Mehuvinkkejä puristelijalta.

 

Työtason nurkassa jo hyvän tovin lähinnä pölyä kerännyt toveri on herätelty eloon. En tiedä ketä tästä nyt olisi kiittäminen, mutta onnellinen yhteiselomme on jatkunut jo aikansa. Täällä on nimittäin laitettu puristellen. 

Tuorepuristetussa mehussa on joku jännä juttu. Sitä on hauska tehdä, välillä onnistuu ja välillä ei. Ihan niin kuin soppakattilankin äärellä. Lisäksi voin melkein tuntea, kuinka vitamiinit imeytyvät kehooni, kun juon lasillisen mehua. Oikeastaan mehunpuristamisessa kulminoituu mielestäni tuo keittiöpuuhailu ylipäätään. On hienoa nähdä, kuinka eri ruoka-aineista syntyy jotakin niin herkullista.

Tämä lienee sellainen juttu, joka väistämättä herättää kysymyksen, että miksi kummassa en vaan rouskuttele niitä hedelmiä ja vihanneksiä siltään. En osaa vastata siihen yksiselitteisesti. Välillä on vaan mukava juoda mehua. Ja väitän, että tuollaisen hedelmämäärän syöminen kerralla ei onnistuisi edes minulta. 

Miksi en osta mehua kaupasta? Ostan kyllä, mutta jotenkin tälläisessä tuorepuristetussa mehussa on parempi, silkkisempi, suutuntuma. Eri porkkana- tai appelsiinierän välisen makueron huomaa myös selvästi, mikä taas laittaa pohtimaan, että millä tavalla niiden "kaupanmehujen" maku saadaan pysymään niin tasalaatuisena. 

Puristan mehua yleensä noin litran kerrall. Kaadan sitten kannuun ja säilytän jääkaapissa. Vuorokauden kuluessa kannu on lähes poikkeuksetta tyhjä. 

Olen jumiutuvaa sorttia, joten viime aikoina mehulinkoon on eksynyt lähinnä porkkanaa, selleriä ja appelsiinia. Sitä on tuo oranssi kuvissa näkyvä mehu. Vihreässä juomassa puolestaan on vihreää omenaa, kurkkua, selleriä, sitruunaa ja inkivääriä. 

Seuraavaksi kokeilen jotain greippimehua, sitä teen kyllä vaan lasillisen, sillä perheessämme ei ole suuria greipin ystäviä lisäkseni.

Onko siellä ruutujen toisella puolella muita puristelijoita? Mikä on suosikkiyhdistelmänne?

9. joulukuuta.

 

Synttärityttö siinä. Juhlatouhut, ystävät ja ilo ympärillään. Mun oma Haitula <3

Äiti-ihminen tässä. Meni muuten kakun kanssa siitä, mistä aita oli matalin ja pyörähti pakastealtaalla. Pisti vadelmaa rahkakermavaahdolla väliin ja vaahtokarkkeja koristeeksi. Oli muuten kerrankin sellainen kakku, jossa ei maistunut stressi. Suosittelen testaamaan. Kakkulautasille jäi vain tahrat. Ilmeisen onnistunut versio siis, eikä mennyt ärräpäiksi saati hiustenhalkomisiksi tuo homma.

* 

She is 8 years old today! 

Yksi tavallinen tiistai.

 

Tiistai-aamu. Kello herättää sängyn toisella laidalla nukkuvan klo 7. Minä käännän vielä kylkeä , suljen itsepintaisesti silmäni. Joku potkaisee levottomalla aamujalallaan kylkeen. Silitän jalkaa ja tunnustelen, kuka se siinä. Aurinko on jälleen vaeltanut yöllä viereen. Siirrän hienovaraisesti jalkoja ja painan silmäni vielä kiinni. Kohta monotetaan taas. Kurkkaan aikarautaa ja totean, että taitaa olla rouvankin aika nousta. Kello on puoli kahdeksan. Aurinko nukkuu myttynä pikkuveli kainalossaan, en ole kuullut yöllä lainkaan, kun Timo on nostanut pojankin meidän viereen. Luulin nukkuneeni huonosti.

