29.10.2014

Snurressa kurssilla: The Tailored Sweater.




Muutama viikko sitten vietin lauantaipäiväni aktiivisesti Snurren penkissä neuloen. Harmaa merinovillavyyhti ja bambupuikot hikisissä hyppysissäni yritin päästä selville TTS:stä eli toisin sanoen The Tailored Sweater -metodista. 
Neulovaa kansaa kurssilla oli opettamassa mainio Tuulia Salmela, joka lienee usealle neulojalle tuttu myös ihastuttavien Louhittaren luola -lankojen värjärinä.  TTS on siis neulepaita/takki/tunika, joka neulotaan ylhäältä alaspäin istutetuilla hihoilla. 

Kurssin aikana aloitettiin neulomaan pientä harjoituspaitaa. Sen lisäksi heiluttiin hetki mittanauhan kanssa, jotta saatiin kirjattua omat mitat ylös, neulojatoverin avustuksella. Mittojen ottaminen mahdollisti sen, että oman neulepaidan tekeminen kotiolosuhteissa pääsisi sitten helpommin vauhtiin. Kurssin lisäksi sähköposti kiidätti osallistujille tiedoston, joka syventää kurssilla opittuja asioita. 

Ylhäältä alaspäin neulominen on jo ennestään ihan tuttua puuhaa allekirjoittaneelle, mutta aiemmin ovat neuleet syntyneet raglanhihoilla. Tämä tavan oppiminen siis nosti omaa neuleosaamistani pykälän ylöspäin.

Ensimmäinen pienen pieni harjoituspusero kyseisellä tekniikalla on nyt valmis ja kokemus sen tekemiseen oli oikein mukava. Aion harjoitella lisää ja neuloa itselleni paksusta harmaasta villalangasta vastaavan puseron.


Pienen pieni peruspaita
Ohje: TTS
Lanka: Madelinetosh Tosh DK, 1 vyyhti harmaata, paljon vähemmän keltaista
Puikot: 4 mm

Tuon kyseisen viikonlopun jälkeenkin on tullut Snurreen asiaa. Siinä on nimittäin sellainen paikka, minne sekä minä, että pienimmäiset kernaasti suunnataan. Pullavarvas osaa Hietalahden kulmilla pyöriessä jo hihkua, että mennään moikkaamaan lankakauppaan Annea ja Mikkoa.

*

Snurre tarjosi minulle kurssin ja harmaan lankavyyhdin.

28.10.2014

Loppuviikko, viikonloppu, alkuviikko.

Tuntuu, että tämä päivä on ollut kuin lyijykynällä nopeasti piirretty luonnos. Viivat ovat rikkonaisia, kokonaisuus ehjä, joka odottaa selkeyttäviä värejä pintaansa. Painin ja pohdiskelen jälleen, äitiysasioita tietenkin. 
Viikonloppu puolestaan kantaa yhä. Oli tapaamisia, kohtaamisia ja aamuyölle naurettuja hetkiä. Joku kyynel, kysymys ihan kaikesta. 
Eilen puolestaan hurautettiin pullavarpaan kanssa Helsinkiin. Jätettiin rattaat kotiin ja kuljettiin käsikädessä. Naurettiin aika paljon. Nauroin kotona vielä illallakin. Pullavarpaalla on niin hyvät jutut, että tekee mieli pussata noita pyöreitä poskia alituiseen. Ehkäpä siis mietin juuri noita nauruja, enkä puurouta päätäni mokomilla muilla. 

Viikonloppuna tänne meille kokoontui joukko ystäviä ja tovereita. Oli notkuvat pöydät, viiniä, villalankaa ja Jonna, joka neuvoi, kuinka kaksi sukkaa neulotaan yhtä aikaa kärjestä alkaen.  
Missioni villasukkia perheelle, ei nyt ainakaan ole yrittelijäisyydestäni kiinni. Olen kokeillut ja antanut kaikkeni. Kenties joku pari valmistuukin. 
Sunnuntaina illemmalla kyllä siirsin toisen sukan odottelemaan sukkapuikoille. Tahmaiset aivoni eivät taipuneet siinä väsymystilassa sen suurempaan lankojen pyörittelyyn. Kiitos seurasta kaikille asianosaisille, otetaan pian uusiksi!

Tuulee kovasti. On kuulema paikoin lämpimämpää kuin juhannusviikolla. Ihanaa juhannusta viikkoa siis vain kaikille. 

23.10.2014

Koti, suklaa, isäinmaa.


Ulkona leijaili jokunen hiutale ja lämpömittari huiteli jossain nollan tuntumassa. Näiden olosuhteiden vallitessa esitettiin minulle vaatimaton pyyntö. Että voitaisiinko me mitenkään muuttaa talveksi jonnekin lämpimämpään. Niin kuin vaikka Espanjaan tai Kreikkaan. 
Koska elämän realiteetit ovat kuitenkin mitä ovat, oli lyötävä negatiivinen vastaus tiskiin ja käskettävä tyytymään siihen mitä täällä on. Viileät lattiat, nurkista vetävät huoneet ja hirmu lämmin tunnelma. Kynttilöitäkin, vaikka joka huoneeseen ja pönttöuuneissa tulet. Suosittelin myös villapaidan päälle pukemista, villasukkia myös. Ei auttanut, illalla nousi kuume. Erään toisen nenästä valui jotain ektoplasman oloista. Voi syys. Ehkä pitäisi notkistaa varttansa ja opetella hypähtämään leivinuunin pankolle lämmittelemään.

Marraskuussa sitä kyllä mönkii yleensä sellaisessa harmausmassassa, että menolippu jonnekin aurinkoisempaan ja vähemmän pilvisempään voisi olla ihan paikallaan. Mutta on marraskuussa puolensakin, kuten vaikka... No, vaikka... Esikoisen syntymäpäivä!
Vaan vielä ei olla marraskuussa. Keltainen lokakuu on oikein hyvä myös.

Mutta minkähänlaisia vastaiskuja tähän hiipivään harmauteen ja lamaannuttavaan pimeyteen keksisi? Itseasissa melkein kaikki muu paitsi suklaa käy, koska edellisten talvien suklaakarkeloista on vielä merkkinsä tuossa keskivartalon tienoilla huomattavissa...