Tuntuu, että tämä päivä on ollut kuin lyijykynällä nopeasti piirretty luonnos. Viivat ovat rikkonaisia, kokonaisuus ehjä, joka odottaa selkeyttäviä värejä pintaansa. Painin ja pohdiskelen jälleen, äitiysasioita tietenkin.
Viikonloppu puolestaan kantaa yhä. Oli tapaamisia, kohtaamisia ja aamuyölle naurettuja hetkiä. Joku kyynel, kysymys ihan kaikesta.
Eilen puolestaan hurautettiin pullavarpaan kanssa Helsinkiin. Jätettiin rattaat kotiin ja kuljettiin käsikädessä. Naurettiin aika paljon. Nauroin kotona vielä illallakin. Pullavarpaalla on niin hyvät jutut, että tekee mieli pussata noita pyöreitä poskia alituiseen. Ehkäpä siis mietin juuri noita nauruja, enkä puurouta päätäni mokomilla muilla.
Viikonloppuna tänne meille kokoontui joukko ystäviä ja tovereita. Oli notkuvat pöydät, viiniä, villalankaa ja Jonna, joka neuvoi, kuinka kaksi sukkaa neulotaan yhtä aikaa kärjestä alkaen.
Missioni villasukkia perheelle, ei nyt ainakaan ole yrittelijäisyydestäni kiinni. Olen kokeillut ja antanut kaikkeni. Kenties joku pari valmistuukin.
Sunnuntaina illemmalla kyllä siirsin toisen sukan odottelemaan sukkapuikoille. Tahmaiset aivoni eivät taipuneet siinä väsymystilassa sen suurempaan lankojen pyörittelyyn. Kiitos seurasta kaikille asianosaisille, otetaan pian uusiksi!
Tuulee kovasti. On kuulema paikoin lämpimämpää kuin juhannusviikolla. Ihanaa juhannusta viikkoa siis vain kaikille.
Kiitos itsellesi, Jonna! Oli ihan mahtava vuorokausi.
VastaaPoistaIhanaa, kun tulit! Nähdään taas!
PoistaTuolla tekniikalla sukista tullee myös identtiset. Mun sukat on aina ihan eri paria...
VastaaPoistaIhanat fiilikset tässä postauksessa :)
VastaaPoistaMä haluaisin myös harjoitella kaksi sukkaa kärjestä alkaen. En oo jotenkin vaan saanut yksin aikaan, kun en oo oikein ohjeiden lukija ;)