24.12.2013

24. joulukuuta.

Rauhanmanner rauhoittuu nyt joulun viettoon. Tahdon toivottaa teille kaikille lukijoilleni oikein lämmintä, iloista ja onnellista joulun aikaa!

Hyvää Joulua. Merry Christmas. God Jul.

23.12.2013

23. joulukuuta.

Ohjelmassa vielä tänään: Nurkkien järjestämistä, pyykkäämistä, viimeisten lahjojen paketointia. Jouluruokien loppuun suunnittelua ja toteuttamisen aloittamista. Ennen sitä ruokakauppa (siellä saattaa olla joku muukin). Aion lähteä viileillä hermoilla, mukavissa kengissä ja ohuessa takissa.

Aina joulu yllättää, on ihan yhtäkkiä täällä.

22.12.2013

22. joulukuuta.

Minun mielestä elämä on monesti ihan niin kuin räsymatto. Täynnä erivärisiä, muistamisen arvoisia hetkiä.

Tänään aamu oli pehmeän utuinen. En oikein osaa määritellä väriä, mutta jotain sellaista pehmeää. Pumpulista vaaleanpunaista, liilaa ja lämpimän harmaata. Sain nukkua pitkään. 

Aamu oli leppoisa, niin minä sen haluan muistaa. Sellaisena lämpimänä maitokahvinvärisenä ja joulunpunaisena, kun tiptap soi. Tytöt laittoivat barbileikit pystyyn ja me tehtiin retki omaan metsään sahojen ja oksasaksien kanssa. Tummaa vihreää, mutta pohjavärinä myös lämmintä keltaista. 
Tartuin siellä metsässä Timoa kyynertaipeesta ja pyysin pysähtymään kanssani. On se nimittäin ihan uskomattoman hienoa, että on tuollainen oma puolenhehtaarin metsä. Siellä tassutteli sellainen pieni metsämöttiäinenkin vaaleansinisessä haalarissa ja kumisaappaissaan. Keräsi maasta kepin mukaan ja kantoi sitä tiukasti kädessään rutistaen. 
Timo kiipesi kuuseen. Sahasi sieltä sellaisen käpyisen latvan ja yhdessä kannettiin se tuohon ulko-oven viereen odottamaan huomista. Siitä sitten sisään. 

Elo tuntuu tällä hetkellä just semmoiselta kuin kuuluu, oikeassa tahdissa kulkevalta. Sellaiselta, että hetkillä on todellakin tarkoituksensa. Maton raidoilla paikkansa.

21.12.2013

21. joulukuuta.


Viimeinen koko perheen aamulähtö tänä vuonna onnellisesti takana. Nyt on loma. 
Se aika, kun aamut, päivät ja illat voivat olla hieman hitaampia. Sen verran rauhallisempia, mitä se tällä porukalla ylipäätään on mahdollista.
Odotan eniten yhteistä aikaa omieni ja ystävieni kanssa, mutta myös sohvannurkassa vietettyjä hetkiä. Niihin hetkiin kuuluvat toivottavasti myös neuleet. Ystävä keri minulle monta vyyhtiä, minä päättelin hänen valmiin villapaidan langanpäät. Minusta aika hyvä vaihtokauppa. 

Kolmen nukutun yön jälkeen on joulu. Tänään oli joulujuhla. Kuoro lauloi ja paimenet lampaineen löysivät tiensä Beetlehemiin. Pikkuiset tyttöni kirmasivat kimaltavissa sukkahousuissaan, Aurinko olisi tahtonut tanssia. Minä pidin kuitenkin sylissä ja sanoin, että tanssitaan myöhemmin, annetaan koululaisille nyt täysi huomio. Opettajat saivat kiitokseksi kukkaset syksyn hienosta työstä.

20. joulukuuta.

"Säveltä hiljaisuuden
sanat ei häiritä saa.
Kirkkaus ikuisuuden
ihmistä koskettaa."

Hilja Aaltonen

19.12.2013

19. joulukuuta.