Alakerrassa koululaiset istuvat myslikulhot neniensä edessä ja mies ryystää aamuteetään. Minä painun kylpyhuoneeseen, koitan etsiä vaatteita itselleni ja vielä nukkuville taimille. Keittiöstä hihkutaan: "Äiti, mitä mä puen päälle." Kaivan pyykkiläjän vierestä punavalkoista raitapaitaa, aluspaitaa ja farkkua. Käsken hakea sukkahousut jalkaan. 

Timo kantaa pikkupojan alakertaan. Istutetaan hänet pöntölle ja koitetaan sanoa jotain toisillemme. Samalla käskytän muita hampaiden pesuille ja hiusten harjaukseen. Letitän Haitulan hiukset. Yläkerran pikku-Aurinkokin on noussut. Saa mennä entisellä lettillään. Haen kaapista sukkahousut, farkkusortsit ja raitapaidan. Jossain välissä joku pukee pikkupojalle vaatteet, minä se taisin olla. 

Timo istuu sohvalla sylikkäin pienimmän tytön kanssa ja Ahma punkee viereen. Eteisessä kaivetaan ulkovaatteita ja minä mietin, että mikä kumma haju yhden muksun ulkovaatteissa on. Kuulema savu. 

8.03 alan pukea Ahmalle päälle, vedän tuolin selkänojalta itselleni trikoot ja lainaan isoimman tytön saappaita. Saatan koululaiset ja päiväkotilaiset autolle. Suukotan ja toivotan turvallista matkaa.
Auto hurauttaa aamusumuun ja seison hetken hiljaa pihassa. Epätodellinen olo. En ole vieläkään tottunut näihin aamuihin, kun olen yksin. Kaksi päivää viikossa näitä nyt on. Siksi, että voisin kirjoittaa. Kurkkaan kukkapenkkeihin ennen kuin menen sisälle.

Jääkaapin ovessa oleva lappu julistaa, että tiistaina äiti imuroi. Aika kaunis ajatus. Sanoo se myös, että jokaisen on pedattava sänkynsä aamulla ja huoneiden tulee olla illalla siistejä, jotta aamulla voi siivota.

Päätän keittää kahvia.

Pienempi mutteripannu on hautautunut tiskivuoreen. Siivoan pöydän, tyhjennän astianpesukoneen ja täytän sen. Laitan kahvin tulelle ja kaivan maitopurkin jääkaapista. Eri maitoa kuin yleensä.

Muistan, että pyykkikoneessa on eilen illalla pesty tyyny. Tyhjennän kuivurin ja viikkaan pyykit samantien. Laitan tyynyn rumpuun ja haen yläkerrasta lakanat pyykkiin. Pyykinpesuaineet ovat melkein lopussa.

Menen juomaan kahvia. 

Kello on 8.30. Olen ollut jalkeilla tunnin. Avaan tietokoneen, roikun somessa ja sähköpostissa. Soitan Timolle. Aikataulutetaan tätä iltaa, huomistakin. Loppuviikkoa. Syysloma huutelee jossain takaraivossa. 

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus, että me jutellaan arkiaamuisin ensimmäisen kerran toisillemme kunnolla vasta puhelimessa, sen jälkeen, kun lapset ovat menneet kouluun. Suurperheellisen päivittäinen parisuhdeaika.  

 

Yhdeksän jälkeen muistelen henkilötunnuksia, varaan aikoja ja tekstailen Timon kanssa. Kirjoitan sähköposteja ja koitan saada kirjoittamisesta kiinni. Istun koneella reilun tunnin kunnes nousen ja menen pesemään hampaat. Meikkaan samalla. Sen jälkeen maalaan keittiön ikkunanpokat ja mietin onko täydellistä valkoista olemassa. 

Palaan koneelle ja alan kirjoittaa lisää.

Puolilta päivin astianpesukone huutaa. On valmista. Avaan luukun, mutta jätän tyhjentämättä. Istun koneelle kirjoittamaan.

