Lankaterapiaa.

Piipahdin Snurressa jokunen aika sitten ensimmäisen kerran, kenties vaan pian palatakseni. Matkalla Helsingistä kotiin tein matkalla pienen koukkauksen totutulta reitiltä ja hain jokusen kerän pipolankoja, Puno Gepardia ja Semillaa. Uudet lankatuttavuudet ovat aina tervetulleita suureen syliini.

Snurre on aivan Hietalahden torin kupeessa oleva luonnonlankoihin erikoistunut lankakauppa. Viehättävä ja mahtava siitä syystä, että ainakin allekirjoittanut törmäsi siellä sellaisiin herkkuihin, jota muualta ei saa.
Jos Snurre olisi ollut tuolla jo silloin, kun asuttiin Töölössä, olisin saattanut aika monena kesälauantaina kirppisreissun kaveriksi poiketa myös lankakaupassa hypistelemässä.

Tuo hypistely on lankaterapiaa parhaimmillaan. Se on niin toimiva konsepti ainakin meikäläiselle, ettei sen viehätystä ja toimivuutta käy koskaan kieltäminen. Pehmeät lankakerät ja -vyyhdit saavat allekirjoittaneelta stressin kaikkoamaan ja mielikin on pumpulinpehmeää höttöä hetkessä, kun vaan hetken paijailee pehmoisia. Niitä luonnonlankoja juurikin. (Muovilampaasta peräisin olevat toverit saavat puolestaan aikaan lähinnä vilunväristyksiä.)
Ensi kertaa puikoilleni eksynyt Puno on uskomattoman hieno lanka. Rakenne on samankaltainen kuin ikirakkaudessani, villahahtuvassa, mutta tämä alpakan ja merinovillan sekoite juoksee puikoilla kevyemmin eikä katkeilun vaaraa juurikaan ole. Neule on jumalaisen pehmeää ja kevyttä. Yhdestä kerästä sai mainiosti neulottua pipon. Tämä olisi ihana lanka myös johonkin huiviin tai kauluriin. Puserosta puhumattakaan.

Nyt ollaan kyllä jälleen sellaisen neulekärpäsen ja lankaterapian mukanaan tuoman pureman alla, ettei mitään rotia. Tämän illan ohjelmaan kuuluukin saunan raikkaana neulomista sohvalla, yhdessä eka- ja tokaluokkalaisten kanssa.  Kerrassaan täydellistä lomapuuhaa.