Kun päivä painuu iltaan otetaan taikinakulho kellarista. Kaivetaan kaulimet, piparimuotit, vehnäjauhot ja mantelit. Kaulitaan ja tehdään sitten oravia, kettuja, pingviinejä, tähtiä, sydämiä ja kukkia. Muutama hirvi ja haukikin. Painetaan manteli koristeeksi joihinkin valittuihin. Paistetaan leivinuunin pehmeässä lämmössä joulun ensimmäiset itsetehdyt piparkakut.

Illalla, kun perheen pikkuväki nukkuu lämmitetään glögiä. Kettu ja mantelisydän pääsevät kyytipojaksi. Kynttilät on sytytetty.

Mietin villieläimiä. Kauriita, peuroja, ilveksiä, susia ja karhuja.

18.12.2013

18. joulukuuta.


Aamu on harmaatakin harmaampi. Uutisissa kertovat, että pohjoisessa on oiva aurinkoinen hiihtosää. Me hiihdetään hiekalla ja Haitula huutaa koulun jälkeen ovensuussa: "Kyllä se nyt on äiti niin, että me vietään ihan mustaa joulua!"
Kymmenen päivän ennuste. Plussaa, plussaa, plussaa. Mutta ei nyt sentään ihan musta joulu.
Iltapäivällä nukutaan Auringon kanssa päiväunia kainalokkain saman peiton alla. Ja kun pikkuveli herää otetaan hänet sinne peitonpesään myös. Luetaan koirakirja.

Joulukoristeet ovat varastossa. Lahjojen paketointia odotan, mutta se ei ole tämän illan homma enää. Teen piparkakkutaikinan. Huomenna syödään riisipuuroa ja leivotaan piparkakkuja isomummulle.

Mutta on kyllä pimeää. Yökin mustaakin mustempi.

17.12.2013

17. joulukuuta.

Punainen pienissä määrissä näyttää kivalta pitkästä, pitkästä aikaa!

16. joulukuuta.



Haitulan synttärijuhlia vietettiin koulupäivän jälkeen. Mukana synttärihuumassa juhlahattuineen olivat myös pikkukarhu, ahma, ilvekset, naali, karhu, orava ja keiju. Hattuja askarreltiin miehen kanssa edellisenä yönä, kun kello kilkatteli melkein puoltayötä. Toki näiden pienten juhlavieraiden piti saada myös käpäliinsä lahjapaketit, joten sellaisetkin siis.

Laulettiin yhdessä Paljon onnea vaan, Haitula puhalsi kynttilät. Siinä herkkuja syödessään tytöt pöydän ympärillä alkoivat laulaa Tontuista ja keijuista. Kyllä taas äiti-ihmisen sydäntä lämmitti ja silmäkulmissa kimmelsi. On ne vaan ihania!


PS. Idea näihin juhliviin pikkutovereihin ei ole omani, vaan Pinterestin ihmemaasta löydetty.

15.12.2013

15. joulukuuta.

Sunnuntait ovat aika ihania päiviä. On mahdollisuus kölliä aamulla sängyssä, syödä aamupalaa ja juoda kahvia (kaataa se sitten lavuaariin jos ei maistu). Sen jälkeen laittaa joululaulut soimaan ja koittaa saada taas epätoivoisesti jotain tolkkua tähän järisyttävään kaaokseen.

Joulusiivous tuntuu jotenkin ihan absurdilta ajatukselta tälläisen kaaoksen keskellä, miten ihmeessä johonkin perusteellisiin nurkkien puunauksiin saisi revittyä aikaa (ja hermoja). Pitäisi varmaan ulkoistaa pariksi päiväksi koko muu sakki jonnekin ja alkaa riehua rätin kanssa.
Vaan en taida. Taitaa se joulu tulla joka tapauksessa. Sammutetaan valot ja laitetaan kynttilöitä palamaan.

Mutta ensi vuonna otan kyllä itseäni niskasta kiinni, etsin aikaa perusteelliselle siivoamiselle. Tai ehkä laitan miehen palkkaamaan meille viikkosiivoojan.

