Juhannuksen jälkeen.

On ollut myöhään valvottuja päiviä. Hyttysiä ja hyvää seuraa.

T on rakentanut kanalaa, minä tehnyt elämäni ensimmäisen kerran majoneesia ja lukenut Katja Ketun Kätilöä. Vielä jokin aika sitten haaveilin siitä ammatista, en enää.

Meillä on uusi yhteinen harrastus. Kerran viikossa heitetään joogamatot (tai räsymatot) nurmikolle. On ohjaaja ja ystävät seurana. Sitten joogataan ja mietitään asanoiden lomassa, mitä ohikulkevat tuumaavat, kun isot ihmiset tekevät aurinkotervehdyksiä ja seisovat päällään. Se on ihanaa! Päälläseisonta ja jooga. Minulla taitaa viimein olla sellainen liikuntaharrastus mistä todella pidän.
Tänään en venynyt mihinkään suuntaan. Tuntui, että jokainen lihas pistää vastaan. Mutta tunnin jälkeen oli ihana olla. Lämmitettiin päiväsauna. Vauva nukkui toisia päiväuniaan, kun muut otti löylyjä. Aurinko heitti varjoja kylpyhuoneen seinään.
Että minä pidän tuosta huoneesta. Ovesta ulos ja noista kaakeleista, katon sormipaneeleista. Siitä, että saatiin valmiiksi. Siitä, että pieni ihminen saa loiskutella ja läträillä sielunsa kyllyydestä.