2.9.2014

Sohvamudissa.

Niistetään. Vajotaan sohvamutiin lehtien ja tyynyjen kanssa. Leikitään pikkuautoilla ja pukeudutaan sen enempää ajattelematta raitoihin päivästä toiseen. Keitetään muutama purkki hilloa ja kuivataan omenoita oman pihan hyvin pienestä sadosta.
Joka päivä todetaan, miten jonkun lapsen sukat, sukkahousut, paidanhihat tai housunpuntit ovat muuttuneet liian lyhyiksi tai pieniksi.

Ahdistun villasukkien neulomismaratonista, joka minua väistämättä odottaa... Pyydän olkaa onnellisia neulovista mummoista ja mammoista, jotka sukittavat koko suvun!

Illalla sytytän taas kynttilät, keitän teetä ja siirryn sohvamoodiin. Neulon, laatikkopaitaa itselleni tai raitapaitaa Haitulalle. Lykkään vielä villasukkamaratonia ja toivon, että eteeni tupsahtaisi syksyinen villasukkasade.

26.8.2014

Listen to your heart.


Neulemallin ja puhuttelevan värin valinta on oikeastaan hyvin yksinkertaista. Yleensä siihen tarvitaan tapauksessani kuva neuleesta (kiitoskiitoskiitos sille, joka kertoi minulle Pinterestistä). Lisäksi toki kuva herättää jonkin sortin lankavision ja seuraava askel onkin sitten se, kun on päästy silittelemään lankakaupan hyllyille (tai vaihtoehtoisesti pienen lankakaupan kokoisille omille lankavarastoille). Siinä se sitten onkin!

Tänään köpöttelin Mäkelänkadulle Eiran lankojen kauppaan uskoen haluavani harmaata tweediä seuraavaan neuleeseeni, mutta kuten arvata saattaa, ei se mennytkään niin.
Harmaa oli hyllyssä liki lopussa ja oikeastaan se oli enemmän kuin hyvä, sillä tuo tiilenpunainen oli juuri se mitä halusin.
Punainen on niin tämän syksyn väri! Näen tuossa langassa jotain sellaista punertuvan ruusunmarjan punaistakin, mutta tiiltä myös. Mutta niin tai näin, toveri Jonnaa ja Roxettea on jälleen kerran uskottu. Kuunneltu sydäntä.

Laatikkopaita tiilenpunaisena pomppaa puikoille, jahka talon pikkuihmiset on saatettu unien hellään huomaan. Lapsen nälkävuoden mittainen neuletoivelista on hetkeksi unohdettu ja tämä täti keskittyy nyt itseensä, omaan neuleeseensa. Edellisestä onkin jo aikaa, puolisen vuotta?

25.8.2014

Tyhjät puikot, kankaat ja paperit.



Kirjoittajalla tyhjän paperin kammo, taitelijalla maalaamattoman kankaan kauhu ja neulojalla neuleinspiraatio hukassa. Toisilla joka ikinen noista.
Mistä se inspiraatio tulee sitten, kun on tullakseen... Ei niin mistään tai mistä tahansa. Kävelyltä, kahvikupista tai kuvasta.
Ei siis kannata neuvoa. Kuunnellakaan niitä neuvoja liiemmin, vaikka miten tarjottaisiin. Pitää vain tarttua toimeen ja alkaa tekemään. Tekeminen ruokkii.
Ihan ensin voi siivota. Sytyttää kynttilän ja kaivaa tarvikkeet tyrkylle.

Täällä on huivi valmiina ja puikot huutavat tyhjyytään korinpohjalla. Että mitähän sitä seuraavaksi. Neuloisiko noista kuvissa näkyvistä keristä vai joistakin muista. Hurauttaisiko huomenna lankakauppaan ja hankkisi puserollisen tweediä.