Viikko sitten, sunnuntai-aamuna hyvin varhain, pakattiin itsemme autoon ja suunnattiin nenämme kohti etelää. Moottoritiellä ei juuri ollut liikennettä, satamassa ei joutunut jonottelemaan. Kaikkia taisi vähän jännittää. Parkkeerattiin auto laivan ruumaan bussien viereen ja suhautettiin hissillä ylös. Parituntinen kului siivillä, kun oli leikkipaikkaa, aamupalaa ja rakkaita Joensuun-ystäviä seurana.
Tallinnaan perille päästyämme käpöteltiin Vanhaan kaupunkiin. Mietin taas, että miksi ei tule useammin, kun on kuitenkin niin lähellä. Sama matka-aika meiltä on jonnekin Tampereen taakse kuin tännekin. Silti Tallinnassa on jotenkin kauempana.
Käytiin Raatihuoneen torilla, patsasteltiin ja kurkittiin näyteikkunoista sisään. Mentiin kahvilaan juomaan kupit kuumaa. Pyyhittiin suklaaviiksiä lasten naamoilta ja kiiteltiin kuorossa hyvää kahvia. Minä olisin saattanut jäädä tuonne satavuotisten talojen varjoihin, kahvikuppi kädessä, pidemmäksikin aikaa, mutta tämä ei ollut päämäärämme, siksi eteenpäin.
Miltei sattumalta tavattiin siellä toreilla vielä lisää ystäviä, naapurista ja Argentiinasta. Poikettiin lankakaupassa, halattiin ja toivottiin, että nähdään pian. Laivatovereiden kanssa syötiin nallekarkit ja jatkettiin matkaa.
Voi että mikä kuva tuosta tyttösestä prinsessojen pedillä, niin kovin ihana. Enkä vieläkään ole tottunut sinuun lyhythiuksisena, aina jotenkin yllätyn. Terveisiä kaikille, täällä syysloma vasta alkaa.
VastaaPoista