5.11.2014

Movember.

Marraskuu vei mieheltäni parran. Minä en pystynyt pussaamaan kaljuhuulista kultaani alkuun vaan nauroin vedet silmissä, maha kippurassa. Että joku voi näyttääkin samalta kuin kymmenen vuotta sitten! Sitten hiljenin. Tätä osapuolta eivät kenties vuodet ole kohdelleet yhtä kohteliaasti... Toisaalta väliäkös tuolla! Sitten nauroin vähän lisää.

Kalju ylähuuli ja karvaton alaleuka Rauhanmantereen pehtoorilla on totta tosiaan ainoastaan Movemberin ansiota . Tahtoi nimittäin tuo kultaseni olla myös mukana tuossa kampanjassa, jossa pyritään parantamaan miesten terveyttä pysyvämminkin. Hyvällä asialla siis viiksiä kasvattamaan!  Katsotaanpa millaiset töyhdöt nenän alustaa koristaa sitten kuun lopussa. Onko haituva ohutta ja ylpeydellä kannettua kuin amispojalla konsanaan vai onko nenän alla suti kuin itä-saksalaisella kuulantyöntäjällä kultaisella 80-luvulla. 

Parranajosysteemit ovat näköjään myös markkinamiesten huulilla näinä päivinä, kenties jokunen muukin toveri on kiinnittänyt asiaan huomiota?
Isäinpäivän korvilla sitä nimittäin huomaa, että tänäkin vuonna isit taitaa haluta lahjaksi juurikin parranajokoneen tai vaihtoehtoisesti taulutelevision. Meillä ei edelleenkään ole kumpaakaan. Mahdolliset ongelmat lahjan suhteen ovat siis täysin keksittyjä jos sellaisia tuppaa tulemaankaan tähän osoitteeseen!
Toisinaan tuo partaa kasvattava kyllä on miettinyt, että pitäisikö partahöylä hylätä ja siirtyä sähköisempään vempeleeseen, kun puolestaan (parraton) rouvansa tuumailee kilvan hämärtyvien päivien kanssa, että kyllä tämä marraskuu olisi oivaa aikaa telkkarin tuijottelupuuhiin.

Onneksi perheen pikkupojat ovat vielä niin pieniä, että kylpyhuoneessa ei ole aamuisin tunkua parranajohommille (kaikkeen muuhun kyllä). Kai sitä henkisesti kannattaa kuitenkin valmistautua niihin ensimmäisiin viiksihaituviin tuolla vanhemmalla pojalla? Ei siihen nyt niin montaa vuotta enää kai mene, kun viiksivahat tulee ajankohtaiseksi hänellekin. Milloin se hetki muuten koittaa, sivistäkää toki tietämätöntä?

PS. Mua jaksaa aina vaan naurattaa tämä Kelan Sykkivä eturauhanen ja Lindgrenin Kalapuikot.

4.11.2014

Ihan turkoosissa. A great stimulation.



Joskus se vaan ottaa aikansa. Lanka lumoaa heti ensi vilkaisulla, mutta jostain syystä menee kuitenkin aikalailla aikaa ennen kuin valmiita tuotoksia alkaa syntymään. Näin kävi tämänkin vyyhdin kanssa. Ehkä joku muistaa saman sävyisen langan vilahtaneen täällä blogissa noin vuosi sitten. Viimein on valmista. 
Yhdestä vyyhdistä Argentiinassa värjättyä villaa syntyi, tavoilleni uskollisena, hyvin yksinkertaiset lapaset sekä pipo. Ovat melkoinen väriläikkä marraskuun harmaudessa, vaan hyvä niin. Niitä pakkasia odotellessa.

Me vietetään tämä viikko lasten kanssa keskenään. Perheen toinen aikuinen puolestaan haistelee Espanjassa Välimerellisiä tuulia (eli istuu koulutuksissa ja kokouksissa kellon ympäri). 
Sytytellään kynttilöitä heti, kun kotiudutaan koululta iltapäivällä. Ruuaksi tehdään jotain helppoa ja hyvää. Illalla painutaan yläkertaan vierekkäin nukkumaan. Lapset nukkuu hyvin, minä heräilen jatkuvasti, vahtimaan kai. Saattaa lauantaina väsyttää. Luulen, että tällä viikolla arvostan taas entistä 
enemmän toveri kofeiinia. 

Kiitos kahvi, kun olet olemassa. Kiitos kahvi, kun löysin sinut pullavarpaan synnyttyä. Kiitos Timo, että et ole reissussa lauantaita pidempään.

*

Sometimes it takes a while for yarn to become knitwear. About one year ago I got some hand dyed yarn from Argentina as a gift. I admire those gorgeous colors, shades and feelings of this yarn. Last summer, perhaps it was August, I knitted mittens from it and today a basic hat. And now I wonder why I waited so long! Turquoise color is a great stimulation when it's raining outside and the feeling is a little bit grey.

31.10.2014

Lokakuun viimeinen. Last moments of October.





Huomenna on marraskuu. Kaivoin Muumi-kirjoja hyllystä kolmasluokkalaiselle ja taidan yrittää tarttua itsekin niihin. Siihen Muumilaakson marraskuuhun ainakin. Olen lukenut hävettävän vähän viime aikoina. Ei vaan pysty, ei kykene. Illalla, kun olisi hetki aikaa kirjalle on olo päivästä pöhnäinen ja sanat solmuuntuvat sekunneissa. En kaipaa sellaista iltapuuroa. 
Odottelen niitä pakkasia nyt. Siihen saakka iloitsen jokaikisestä värihippusesta, jonka luonto antaa. Iltapäivällä aurinko maalaa maiseman kauneimmaksi. Täällä on hienoja paikkoja pysähtyä.

*

Have I said this before? Right now here in Finland, autumn is so stunning and calm. Nature is full of colors. There is so many shades of yellow, grey and brown. I can't tell how much I love all of this. Autumn is my favorite time of year.