Suurperheen äidin ainainen maanantai.

Taas se on. Maanantai. Vaan eilen oli sunnuntai ja minä neuloin kylpyhuoneessa, pytyn päällä istuen. Tein sen salaa. Tähän pisteeseen on nyt tultu. On neulottava piilossa. Ja kun kuusi jalkaparia juoksee mökkiä ympäri olikin se rauhaisin paikka talossa, tuo pikkula.
Mutta ei se niin vakavaa ole. Olin vaan ajatellut neuloa nuo raidalliset sukat valmiiksi tuolla rauhan tyyssijassa, jotta saisin ne lahjapakettiin aika pian. Neuloin, päättelin ja höyryttelin. Ja koko tuon ajan muu sakki pysyi muissa huoneissa. Mahtavuutta! Oli niin hiljaistakin.
Vaan kuinka ollakaan...
Tänään on siis maanantai ja maanantai on se päivä, joka heittää aina pakan jollain tavalla sekaisin. Ulkona pakkasta vihdoin ja kakkosluokkalainen parkuu aamulla ennen kouluun lähtöä, että kaikki villasukat ovat hävinneet kuin tuhka tuuleen (kertokaa viisaammat minne ne kaikki parittomien sukkien puolisot karkaa? Ibizalle, Inariin vai jonnekin ihan muualle?)
Kas mitä tekee äiti. Hakee tietenkin ne joululahjaksi aiotut villasukat jemmasta ja ojentaa ihmeissään olevalle pojalle. Ihan siksi, koska tänään on maanantai, ja maanantaita ei ole missään tapauksessa hyvä aloittaa palelevilla varpailla. Eikä niitä muita villasukkia pareineen löytäisi kuitenkaan mistään.

Maanantain tietää siitäkin koittavan, että joku paikka prakaa. Tänään, Mauno Koiviston 90-vuotispäivänä, meidän kaasuhella lakkasi toimimasta. Ihan noin vain. Rest in peace. Onneksi on uuni ja Kotipizza viiden kilometrin päässä. Maanantaina on ihan hyvä syödä pitsaa. Ja tiistaina, keskiviikkona, torstaina... Pitsa pelastaa melkein mitä vaan. Maanantait ainakin.

PS. Sukkien ja luvun 90 kunniaksi voisin kertoa myös eräästä sunnuntaista, kun kippasin sen laarin lattialle, missä on perheemme parittomat sukat. Löysin 90 paria sukkia! Siis yhdeksänkymmentä paria sukkia. Saatoin hieman pyöritellä siinä silmiä ja huudella ympäri taloa, että tajuutteks te, että mä paritin just 90 paria sukkia!!! Osa oli luonnollisesti jo pieniä, joissain oli reikiä jne. Lisäksi silloin oli kesä. Kukaan ei käyttänyt sukkia. Paitsi seuraavana päivänä joku varmasti päätti käyttää ja ei löytänyt kuitenkaan yhtään sopivaa paria. Niin se vaan menee.

Nämä ovat näitä remontoivan suurperheen äidin päivittäisiä ihmeitä. Sukat ja niiden katoaminen.

Nyt ne pitsat tulivat. Onneksi.