Yhdeltä alkaa tulla nälkä. Laitan pastaveden kiehumaan ja menen sillä aikaa laittamaan pyykkejä. Heitän pastat kattilaan ja kipuan yläkertaan laittamaan puhtaita lakanoita. Päätän, että aloitan tiistai-imuroinnin yläkerrasta, jahka olen syönyt.

Lounaaksi pastaa, lehtikaalipestoa ja avokadoa. Kuvaa ei ole, koska en jaksanut ravata yläkertaan hakemaan kameraa. Päätän pitkittää imurointia vielä hetken ja laitan aamulla keitetyt kahvit maidon kanssa liedelle lämpiämään.

Ruuan jälkeen imuroin yläkerrassa ja laittelen vähän tavaroita paikoilleen. Sitten lähden hakemaan koululaiset koulusta, päiväkotilaiset päiväkodista. Kello on kolme. Etsin auton avaimia heikkopäisenä. Lopulta löydän ne takkini taskusta.

Matkalla ihailen hehkuvia puita ja matalalta tulevaa syysvaloa. Koululta nappaan lapset kyytiin ja hurautan päiväkodin kautta kotiin. 

Kotimatkalla nähdään viisi peuraa ruokailemassa puidulla pellolla. Lähempänä kotia pysähdytään moikkaamaan karvaisia naapureita, joista saadaan joka päivä mielettömästi iloa. Ollaan nimetty yksi noista karvalehmistä Jussi Lammeksi.
Kotipihassa palloilen hetken lasten kanssa ulkona, kunnes menen sisälle laittamaan ruokaa. Vaihdan myös samalla kuulumisia ystävän kanssa ja sovin viikonlopputapaamisesta.

Laitan uunin lämpiämään. Pilkon perunaa ja porkkanaa uuninpellille. Teen tavallisen salaatin ja jugurttipestokastikkeen. Mies tulee töistä kotiin, minä teen lähtöä. Ehdotan, että ruuaksi voisi paistaa vielä kananmunia.

Pienemmät tytöt leikkivät barbeilla huoneessaan, Tatti silittelee kissaa sohvalla ja isoin tyttö tekee englanninkielen läksyjä. Pienin leikkii autoilla ja pyörii jaloissa rupattamassa.

Hurautan takaisin koululle, vanhempainiltaan. Matkalla tiellä seisoo peura ja toinen loikkaa auton eteen. Onneksi ehdin polkaista jarrua.

Vanhempainillassa pääsen karstaamaan villaa ja kuulemaan kolmasluokkalaisen koulukuulumisia. Ajelen kahdeksan maissa takaisin kotiin. 

Timo lukee sohvalla iltasatua ja isommat ovat jo valuneet sänkyihinsä lukemaan. Iltasadun jälkeen kiipeän pienimmäisen kanssa yläkertaan, laitan hänelle puhtaat lakanat ja peittelen sänkyyn. Pojan nukahdettua menen alakertaan syömään salaattia ja leipää. 

Jutellaan Timon kanssa syyslomasta ja katsellaan netistä, mitä sitä voisi tehdä. Käydään saunassa. Kiipeän yläkertaan puhelimen kanssa ja katson peiton alla hetken Netflixistä Candlefordin postineitiä. Nukahdan aika pian. Kello lienee jotain puolenyön hujakoilla.

*

Sellainen oli syyskuun viimeinen, tavallinen tiistai. Jotenkin hirveästi kaikkea, mutta ei kuitenkaan paljon mitään. Hyvä päivä. 

Hekottelen vieläkin, kun ajattelen sitä hervotonta hetkeä illalla, kun koitettiin lukea vironkieltä Timon kanssa. 

Siinä olisi muuten sellainen kieli, mitä olisi hauska osata. Edes muutaman fraasin verran. Minä olen kyllä maailman huonoin kielissä, mutta eihän mikään estä yrittämästä.

