Melankolian riemut.

 

Kevätilloissa kulminoituu meneillään olevan vuodenajan huutava ristiriitaisuus. Kirkkaiden päivien kepeys muuttuu illan laskeutuessa haikeaksi melankolisuudeksi. Tämänkaltaisista ristiriidoista voi oppia pitämään. 

Lähteä kävelylle hetki ennen pimeää. 

Hiipiä sen kauneimman, aution näköisen, talon pihaan toivoen, että kukaan ei huomaa.  Kurkata sisään ja uskotella itselleen, että talossa on eletty ihania hetkiä. Miksei olisi. Juotu puunvarjossa päiväkahvit ja heilautettu sitten räsymatot portailla puhtaaksi. Juostu pihan poikki lauantaisaunaan. Käännetty sunnuntaina radiota hieman normaalia lujemmalle, otettu tuvassa tanssiaskelia. Painettu lähtiessä käsi vasten keltaisen oven varmaa pintaa. Työnnetty lujaa, jotta pysyy varmasti kiinni.

Kotiin kävellessä todistaa hetkeä jolloin ensimmäinen tähti alkaa tuikkimaan taivaankannen kaarella. Taittaa pajusta oksat pienimmille. Toivottaa hyvät yöt joutsenille. Toivoa aamulle aurinkoa herättäjäksi.