Keittiön astiahylly on saanut uuden toverin kannateltavakseen. Sunnuntaina nimittäin karautettiin pitkästä aikaa kirpputorille, oikein asioikseen. Hellässä huomassani kannoin sitten kotiin tuon Oiva Toikan vihreän Fauna-lasin.
Vanhimmalla tytöllä oli toiveissa löytää kirpputorilta vaatteita itselleen, kun minä puolestaan lähdin mukaan mieli täysin avoinna. Kirpputorien hienoushan on juuri siinä, että koskaan ei voi tietää, mitä löytää tai löytääkö yhtään mitään.
Salossa on oikein hyvät kirpputorit ja tällä kertaa ostoskoriini päätyi tuon lasin lisäksi Marimekon Kuusikossa-kangasta verhon verran ja samaa tavaraa jonkun ompelemana tyynyliinana. Molemmat kankaiset toverit jatkosijoitetaan alakerran toisen kammariin. Kyseisen huoneen ikkunoissa keikkuneiden unikkojen aika on nyt hetkeksi ohi. Kuusikko pääsee niiden tilalle, jahka eräällä rouvalla on tarmoa tarttua ikkunanpesupuuhiin.
Kirpputoreilla huomaan katselevani monenlaisia juttuja. Jos olen astiatuulella menen ehkä eri kirpputorille, kun silloin jos tahtoisin löytää pilteilleni jotain päälle pantavaa.
Toisinaan saatan etsiä huonekaluja, mutta hyvin harvoin, sillä aika on opettanut, että oikeat huonekalut kulkeutuvat kyllä ajan myötä luokseni. Mielummin olen ilman, kun hankin sitten jotain, joka ei oikeasti miellytä.
Vihreälasi itsessään on sellainen juttu, joka minua puhuttelee aina vain. Niitä koitan aina kulkiessani katsella. Muitakin vihreitä asioita on aikojen saatossa tullut kirpputorilta kotiin kannettua, kuten tuo astiahyllyn kuva kertookin.
Oikeastaan tuo hylly on hyvä osoitus siitä, kuinka asiat tänne meille kotiin ylipäätään ajautuu. On vain kaksi tapaa: tarve tai halu. Yleensä nämä kaksi vielä kohtaavat.
Olen huomannut, että itselleen ylimääräisen tavaran nurkissa pyörittely on energiat kadottavaa ja mielenlamauttavaa puuhaa, siksi kodissamme ei olekaan asioita, joista emme oikeasti pidä.
Täällä ovat sulassa sovussa niin kirppiskamat kuin markettilöydöt ja muut.
Tämä koti, kuten tuon hyllynkin tavarat, ovat rakennettu täysin itsekkäästi, sellaisilla jutuilla, jotka mielyttävät vain meitä.
*
Kirpputorilta tuon hyllyn sisällöstä ovat seuraavat:
Marimekon Muija- ja Unikko-purkit, A-kirjain, Kumelan lasipurkki ja tuohikoppa. Kirkas kivituikku, vihreät Kartiot, Sukat makkaralla -lasit, Fauna-lasi, Gustavsbergin Berså-voirasia, vihreät päälletysten pinotut lasiastiat, tietääkö joku muuten, mitä nämä mahdollisesti ovat?
Minäkin poikkesin viime viikolla Salon kirppareilla, sieltä ei koskaan tarvitse palata mieli maassa! Mutta mitä ovat nuo ihanat ihmismukit, itse piirrettyjäkö?
VastaaPoistaIhmismukit on ostettu ihan vasta Tigerista. Hintaa oli 2€ kipale. Noilla ratkaistiin meidän juomalasivaje.
PoistaMinäkin ajattelin että ne olisi itse taiteiltuja, hauskat!
PoistaVihreät pyöreät pinottavat ovat Kumelan valmistamat ja Olavi Ruottisen suunnittelemat kulhot. Tehty ainakin sinisenä ja violettina myös, mulla on yks semmoinen violetti.
VastaaPoistaIhania aarteita ja hyviä löytöjä, niin ne asiat aina kulkeutuu eteen. Ja ehkä silläkin on joku tarkoitus, kun tuntuu ettei mitään löydy, ehkä silloin pitääkin katsella uusin silmin niitä mitä jo omistaa. Niin olen ajatellut, kun huonoa kirppistuuria on jatkunut pitkään.
Kiitos! Ajattelinkin, että ne voisi olla jotain kotimaista. Taas viisastuin :)
PoistaTeillä on kyllä sellaisia aarteita että! Pitäis taas jossain vaiheessa kirppistellä yhdessäkin?
Näyttääppä hyvälle. Varsinkin tuo tapetti voi nam! :D
VastaaPoistaMä tykkään kanssa tapetista, mutta voi olla, että jossain vaiheessa muutoksen tuulet puhaltelee ja tapetti saa väistyä uuden tieltä. Ei sitä tiedä...
PoistaSöpö lasi ja hylly, mutta vau tuota tapettia! Kerrassaan ihana :) Olen hetken seuraillut blogiasi ja täytyy kyllä sanoa, että kovin herttainen on. Sellainen kaunis ja lempeä :) Kiitos tästä!
VastaaPoistaKetäpä muuta kotinsa esineillä kuuluisikaan miellyttää kuin kodin asukkaita. Vaikka kai niitäkin on olemassa jotka sisustavat kotiaan muita varten, näyttämöksi:/ Nuo Marimekon räsymatto-astiat on kyllä ihania.
VastaaPoista