Ja miksikö tälläinen postaus? Koska blogisisar Rilla, Kotipalapelin ihmeellisestä maasta haastoi kertomaan. Tämä oli kenties työläin postaus ikinä, mutta oikeasti täysin sen arvoinen. 

Tajusin katselevani kotiakin jotenkin ihan eri vinkkelistä. Aika tosi kivahan tää on, vaikka ihan kesken aina vaan. 

Nyt minä ojennan haasteen eteenpäin - juuri sinulle! Kuvaa tai kirjoita, kerro kuitenkin jotenkin sinun tavallisesta tai epätavallisesta tiistaista. Mikäli näin teet, niin kerro siitä kommenttilootassa minullekin, niin tulen kernaasti vastavierailulle sinun tiistaihin. 

Mielelläni lukisin esimerkiksi Sateenkaaria ja Serpenttiiniä -blogin Lauran tiistaista. Uskoisin, että myös Aniliinin tiistaista olisi kiva kuulla ja tietty Puukengän ja Räsymaton!

Unohtumatonta elämää ruokapöydän ääressä.

Ihmisen isoja iloja on todellakin tuo syömispuoli. Alla ruokia joita allekirjoittanut on napaansa lappanut viime päivien aikana:

Perjantaina söin ainakin grillattua soijachorizoa, maissia, kesäkurpitsaa, salaattia ja perunoita. Jälkiruuaksi ystävän innoittamana köyhiä ritareita. Kannattaa tehdä, oli ihan mielettömiä, pitkästä pitkästä aikaa!
Lauantaina vedin älyttömän läjän hapankorppua. Hapankorpun, kermajuuston ja kurkun liitto on perinteinen ja käsittämättömän ihana. Myös lauantaina grillattiin soijachorizoja ja maisseja taas. Mutta myös vartaita joissa oli oliiveja ja uusia perunoita. Ihana makuelämys, suosittelen kokeilemaan tuotakin! Ja sitten oli vielä kesäkakkua, eli sitruunaista kakkua raparperillä. Älyttömän hyvää. Teen ehkä huomenna uudestaan.
Sunnuntaina olen todennäköisesti myös syönyt. En vaan yhtään muista mitä.
Maanantaina olen myös syönyt. En vaan muista mitä.
Tiistaina söin ainakin uusia perunoita ja pullaa. Kikhernesalaattiakin.
Keskiviikkona paistettuja uusia perunoita ja croisanttia, macaronin kanssa. Puuroa illalla! Ja sitä kikhernesalaattia.

Näin siinä käy. Yksinkertaiset asiat unohtuvat. Onneksi muistan edes lasteni nimet, ruokapöydän ääressä niitäkin näin kesällä useimmiten tapaa. Muuten huitelevat pihalla ja muissa touhuissaan, niin kuin kesällä kuuluukin.

Raparperimansikkahillo inkiväärillä.

Lupailin itselleni, että tänä kesänä keittelen hilloa kellariin useamman purkin talvea odottamaan.Tässä vaiheessa kesää marja- sekä omenahillot antavat vielä odotella itseään, mutta pakastimella tai pakastealtaalla voi toki käydä ja raparperipuskassa ainakin.

Äitienpäivänä sain järisyttävän hyvää kakkua, jossa hillona oli raparperiä, mansikkaa ja inkivääriä yhdistettynä keksipohjaan ja juustoon. Tuon makumuiston siivittämänä aloin itsekin keittämään hilloa. Koska viime kesän mansikat on jo aikaa sitten syöty parempiin suihin omasta pakastimesta, ostin kaupasta pakastemansikoita (niitä sai nyt luomunakin) ja aloin hommiin!
Hillon keittäminen on aika simppeliä puuhaa, mutta itse olen kuumien lasipurkkien kanssa touhuamisen kanssa ehkä hieman ylivarovainen ja pienet apulaiset saivat olla sivussa, kun hoitelin purkittamisvaihetta.

