran silloin, kun saunalämmin iho höyrysi syysillassa ja jäähtynyt vesi oli mustaakin mustempaa. Kurjet olivat lentäneet ylitseni aikoja sitten.
Kenties se hetki koitti kolmetoista vuotta sitten. Kannoin pientä vatsassa ja näin pelottavia unia pyörteisistä yksinäisistä vesistä. Ajattelinko, että minun uintini on uitu. Tehtäväni on muualla. Kantaa sylissä ja suojella.

Oliko se lauantaiyön huumaa vai jotain muuta, en tiedä... Tiedän vaan, että tuntui mahtavalta katkaista pelolta selkä ja uida.
Ehkä otin askeleen viikkoa aiemmin, kun istuin keskiyön aikaan rannalla ja katsoin miten Timo ui. Ei kauan, mutta kuitenkin enemmän kuin minä.
Luottavaisesti astui järveen, virkistyi ja istui sitten vettä valuvana siihen viereeni.
Järven toisella laidalla loistivat oranssinkeltaisena hehkulamput ja vesisiipat suhasivat yöriennoillaan rantaveden tyynen pinnan tuntumassa.

Aion mennä uimaan yöllä vielä uudestaan. Ehkä jo tänään. Kun sängyissä on hiljaista ja pitkät sormet kietoutuvat rohkaisevina sormieni lomaan.

Kävellään rinnettä hämärässä alas, riisutaan jokainen vaateparsi, jätetään silmälasimme vaatekasojen päälle. Otetaan uskaltavat askeleet hämärään veteen.
Nauretaan vapautuneesti niin kuin viimeksi.

Pelko tuntuu hyvältä voittaa.

6 kommenttia:

  1. Onneksi voitit pelkosi! Meistä naisista äitiys tekee kumman pelokkaita..:)

    VastaaPoista
  2. Mökkijärvemme tummat syvyydet pelottavat minuakin, siellä on liian helppoa uskoa Näkkiin, pahansuopiin haltijoihin ja liian suuriin kaloihin. :) Uin silti ja nautin. Hienoa, että voitit pelkosi. Mikään ei ole kesällä ihanampaa kuin pulahtaa puhtaisiin vesiin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä sinä!
    Minä olen sellainen lähes kala ja onneksi tyttönikin ovat. Ja nimenomaan raskausaikana uinti on ollut ihan parasta.

    VastaaPoista
  4. No aivan varmasti tuntuu hyvältä voittaa pelko! Kaunis kirjoitus. Olen iloinen uinneistasi.

    VastaaPoista
  5. Onnittelut uimapelon voittamisesta! On kyllä upeaa käydä tuolla tavalla yöuinnilla lähellä kotia.

    VastaaPoista
  6. Kaikki mitä kirjoitat on aina niin kaunista! Luen ihan vaan hyvää mieltä saadakseni ja aina se täältä löytyy. Kauppareissukin on mahtava kokemus, kun sitä oikeasta kulmasta katsoo.
    Ja kuvat, pidän niistä myös.

    VastaaPoista