25.2.2015

Huhhei helmikuu.

Joskus sitä voi kuvitella helposti olevansa tiistaissa taikka torstaissa, vaikka olisi keskiviikko. Junarataleikkien seasta sitten kainosti muistutellaan kerhopäivästä ja äiti ampaisee salamana ylös. Hyppää kalsareihinsa ja laittaa lapsosensakin lähtövalmiiksi. Lissussa karvanopat heiluvat mutkien mukana. 
Sillä vaikka unohdin lapsen kerhopäivän olen päässyt siihen ikään, että karvanopat oli hankittava. Koffin lippistä ei ole, ei tule. Amiskahistoriastani huolimatta.

Puikoille on hyppänyt pehmeääkin pehmeämpää silkkimohairia ja villaa. Perjantaikukat jäi viime viikolta hankkimatta, kun käytiin heittämässä sellainen susirajan keikaus. Harmaata oli sielläkin, mutta lunta paljon enemmän. 

Maaliskuu on nurkan takana. Viime vuonna haravoin tien varren lehdistä naistenpäivänä. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy. Joku käsittämätön pesänrakennusvietti on meneillään. Tartuin poraan ja kohta pensseliin. Teen keittiöön pientä päivitystä. 

Tekee mieli jotain rouskuvaa. Näkkäriä ehkäpä. Linssikeittoa kaveriksi.

Kirpputorillekin olisi kiva taas päästä, muutamia aika kivoja löytöjä on tullut viime aikoina tehtyä. Ehkäpä otan niistä kuvia ja näytän teillekin. Kumelan lasipurkkeja koitan aina bongailla kirpputorireissuillani, ihan hyvä kokoelma niitä jo on. Isoja soisin löytyvän lisää.

Mitä teille kuuluu? 

PS. Ystävänpäivänä pääsin paijalemaan tuollaista pientä pörröistä, hän asuu ystäväni Anun luona. Aika söpö toveri.

17.2.2015

Mehuvinkkejä puristelijalta.

Työtason nurkassa jo hyvän tovin lähinnä pölyä kerännyt toveri on herätelty eloon. En tiedä ketä tästä nyt olisi kiittäminen, mutta onnellinen yhteiselomme on jatkunut jo aikansa. Täällä on nimittäin laitettu puristellen. 

Tuorepuristetussa mehussa on joku jännä juttu. Sitä on hauska tehdä, välillä onnistuu ja välillä ei. Ihan niin kuin soppakattilankin äärellä. Lisäksi voin melkein tuntea, kuinka vitamiinit imeytyvät kehooni, kun juon lasillisen mehua. Oikeastaan mehunpuristamisessa kulminoituu mielestäni tuo keittiöpuuhailu ylipäätään. On hienoa nähdä, kuinka eri ruoka-aineista syntyy jotakin niin herkullista.

Tämä lienee sellainen juttu, joka väistämättä herättää kysymyksen, että miksi kummassa en vaan rouskuttele niitä hedelmiä ja vihanneksiä siltään. En osaa vastata siihen yksiselitteisesti. Välillä on vaan mukava juoda mehua. Ja väitän, että tuollaisen hedelmämäärän syöminen kerralla ei onnistuisi edes minulta. 
Miksi en osta mehua kaupasta? Ostan kyllä, mutta jotenkin tälläisessä tuorepuristetussa mehussa on parempi, silkkisempi, suutuntuma. Eri porkkana- tai appelsiinierän välisen makueron huomaa myös selvästi, mikä taas laittaa pohtimaan, että millä tavalla niiden "kaupanmehujen" maku saadaan pysymään niin tasalaatuisena. 

Puristan mehua yleensä noin litran kerrall. Kaadan sitten kannuun ja säilytän jääkaapissa. Vuorokauden kuluessa kannu on lähes poikkeuksetta tyhjä. 

Olen jumiutuvaa sorttia, joten viime aikoina mehulinkoon on eksynyt lähinnä porkkanaa, selleriä ja appelsiinia. Sitä on tuo oranssi kuvissa näkyvä mehu. Vihreässä juomassa puolestaan on vihreää omenaa, kurkkua, selleriä, sitruunaa ja inkivääriä. 
Seuraavaksi kokeilen jotain greippimehua, sitä teen kyllä vaan lasillisen, sillä perheessämme ei ole suuria greipin ystäviä lisäkseni.

Onko siellä ruutujen toisella puolella muita puristelijoita? Mikä on suosikkiyhdistelmänne?

16.2.2015

Armas harmaa.

Tummana tammikuisena perjantai-iltana nostin puikoille paksun harmaan. Tallinnasta syystuulien mukana kannettu villa alkoi silmukka silmukalta muodostumaan armaaksi harmaaksi. Valmistumaan tuo pääsi sopivasti näille heleille helmikuisille.

Alusta saakka tässä projektissa mukana oli hitunen normaalia enemmän jännitystä, langan riittävyyden suhteen nimittäin. Aavisteluni menivät kuitenkin oikeaan. Reippaan pituisiin hihoihinkin riitti lankaa, takapuolen päälle myös. 

Armas harmaa on turvavärinen paksu neule, johon kelpaa palelevaisen, kevätaurinkoa kovasti ihmettelevän, ihmislapsosen kääriytyä. On korkeaa kaulusta, etureunaa pidempi takahelma, hihanmittaa ja hieman normaalia alemmas valahtaneet raglanitkin. Tarkoituksella toki. Ja niin kuin tapanani useimmiten on - tämäkin yksilö on neulottu ylhäältä alaspäin ilman saumoja.

Tässä on neule, jota saatan hyvinkin oikean langan osuessa kohdalle vielä hieman jatkojalostaa. Koska jokunen juttu olisi, jotka saattaisin nyt tehdä toisin, vaikka kuinka hykertelenkin täällä onnellisena valmiiksi saatetusta.

Armas harmaa
Malli: Itse itseäni tekiessä ohjaten 
Puikot: 7mm ja 6mm pyöröt
Lanka: Reilut 600g Love yarnin, CosyWool-lankaa, 100% villa. 

PS. Kuvista kiitos isoimmalle muruselleni!