Tiistai-aamu. Kello herättää sängyn toisella laidalla nukkuvan klo 7. Minä käännän vielä kylkeä , suljen itsepintaisesti silmäni. Joku potkaisee levottomalla aamujalallaan kylkeen. Silitän jalkaa ja tunnustelen, kuka se siinä. Aurinko on jälleen vaeltanut yöllä viereen. Siirrän hienovaraisesti jalkoja ja painan silmäni vielä kiinni. Kohta monotetaan taas. Kurkkaan aikarautaa ja totean, että taitaa olla rouvankin aika nousta. Kello on puoli kahdeksan. Aurinko nukkuu myttynä pikkuveli kainalossaan, en ole kuullut yöllä lainkaan, kun Timo on nostanut pojankin meidän viereen. Luulin nukkuneeni huonosti.
Alakerrassa koululaiset istuvat myslikulhot neniensä edessä ja mies ryystää aamuteetään. Minä painun kylpyhuoneeseen, koitan etsiä vaatteita itselleni ja vielä nukkuville taimille. Keittiöstä hihkutaan: "Äiti, mitä mä puen päälle." Kaivan pyykkiläjän vierestä punavalkoista raitapaitaa, aluspaitaa ja farkkua. Käsken hakea sukkahousut jalkaan.
Timo kantaa pikkupojan alakertaan. Istutetaan hänet pöntölle ja koitetaan sanoa jotain toisillemme. Samalla käskytän muita hampaiden pesuille ja hiusten harjaukseen. Letitän Haitulan hiukset. Yläkerran pikku-Aurinkokin on noussut. Saa mennä entisellä lettillään. Haen kaapista sukkahousut, farkkusortsit ja raitapaidan. Jossain välissä joku pukee pikkupojalle vaatteet, minä se taisin olla.
Timo istuu sohvalla sylikkäin pienimmän tytön kanssa ja Ahma punkee viereen. Eteisessä kaivetaan ulkovaatteita ja minä mietin, että mikä kumma haju yhden muksun ulkovaatteissa on. Kuulema savu.
8.03 alan pukea Ahmalle päälle, vedän tuolin selkänojalta itselleni trikoot ja lainaan isoimman tytön saappaita. Saatan koululaiset ja päiväkotilaiset autolle. Suukotan ja toivotan turvallista matkaa.
Auto hurauttaa aamusumuun ja seison hetken hiljaa pihassa. Epätodellinen olo. En ole vieläkään tottunut näihin aamuihin, kun olen yksin. Kaksi päivää viikossa näitä nyt on. Siksi, että voisin kirjoittaa. Kurkkaan kukkapenkkeihin ennen kuin menen sisälle.
Auto hurauttaa aamusumuun ja seison hetken hiljaa pihassa. Epätodellinen olo. En ole vieläkään tottunut näihin aamuihin, kun olen yksin. Kaksi päivää viikossa näitä nyt on. Siksi, että voisin kirjoittaa. Kurkkaan kukkapenkkeihin ennen kuin menen sisälle.
Jääkaapin ovessa oleva lappu julistaa, että tiistaina äiti imuroi. Aika kaunis ajatus. Sanoo se myös, että jokaisen on pedattava sänkynsä aamulla ja huoneiden tulee olla illalla siistejä, jotta aamulla voi siivota.
Päätän keittää kahvia.
Pienempi mutteripannu on hautautunut tiskivuoreen. Siivoan pöydän, tyhjennän astianpesukoneen ja täytän sen. Laitan kahvin tulelle ja kaivan maitopurkin jääkaapista. Eri maitoa kuin yleensä.
Muistan, että pyykkikoneessa on eilen illalla pesty tyyny. Tyhjennän kuivurin ja viikkaan pyykit samantien. Laitan tyynyn rumpuun ja haen yläkerrasta lakanat pyykkiin. Pyykinpesuaineet ovat melkein lopussa.
Menen juomaan kahvia.
Kello on 8.30. Olen ollut jalkeilla tunnin. Avaan tietokoneen, roikun somessa ja sähköpostissa. Soitan Timolle. Aikataulutetaan tätä iltaa, huomistakin. Loppuviikkoa. Syysloma huutelee jossain takaraivossa.
Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että me jutellaan arkiaamuisin ensimmäisen kerran toisillemme kunnolla vasta puhelimessa, sen jälkeen, kun lapset ovat menneet kouluun. Suurperheellisen päivittäinen parisuhdeaika.
Yhdeksän jälkeen muistelen henkilötunnuksia, varaan aikoja ja tekstailen Timon kanssa. Kirjoitan sähköposteja ja koitan saada kirjoittamisesta kiinni. Istun koneella reilun tunnin kunnes nousen ja menen pesemään hampaat. Meikkaan samalla. Sen jälkeen maalaan keittiön ikkunanpokat ja mietin onko täydellistä valkoista olemassa.
