Ulkona leijaili jokunen hiutale ja lämpömittari huiteli jossain nollan tuntumassa. Näiden olosuhteiden vallitessa esitettiin minulle vaatimaton pyyntö. Että voitaisiinko me mitenkään muuttaa talveksi jonnekin lämpimämpään. Niin kuin vaikka Espanjaan tai Kreikkaan.
Koska elämän realiteetit ovat kuitenkin mitä ovat, oli lyötävä negatiivinen vastaus tiskiin ja käskettävä tyytymään siihen mitä täällä on. Viileät lattiat, nurkista vetävät huoneet ja hirmu lämmin tunnelma. Kynttilöitäkin, vaikka joka huoneeseen ja pönttöuuneissa tulet. Suosittelin myös villapaidan päälle pukemista, villasukkia myös. Ei auttanut, illalla nousi kuume. Erään toisen nenästä valui jotain ektoplasman oloista. Voi syys. Ehkä pitäisi notkistaa varttansa ja opetella hypähtämään leivinuunin pankolle lämmittelemään.
Marraskuussa sitä kyllä mönkii yleensä sellaisessa harmausmassassa, että menolippu jonnekin aurinkoisempaan ja vähemmän pilvisempään voisi olla ihan paikallaan. Mutta on marraskuussa puolensakin, kuten vaikka... No, vaikka... Esikoisen syntymäpäivä!
Vaan vielä ei olla marraskuussa. Keltainen lokakuu on oikein hyvä myös.
Mutta minkähänlaisia vastaiskuja tähän hiipivään harmauteen ja lamaannuttavaan pimeyteen keksisi? Itseasissa melkein kaikki muu paitsi suklaa käy, koska edellisten talvien suklaakarkeloista on vielä merkkinsä tuossa keskivartalon tienoilla huomattavissa...
VastaaPoistaMinä pidän loka- ja marraskuusta. Ainoa haitta on edessä kolkutteleva joulu, josta en tosiaan tykkää. Pimeä ja kylmäkin on ihan hyvä, loska ei.
Tiedän mitä tarkoitat, kun puhut vetoisasta talosta. Meillä on tarkkaan tilkitty joka rako, mutta eilenkin olin sisätiloissa niin jäässä että. Illalla sängyssä tarvitsisi tumput käteen, että voisi lukea mukavammin kirjaa, näpit kun jäätyvät sitä pidellessä.
Tämä ei silti ole valitusta. Vilu kuuluu tähän aikaan, ja sitten on sitäkin ihanempaa lämmitellä vällyissä ja tulen ääressä. Vanhan talon asukkaat karaistuvat!
Silti suosittelen suklaata, nimenomaan tummaa. Eihän sitä tarvitse kuin palan kaksi kahvin seuraksi, mutta se pitää mielihyvää yllä. Uskon, että se on keskivartalolle edullisempaa kuin kakut ja pullat.
Selviytymiskeinoista tärkein on minulle ehkä kuitenkin vihreä tee. Nykyään tuntuu ettei yksikään aamu lähde ilman sitä. Illalla tarvitsen toisen kannullisen ruuan kanssa, vihdoin olen tajunnut kuinka ihana kylmänajan ruokajuoma se on.
Minä puolestani odotan juuri sitä joulun aikaa ihan innoissani. Loska on raivostuttavaa, mutta pimeyden sietämisestä on tullut vuosi vuodelta raskaampaa. Saattaa liittyä jotenkin elämäntilanteeseen. Siihen, että päivät on niin täynnä ja sitten, kun olisi se aika vuorokaudesta, että saattaisi hengähtää itsekseen kaikessa rauhassa onkin ulkona pimeää. Tiedä häntä sitten. Lunta saisi tulla kyllä. Ja pian!
PoistaOlen miettinyt samaa, istumatyöntekijä palelee aina noin neljä kuukautta putkeen. Oma yritykseni aseistautua on ollut päätös ulkoilla enemmän, saada happea, pistää veri kiertämään, pysyä liikkeessä. Luonteenomaisempaa olisi minullekin se suklaa, mutta sillä on tosiaan tuo veronsa.Onneksi marraskuussa saa sitten luvallakin olla vähän avuton, surkea ja kaivautua kainaloon! Lämpöä sinne!
VastaaPoistaUlkoilu olisi kyllä varmasti oikein hyvä vastaisku harmaudelle. Helppo toteuttaakin!
PoistaNo latinotansseja ja appelsiineja;-)
VastaaPoistaPakkasta ja lunta täälläkin ja leivinuuni käyttökiellossa..
Leivinuunin käyttökielto on kyll paha... Onneksi meillä tuo muori saadaan lämpiämään aina halutessamme.
PoistaMä pidän syksystä. Tai oikeastaan jokaisesta vuoden ajasta. Oon ihan varma, etten osaisi niitä erillisinä arvostaa, mutta toinen toistaan seuraavina ne on ihania kaikki.
VastaaPoistaSyysharmauden karkoitukseen suosittelen: neulomista takkatulen ääressä, lasia punaviiniä, erilaisia teelaatuja, retkelle lähtemistä, yllättävää kyläilyä ja paksuja maukkaita sosekeittoja. Joo. Sillä lähtee.
ps. ihana tapetti
pps. aika kiva, että löysin sut instasta ja sitä kautta sun blogin. Tykkään.
Joo, minä tykkään kanssa kaikista vuodenajoista, ehdottomasti! Tylsää saattaisi tulla ainaisessa kesässä saati sitten talvessa. Ehkä se taas ottaa hetken, että tottuu pimeisiin iltoihin ja aamuihin.
PoistaKyläily on kyllä ihan loistoneuvo! Tästä täytyy pitää kiinni.
PS. Se on!
PPS. Instagram on huippu.
Kannatan Lauran yllättäviä kyläilyjä, sillä niistä saa energiaa minä vuodenaikana tahansa ainakin viikoksi.
VastaaPoistaMyös jonkinlaisiin juhliin olisi hyvä päästä, ennen joulujuhlia, sillä juhlista muistaa paremmin mitä ihmettä sitä on tullut tehneeksi pimeänä aikana ja jos juhlia ei ole näkösällä voi sellaiset järjestää vaikka metsän eläimille tai lintulaudan höyhenväelle.
Josta tulikin mieleen, että meidän laudalla käy rukoileva orava, se ristii teräväkyntiset tassunsa ja katselee vuoroin minua ja vuoroin lintulautaa, etevää pikkuotukselta vedota ihmispolon tunteisiin ja oitis on taas lauta täynnä siemeniä.
Rukoileva orava! Huippua! Ehkä se on edellisessä elämässään ollut joku kirkonmies :D
Poista