Levystä seinäksi, osa 2. Vilautus.

Ulkona iltapäivän sininen. Sisällä päräyttävä työmaavalaisin, jossa villinä silmissä vilisevää valoa enemmän kuin tarpeeksi. Hehkulamppu hajosi, kun sitä tyrkättiin illan pimeinä tunteina kaksi ja puoli metrisellä laudalla. Katossa lainalamppu, Tatin musta Myy.

Vaan valmista tuli.

Osb-levy laitettiin seinään mustilla ruuveilla. Kun ei voi piilottaa niin näytetään se. Taitaa olla alunperin jonkun muun kuin meidän ajatus, mutta me omitaan se nyt hetkeksi.

Tuntuu järisyttävän hyvältä.

Jotkut pelkää mustaa. Minusta se on valkoisen kanssa paras, vaikka lempivärini on vihreä. Keltainen, oranssikin. Mutta musta, se on parhautta.

Minun pää on puuroa, tästä arjesta ja työjutuista johtuen. Mutta onneksi tykkään puurosta. Äsken oli puuhellalla keitettyä kaurapuuroa. Puuhella lämmitettiin ekaa kertaa ikinä meidän historiassa, nuohooja kävi ja antoi luvan. Aivastuttaakohan niitä se leijaileva puutuhka?

Vanhin lapsi leipoo mokkapaloja. Seuraava lukee taskukirjaa yläkerrassa. Keskimmäinen ilmoittaa leikeissään pontevasti, että laki on laki. Toisiksi nuorimmainen myötäilee ja kysyy, miksi kaikki odottaa. Kuulema on ruuhkaa. Pienin maiskutelee appelsiineja ja tuo eväsrasiaa syliini ja hokee tiiitti, tiitti ja sitten oue hjuva.

Kiitti, kiitti. Olkaa hyvä. Olkaa hyvä.