Kaivelin joulukoristeita tuossa taannoin ja nostin laatikosta esiin viisi tonttua. Oikeastaan ne ainoat, mitä meillä on. En piittaa liiemmin koristetontuista, mutta näissä tovereissa on sitä tunnetta, jota koristeelta haluan. Nuo kaksi savesta tehtyä olen joskus sen punaisen keittiön aikaan ostanut jostain joulumyyjäisistä, varmaan Vanhalta tai Naisten joulumessuilta, tekijää en muista vaan kumpa muistaisin. Olisin valmis laajentamaan juuri tuota tonttujoukkoa!
Ne kolme muuta on huovasta tehtyjä tovereita kahden isomman lapsen koulutaipaleen varrelta. Mainioita veikkoja nekin!
Neulepuikoilta syntyy tätä nykyä sukkia, tekisi mieli tehdä ehkä vähän muutakin. Kirjoneuleen tahtoisin opetella, vaikka sitten niihin sukkiin.
Tuon kuvan kirjoneuletakin on neulonut mummoni minulle noin 26 vuotta sitten. Nyt se lämmittää oman pirpanaiseni viluisia käsivarsia. Tämä on jälleen oiva osoitus neuleen ja käsityön hengestä. Laadukkailla materiaaleilla käsitöitä tehtäessä ne kestävät niin käyttöä kuin aikaa. Tästä takista on vuosien saatossa pudonnut nappi, muuten se ei kalpene tuoreemmille tuttavuuksille lainkaan.
Reipasta uutta viikkoa!
Tuo villatakki on tosi kaunis. Minäkään en tee kirjoneuletta, kun en osaa kuljettaa sitä lankaa riittävän löysänä siellä. Jälki on aina karmeaa. Sen vuoksi teenkin mieluiten kuvioneuleita, palmikoita ja pitsiä....
VastaaPoistaMeillä on tallella vielä siskolleni 44 vuotta sitten kudottu villapuku, jota ovat kaikki meidän lapsekin jonkun kerran käyttäneet. Ne ovat suuria aarteita.
Välillä mietin, että pakkaanko silkkipapereissa laatikkoon nämä mummon tekemät, mutta aina päädyn siihen, että suurempi ilo niistä on käytössä kuin kaapissa.
PoistaUpea villatakki ! Tuun aina niin hyvälle tuulelle, kun käsityö kestää aikaa. Arvokkaita lahjoja.
VastaaPoistaNo eikö! Pitäisi kaivella varastosta muutama muukin mummon neuloma, täällä olisi sen kokoista porukkaa ja tyyliä, että saattaisivat kelvatakin.
Poista