Sumu kahdelle - Together in the fog.

 

 

On kiireistä, elämäntäyteistä. Aion tuhat, ehdin sata, hädintuskin sitäkään.
Välillä sitten karkaan. Eli silloin, kun kaikille lapsille löytyy hoitaja (<3).
Seison pöllämystyneenä Narinkatorilla ja mietin, että mitä pitikään. Leikkautan hiukseni lyhyeksi, haen Ruohonjuuresta mattameikkivoiteen ja menen kahville Hymyyn.

Se oli hääpäivä, kymmenes, kun nämä hetket elettiin. Oltiin käsikädessä kahvilassa, kadulla, ravintolassa, itämaisen ruuan kaupassa. Tyytyväisinä rannalla sumun hiljentämässä kaupungissa, jonka elämä tuntui olevan kuin elokuvasta.

Sumu teki hyvää. Hiljensi suonissa kuplivana juoksevan veren ja teki hetkestä taikamaisen. Maasta löytyi musta sulka ja suuri irlanninsusikoira löntysteli, oman arvonsa tuntevana, pienessä maistissa olleen taluttajansa vieressä.

Ruuhkaisia arkipäiviä siis eletään. Maanantaina toivon, että löydän aikaa blogin kirjoittamiselle. Ja nyt onkin jo perjantai, kun se aika on.
Arki, se tuntuu nyt olevan hyvin vahvasti sitä, että juostaan paikasta toiseen ja toinen puoli perheen aikuisista lentää ympäri maailmaa työasioissa. Lähtee maanantaina aamulla, palaa perjantaina illalla. Fyysisesti läsnä muulloinkin, vaan yhteiset illat ja yöt ovat kovin lyhyet.
Tälläistä tämä suurperheen äidin arki. Niin kovin täyttä, ja tärkeää.

Onneksi saatiin kuitenkin yhteinen hetki sumussa. Usein tuntuu, että arkena niiden sumujen ohi kulkee yksin lasten kanssa. On parempi kuin vieressä on toinen aikuinen.

//

The life of a mother of five is hectic and busy. I'm at home but sometimes I get the chance to escape to the city.
It was a foggy day, our 10th wedding anniversary. The quiet moment together was important.