Työtason nurkassa jo hyvän tovin lähinnä pölyä kerännyt toveri on herätelty eloon. En tiedä ketä tästä nyt olisi kiittäminen, mutta onnellinen yhteiselomme on jatkunut jo aikansa. Täällä on nimittäin laitettu puristellen.
Tuorepuristetussa mehussa on joku jännä juttu. Sitä on hauska tehdä, välillä onnistuu ja välillä ei. Ihan niin kuin soppakattilankin äärellä. Lisäksi voin melkein tuntea, kuinka vitamiinit imeytyvät kehooni, kun juon lasillisen mehua. Oikeastaan mehunpuristamisessa kulminoituu mielestäni tuo keittiöpuuhailu ylipäätään. On hienoa nähdä, kuinka eri ruoka-aineista syntyy jotakin niin herkullista.
Tämä lienee sellainen juttu, joka väistämättä herättää kysymyksen, että miksi kummassa en vaan rouskuttele niitä hedelmiä ja vihanneksiä siltään. En osaa vastata siihen yksiselitteisesti. Välillä on vaan mukava juoda mehua. Ja väitän, että tuollaisen hedelmämäärän syöminen kerralla ei onnistuisi edes minulta.
Miksi en osta mehua kaupasta? Ostan kyllä, mutta jotenkin tälläisessä tuorepuristetussa mehussa on parempi, silkkisempi, suutuntuma. Eri porkkana- tai appelsiinierän välisen makueron huomaa myös selvästi, mikä taas laittaa pohtimaan, että millä tavalla niiden "kaupanmehujen" maku saadaan pysymään niin tasalaatuisena.
Puristan mehua yleensä noin litran kerrall. Kaadan sitten kannuun ja säilytän jääkaapissa. Vuorokauden kuluessa kannu on lähes poikkeuksetta tyhjä.
Olen jumiutuvaa sorttia, joten viime aikoina mehulinkoon on eksynyt lähinnä porkkanaa, selleriä ja appelsiinia. Sitä on tuo oranssi kuvissa näkyvä mehu. Vihreässä juomassa puolestaan on vihreää omenaa, kurkkua, selleriä, sitruunaa ja inkivääriä.
Seuraavaksi kokeilen jotain greippimehua, sitä teen kyllä vaan lasillisen, sillä perheessämme ei ole suuria greipin ystäviä lisäkseni.
Onko siellä ruutujen toisella puolella muita puristelijoita? Mikä on suosikkiyhdistelmänne?
En ole puristelija (hih), mutta sunnuntaisesta Strömsöstä jäi mieleen, että mehumuodossa porkkanan beetakaroteenista imeytyy 90 %, kun taas raakaa porkkanaa rouskutellessa imeytyy 3% beetakaroteenista. Johtuu kuulemma porkkanan kovista soluseinistä. Ainakin minun järkeeni tämä selitys kävi hyvin.
VastaaPoistaKuullostaa kyllä varsin järkevältä! Pitääkin muistaa katsoa taas Strömsöä!
PoistaJestas miten herkullisen värisiä mehuja sä oot saanut aikaan!
VastaaPoistaMä tahtoisin olla puristelija. Vielä toistaiseksi olen vaan surauttelija. Smoothieen menee samoja aineita tosin. Porkkanaa, varsiselleriä, appelsiinia, banaania, inkivääriä. Sekaan manteleita, chiansiemeniä tai muuta. Ihmettelen, että mun Tarjoustalon 19,95 sauvasekoitin pystyy raakaan porkkanaa. Kauniin tasaiseksi senkin soseuttaa.
Meillä on joku Timon roskiksesta dyykkaama tosi vanha Bamix, se ei enää tee sosekeitostakaan sileää. Tartteis vissiin käydä Tarjoustalossa :D
PoistaMä niin haaveilen puristajasta ja oon koittanut puhua sen puolesta, mutta kanssa-asukki on sitä mieltä että blenderillä pärjää. Mutta kun ei se tee tuollaista ihanan näköistä samettista, juotavaa mehua, vaan jättää kokkareita ja tekee sellaista paksua, kuivakkaa sosetta. Nyt alkoikin kiinnostaa, että miten Laura saa porkkanatkin hienoksi soseeksi...ehkä koitan vielä... :) Nuo sun mehut näyttää niin herkulliselta!
VastaaPoistaBlenderi on ihan hyvä, mutta mehumasiina on kyllä myös mahtava. Suosittelen. Tosin tilaahan se keittiöstä vie, mutta on kyllä sen arvoinen.
Poista