23.10.2014

Koti, suklaa, isäinmaa.


Ulkona leijaili jokunen hiutale ja lämpömittari huiteli jossain nollan tuntumassa. Näiden olosuhteiden vallitessa esitettiin minulle vaatimaton pyyntö. Että voitaisiinko me mitenkään muuttaa talveksi jonnekin lämpimämpään. Niin kuin vaikka Espanjaan tai Kreikkaan. 
Koska elämän realiteetit ovat kuitenkin mitä ovat, oli lyötävä negatiivinen vastaus tiskiin ja käskettävä tyytymään siihen mitä täällä on. Viileät lattiat, nurkista vetävät huoneet ja hirmu lämmin tunnelma. Kynttilöitäkin, vaikka joka huoneeseen ja pönttöuuneissa tulet. Suosittelin myös villapaidan päälle pukemista, villasukkia myös. Ei auttanut, illalla nousi kuume. Erään toisen nenästä valui jotain ektoplasman oloista. Voi syys. Ehkä pitäisi notkistaa varttansa ja opetella hypähtämään leivinuunin pankolle lämmittelemään.

Marraskuussa sitä kyllä mönkii yleensä sellaisessa harmausmassassa, että menolippu jonnekin aurinkoisempaan ja vähemmän pilvisempään voisi olla ihan paikallaan. Mutta on marraskuussa puolensakin, kuten vaikka... No, vaikka... Esikoisen syntymäpäivä!
Vaan vielä ei olla marraskuussa. Keltainen lokakuu on oikein hyvä myös.

Mutta minkähänlaisia vastaiskuja tähän hiipivään harmauteen ja lamaannuttavaan pimeyteen keksisi? Itseasissa melkein kaikki muu paitsi suklaa käy, koska edellisten talvien suklaakarkeloista on vielä merkkinsä tuossa keskivartalon tienoilla huomattavissa...

22.10.2014

Rakkaudesta käsitöihin.

Juuri ilmestyneen Modan sivuilta saattaa bongata tutun näköisen mamman, kera jokusen karvaisen assarin. Minähän se siellä! 

Haastattelussa kerron rakkaudestani käsitöihin eli neulomiseen. Taitoon, jonka mummoni minulle opetti, kun olin pikkutyttö ja johon hurahdin totaalisesti siinä vaiheessa, kun eräs Tattimies asui mahanahkani toisella puolella. Hahtuvavillahousuista on päästy hieman pidemmälle, vaikka yhä minua viehättää kaikista eniten yksinkertaiset neuleet, jotka sujuvat ilman, että ohjetta tarvitsee koko ajan tapittaa silmäkulmat kurtussa. 
Jutussa mainitsen esimerkiksi siitä, että neulominen on minulle parhaimmillaan kuin terapiaa. Luulen sen olevan myös edullisempi tapa ratkoa päässä risteilevät ajatukset kuin istuen ammattiauttajan penkissä. On toki myönnettävä, että tämän terapiamuodon sivutuotteena villavuoret allekirjoittaneen kotinurkissa ovat kasvaneet kerrassaan huomattaviin mittoihin. Mutta kuten kunnon apteekkarilla on käsikauppatavaraa myynnissä, on neulojallakin mielestäni syytä olla oma villainen varastonsa. Sillä eihän sitä koskaan tiedä, koska inspiraatio yllättää. Sen iskiessä on ikävä jäädä nuolemaan näppejään langan puuttuessa. (Kylläkyllä, selittää ne hiihtäjätkin.)

Lehden sivuilta löytää myös ohjeen täällä blogissakin aiemmin vilahtaneeseen Mymmeli-mekkoon, jonka kuva on myös tuossa yläpuolella. Kertokaa toki jos nostatte kyseisen neuleen puikoille ja olisipa myös huisia jos näkisin valmiita Mymmeleitä. Niitä nimittäin maailmaan mahtuu, kuten neulojiakin!

20.10.2014

Lempimuki ja -vuodenaika.

Syys, ikisuosikkini.
Loma vei puista lehdet ja toi ensimmäiset kunnon pakkaset. Antoi sataa saavista kaatamalla. Pönttöuuneihin viritettiin valkeat ja leivinuunin lämmössä tehtiin syksyn ensimmäiset ruuat. Hipeltelin kauppareissulla keijukaisvaloja, mietin jääkaapissa lepäävän glögipullon avaamista ja piparkakkujen rousketta hampaiden välissä. Maltoin kuitenkin mieleni kahden viimeisen osalta. Valot hankin, pikkutyttöjen huoneeseen.

Toppavaatteet ja talvikengät lepäävät vielä jossain varastojen uumenissa. Täytyisi ryhtyyntyä sellaisiin puuhiin, että katselisi, mitä on ja mitä tarvitaan. Venytän viime tippaan saakka.

Neulon illalla, ruudun kalpeassa valossa, harmaata paitaa ja päätän, että tämän valmistuttua neulon ne sukat loppuun. Sen oman villapaitani myös.

Aamulla jauhan kahvimyllyssä papuja ja lämmitän maidon. Laitan mutteripannun kaasulle pihisemään ja vatkaan maidon höttöiseksi vaahdoksi. Kaadan lempimukiini. Tästä tulee hyvä viikko.

*

PS. Kuvan otin Kettukarkin Mairen Instagramissa pyörineen lempikuppi-kisan tiimoilta muutama päivä takaperin. Siinä tiivistyvät nuo otsikossa mainitsemani lempiasiat. Syys ja suosikkikuppi. Minut löydät halutessasi Instagramista nimellä nurjajonna.