9. joulukuuta.

Haitula 7 vuotta

Mikä on sinun lempikirja? Hmm. Kaunotar ja Hirviö.
Lempipuuha? Hmm. Leikkiminen, vettä kengässä!
Mikä on sinun aarre? Mun ruusukvartsi.
Lempilaulu? Lintu. Vai se Lintu, se Lintu. Kyllä sä tiiät.
Mikä sinusta tulee isona? Kampaaja.
Kivoin paikka? Hmm. Koti.
Mikä on inhottavinta? Kiusaaminen.
Mikä on mukavinta? Leikkiä kavereitten kanssa kymmenen tikkua laudalla.
Mistä vauvat tulee? Äitin mahasta.
Mitä tykkäät tehdä eniten? Piirtää.
Mikä on inspiraatio? Tavara. Niin kun tuoli, sänky.
Mistä nautit? Uimisesta.

Syntymäpäivätraditio, henkilöhaastattelu, on jälleen suoritettu.

Tämä 7-vuotias on aivan mahtava tapaus. Tunteet täysillä näyttävä energiapakkaus. Paljon isompi kuin elokuussa koulujen alkaessa, mutta myös selvästi matkalla seuraavalle portaalle lapsuuden ihmemaassa.
Maailma on erilainen kuin aiemmin. On tapahtunut niin fyysistä kuin henkistä kasvua. Uuden kokeminen ja oppiminen tuntuu olevan päivien kantava voima. Vaan tuntuu myös, että tämä kasvu on välillä hyvin uuvuttavaa ja seitsenvuotiaan olo on epävarmakin toisinaan.
Päämäärät ovat kuitenkin selkeitä ja niitä kohti hän menee. Jos on sylin aika, sinne pyritään niin kauan kuin se vaatii. Hän kuuntelee ja havannoi ympäristöään koko olemuksellaan.

Tuntuu, että koulupäivän jälkeiset hetket hän viettää keräten energiaa tulevaan, niin ihmeellinen on tämä matka isommaksi koululaiseksi.
Haitulan sanoin: "Nyt sulla äiti oikeesti on kolme koululaista, kun mäkin oon seitsemän."