Palaan koneelle ja alan kirjoittaa lisää.
Puolilta päivin astianpesukone huutaa. On valmista. Avaan luukun, mutta jätän tyhjentämättä. Istun koneelle kirjoittamaan.
Yhdeltä alkaa tulla nälkä. Laitan pastaveden kiehumaan ja menen sillä aikaa laittamaan pyykkejä. Heitän pastat kattilaan ja kipuan yläkertaan laittamaan puhtaita lakanoita. Päätän, että aloitan tiistai-imuroinnin yläkerrasta, jahka olen syönyt.
Lounaaksi pastaa, lehtikaalipestoa ja avokadoa. Kuvaa ei ole, koska en jaksanut ravata yläkertaan hakemaan kameraa. Päätän pitkittää imurointia vielä hetken ja laitan aamulla keitetyt kahvit maidon kanssa liedelle lämpiämään.
Ruuan jälkeen imuroin yläkerrassa ja laittelen vähän tavaroita paikoilleen. Sitten lähden hakemaan koululaiset koulusta, päiväkotilaiset päiväkodista. Kello on kolme. Etsin auton avaimia heikkopäisenä. Lopulta löydän ne takkini taskusta.
Matkalla ihailen hehkuvia puita ja matalalta tulevaa syysvaloa. Koululta nappaan lapset kyytiin ja hurautan päiväkodin kautta kotiin.
Kotimatkalla nähdään viisi peuraa ruokailemassa puidulla pellolla. Lähempänä kotia pysähdytään moikkaamaan karvaisia naapureita, joista saadaan joka päivä mielettömästi iloa. Ollaan nimetty yksi noista karvalehmistä Jussi Lammeksi.
Kotipihassa palloilen hetken lasten kanssa ulkona, kunnes menen sisälle laittamaan ruokaa. Vaihdan myös samalla kuulumisia ystävän kanssa ja sovin viikonlopputapaamisesta.
Laitan uunin lämpiämään. Pilkon perunaa ja porkkanaa uuninpellille. Teen tavallisen salaatin ja jugurttipestokastikkeen. Mies tulee töistä kotiin, minä teen lähtöä. Ehdotan, että ruuaksi voisi paistaa vielä kananmunia.
Pienemmät tytöt leikkivät barbeilla huoneessaan, Tatti silittelee kissaa sohvalla ja isoin tyttö tekee englanninkielen läksyjä. Pienin leikkii autoilla ja pyörii jaloissa rupattamassa.
Hurautan takaisin koululle, vanhempainiltaan. Matkalla tiellä seisoo peura ja toinen loikkaa auton eteen. Onneksi ehdin polkaista jarrua.
Vanhempainillassa pääsen karstaamaan villaa ja kuulemaan kolmasluokkalaisen koulukuulumisia. Ajelen kahdeksan maissa takaisin kotiin.
Timo lukee sohvalla iltasatua ja isommat ovat jo valuneet sänkyihinsä lukemaan. Iltasadun jälkeen kiipeän pienimmäisen kanssa yläkertaan, laitan hänelle puhtaat lakanat ja peittelen sänkyyn. Pojan nukahdettua menen alakertaan syömään salaattia ja leipää.
Jutellaan Timon kanssa syyslomasta ja katsellaan netistä, mitä sitä voisi tehdä. Käydään saunassa. Kiipeän yläkertaan puhelimen kanssa ja katson peiton alla hetken Netflixistä Candlefordin postineitiä. Nukahdan aika pian. Kello lienee jotain puolenyön hujakoilla.
*
Sellainen oli syyskuun viimeinen, tavallinen tiistai. Jotenkin hirveästi kaikkea, mutta ei kuitenkaan paljon mitään. Hyvä päivä.
Hekottelen vieläkin, kun ajattelen sitä hervotonta hetkeä illalla, kun koitettiin lukea vironkieltä Timon kanssa.
Siinä olisi muuten sellainen kieli, mitä olisi hauska osata. Edes muutaman fraasin verran. Minä olen kyllä maailman huonoin kielissä, mutta eihän mikään estä yrittämästä.
Ja miksikö tälläinen postaus? Koska blogisisar Rilla, Kotipalapelin ihmeellisestä maasta haastoi kertomaan. Tämä oli kenties työläin postaus ikinä, mutta oikeasti täysin sen arvoinen.
Tajusin katselevani kotiakin jotenkin ihan eri vinkkelistä. Aika tosi kivahan tää on, vaikka ihan kesken aina vaan.
Nyt minä ojennan haasteen eteenpäin - juuri sinulle! Kuvaa tai kirjoita, kerro kuitenkin jotenkin sinun tavallisesta tai epätavallisesta tiistaista. Mikäli näin teet, niin kerro siitä kommenttilootassa minullekin, niin tulen kernaasti vastavierailulle sinun tiistaihin.