14.12.2013

14. joulukuuta.

Puolitoista vuorokautta poissa olleet sähköt palasivat illansuussa. Vajaata tuntia ennen kuin olin arvioinut.
Kyllä tuli iloinen ja helpottunut olo, vaikka ei me täällä ihan paniikkiin jouduttaisi vaikka sähköt olisi kauemminkin poissa. On pönttöuunit, kamina ja leivinuuni. Kaasuhella ja kellari. Oma kaivo, josta saa nostamalla ja kantamalla vettä. Mutta luojan lykky tuo sähkö kyllä on.
Pesukoneet alkoi armotta laulamaan kuorossa serenadia ja imuri yhtyi kuoroon. Remonttikin jatkui. Viimeistely naulain naksutteli ja kuviosaha soi. Kohta meidän lasikuistin katto on valmis.
Tänään laitettiin ensimmäiset väliaikaiset valaisimetkin kattoon killumaan. Näyttää aika ihanalta tuo perushehkulampun valo sen jälkeen, kun useamman kuukauden on valaissut tilaa rajulla työmaavalaisimella.

Voi pojat. Mulla on kuulkaa sellainen olo, että tuo meidän remontti saattaa valmistuakin. Jos ei jouluksi niin vaikka maaliskuuksi, kun Aurinko täyttää 4 vuotta.

13.12.2013

13. joulukuuta.

Tuuli vei sähköt. Ollaan oltu hämärässä koko päivä. Aurinko pilkisteli aiemmin, nyt painuu mailleen. Taivas on vaaleanpunainen.
Lavuaarin reunalla on palanut koko päivän kynttilä. Kohta sytytetään lisää. (Paitsi kuulema lähdetäänkin katsomaan Luciaa Helsinkiin.)
Aurinko on meidän Lucia-neito valkoisessa pitkässä yömekossaan. Lehväkruunu kynttilöineen hiuksillaan.

12.12.2013

12. joulukuuta.

Tämän päivän kuvissa pieni kurkistus lokakuuhun ja Kotolivingin, nyt myynnissä olevan numeron, kuvauksiin.
Joulua kuvattiin, kun ulkona on kaunein syksy. Nyt maa on jäässä ja joulu tulossa.
Koristeita ei olla kotona juurikaan laitettu. Ajatukset juoksevat muualla. Remontissa ja kaikessa muussa.

Onneksi minulla on niin ihana harrastus työ. Siellä pääsee kotiäiti nollaamaan. Juuri äsken ajattelin, että alkaa olla niitä naisia ikävä, kun viikkoon ei olla nähty. Terkkuja teille muruset!

11.12.2013

11. joulukuuta.


Taivaan heittäessä märkiä rättejä naamaa vasten on ihana kävellä pihan poikki talliin, painaa pää kiinni lampaan kylkeen. Rapsuttaa leuan alta ja kuiskia rakkaussanoja villapallerolle, joka tyytyväisenä vastaa: "Bää-ää. Bää-ää." Toinen toveri tuijottaa nurkassa epäluuloisena, pinkaisee avoimesta ovesta kaurapurkin perässä pihalle. Syötyään herkut menee piiloon heinäpaalien väliin kuin pupu konsanaan, määkien siellä toverilleen hiljaa: "Bää. Bää."

10.12.2013

10. joulukuuta.




Iltapäivällä riitteeseen vaipunut meri huokaa hiljaa, odottaen yötä. Naakka lähtee lentoon alastoman puun oksilta. Mistään ei kuulu mitään. Kenties talon vanha hirsi narahtaa.
Jossain äiti sulkee syleilyynsä vastasyntyneen, toisaalla sänkyyn käpertyy elämää nähnyt.
Ovi avautuu samaan aikaan, kun toinen on sulkeutumassa.

Kaikesta huolimatta odotetaan joulua. Halataan, ajatellaan kauniita ja yritetään olla murehtimatta. Elää täyttä elämää.