Mielelläni lukisin esimerkiksi Sateenkaaria ja Serpenttiiniä -blogin Lauran tiistaista. Uskoisin, että myös Aniliinin tiistaista olisi kiva kuulla ja tietty Puukengän ja Räsymaton!
Paljon tuttua! Itse opiskelen ja 2 päivää viikossa on verkko-opiskelua kotona. Tänään vein eka kertaa viisveen etäpäiväksi hoitoon, ajatuksena että sais paremmin tehtäviä tehtyä. Ehkä vähän sainkin :)
VastaaPoistaOlipas kiva postaus! Teillä on oikeasti kiva koti!
VastaaPoistaPaljastatko, mitä kirjoitat?
Voin kertoa kirjoitusjutuista myöhemmin :)
PoistaEhdin vaan kuvat selaamaan pikasesti, enkä malta oottaa, että pääsen rauhassa lukemaan tekstinkin! Näyttää ihanalta teidän arki, niinkuin arvasinkin. :)
VastaaPoistaOnhan tää ihanaa, mutta tosi täyttä monesti. Tää postaus oli kyllä sellainen herättelevä juttu kaiken kaikkiaan.
PoistaMielenkiintoista. Ja niin arjen makuista. Tuo aamukuvaus on niin tuttua, vaikka meillä vain kaksi lasta. Miten ihmeessä te ehditte kaiken? Toisaalta varmaan isommat on jo sen verran isoja että hoitavat itsensä aamuisin valmiiksi.
VastaaPoistaNiin, ja tuo teidän kuusikulmainen laatta kylppärissä(?) Niin upea! Meillä on just nyt kylppäriremontti meneillään ja mun pitäisi päättää laatat pian - nähtyäni teidän lattian meni ajatukset ihan uusiksi;)
En mä oikeasti tiedä, miten ehditään. Ehkä rutiineiden avulla. Nykyään tuntuu, että lapset saadaan kyllä valmiiksi, mutta mä olen itse sitten ihan kalsarikallena aamuisin.
PoistaKylppärissä oleva kuusikulmainen laatta on mun mielestä ihana, ihana, ihana. Se on Pukkilan Natura-mallistosta, tykkään siitä aina vaan. Samoin kuin tuosta seinän ihan perusvalkoisesta 15x15 laatasta. Toivon, että nämä valinnat kestäisi hyvin aikaa.
Meille tulee myös ihan perusvalkoista seinään. Laattavalinta tuntuu olevan supervaikeaa. Yleensä valitsen kaikki materiaalit nopeasti mutta tämä takkuaa kun haluaisi juuri sellaista joka kestää aikaa ja joka sopii myös 1949 rakennettuun taloon.
PoistaMulle oli kanssa tärkeää, että kylppärissä olisi aikaa kestävät materiaalit. Oikeastaan olin päättänyt tuon lattialaatan jo kauan ennen tätä taloa jo, ehkä se oli jotain nostalgiakaipuuta lapsuudesta. Muistan, että useammassa paikassa oli silloin tuota samaa laattaa lattioissa.
PoistaItseasiassa täällä meilläkin oli tuo sama laatta lattiassa ennenkin kylppäriremppaa ja seinissä valkoinen kaakeli kanssa, mutta koska koko homma piti räjäyttää ei entisestä jäänyt oikeastaan mitään jäljelle. Vaan oli se osoitus siitä, että tännekin tuo laatta mainiosti sopii.
Tätä oli kiva lukea. Kuvatkin ovat niin kauniita. Hei mä osaan yhden vuronkielen lauseen (kaverin äidillä oli virolainen hoitolapsi):Kussa sun sukkas on?
VastaaPoistaVaan mitä se tarkoittaa? Missä sun sukat? Niinkö? :D
PoistaKiitos! Ihana arki ja niiiiin kaunis koti.
VastaaPoista<3
PoistaJoo sitä se tarkoittaa. Alakoululaisesta se oli niiiin hauska :D
VastaaPoistaSaako toivoa kirjoitusta onnistuneimmista remppa/sisustus ratkaisuista teidän kotona? Meillä on remppa taas alkamassa.
Joo, joku tuollainen postaus olisikin kiva... Tosin tää remonttihan on vieläkin ihan kesken.
PoistaIhana arki postaus :) Sai hymyilemään monessa kohtaa ja nyökyttelemään (Jussi Lammen ja vironkielen kohdalla melkein nauramaan) :D
VastaaPoistaMä olen oikeastaan viimeiset kaksi vuotta ollut kotona päivät. Siitä ei tällaista postausta saisi. Istun koneella, kirjoitan blogia, käsittelen kuvia, juon kahvia ja teetä. Vastaan kuitenkin omalla tavallani, koska tällä viikolla kaikki on muutunut :)
Muutokset, sellaiset pienet ja kokeilunhaluiset, on oikein hyviä juttuja. Intoa uuteen!
PoistaMinäkin kirjasin ylös yhden tiistain:)
VastaaPoista