Raparperimansikkahillo inkiväärillä

6 dl pilkottua raparperiä
4 dl pakastemansikoita
tuoretta inkivääriä ainakin peukalon pään kokoinen pala
3 dl hillosokeria
1/2 dl vettä

Pilko raparperi pieniksi paloiksi ja laita kattilaan pakastemansikoiden kanssa. Mansikoiden on hyvä saada sulaa hieman ennen keitto-operaatiota. Kun marjat ovat pehmentyneet huoneenlämmössä, lisää kattilaan kuorittu ja pieniksi paloiksi pilkottu tuore inkivääri sekä vesi. Anna seoksen porista liedellä hetken aikaa ja lisää joukkoon hillosokeri. Keitä hilloa kymmenisen minuttia sekoitellen välillä, kuori myös mahdollinen vaahto pois seoksen päältä.
Jäähdytä hilloa hetken aikaa ja lisää puhtaisiin kuumiin purkkeihin.

Tätä herkkua on testattu jo jäätelön sekä puuron päällä, eikä se todellakaan jättänyt kylmäksi.

Valmis hillo säilyy kellarissa tai jääkaapissa mainiosti.

*

Koska Rauhanmantereen raparperipuska on vieläkin ihan uskomattoman kokoinen pöheikkö, ajattelin kokeilla toisessa kuvassa näkyvästä Purkissa! -kirjasta muutamaa raparperireseptiä.
Kirja tarjoaa säilönnän lyhyen oppimäärän ja läjäpäin ihania reseptejä. Niin marjoille kuin muillekin säilöttäville.
Tapasin viime syksynä Kotolivingin Superkoto tapahtumassa kirjan kirjoittaneet Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin vaikuttuen naisten uskomattomasta ammattitaidosta ja rakkaudesta ruokaan.
Siltä samalta reissulta tuo kirjakin tuli hankittua, olin varma naisten yhdessä työskentelyä hetken seurattuani, että myös kirjasta välittyy sama välitön, ruokaa kunniottava fiilis, kun siinä omenahillokattilan äärelläkin. Olin oikeassa. Seuraavat raparperireseptit on siis löydetty, nyt täytyy vaan ottaa aika niiden toteuttamiseen.

Perjantaikassi.

Oli melkoisen kuuma perjantai. Aamupäivällä naputettiin tietokoneita kilpaa rannalla Timon kanssa ja pienimmät heitti talviturkkinsa. Sitten haettiin loput lapset koulusta ja painutiin ruokakaupaan. Ei mikään ihan normiperjantai, mutta ei mitenkään kovin poikkeavakaan. Ruokaa on ihmisen saatava, helteestä huolimatta.

Kaupassa mietin seuraavien päivien ruokia. Jäsentelin ja lapoin tavaraa kärryyn. Isosta kaupasta ostetaan luonnollisesti isommat ostokset.
Jätin Timon pakkaamaan lapsia ja ostoksia autoon parkkihallissa. Kävelin itse Haitula mukanani torin laidalle. Siellä on Herkku ja Lahja Murena. Salon oma herkkukauppa.
Saman katon alta löytyy niin lähi- kuin luomuruokaa, mutta myös välimerellisiä herkkuja sekä lahjatavaraa. Minä tulin hakemaan Perjantaikassia, mutta ostin myös risottoriisiä ja lahjan tulevalle kummitytölle.

Perjantaikassi toimii yksinkertaisen nerokkaasti. Joku on suunnitellut yhden ruuan puolestasi, pakannut siihen tarvittavat ruuat ja reseptin kassiin odottamaan hakijaansa.
Perjantaikassin sisältö selviää aina torstai-aamuisin niin Murenan nettisivuilta kuin Facebookista. Puolesta päivästä eteenpäin kassia voi sitten käydä ostamassa kaupasta.

Me syötiin lauantai-iltana ilman viilennyttyä jugurtilla kuorutettua yrttilohta ja sitruunaista fettucinia. Pöydässä oli kahdeksan nälkäistä suuta ja ruokaa jäi silti vielä hieman tälle päivälle.
Aion tehdä ihan kohta jäljelle jääneestä pastasta salaattia yhdessä vihannesten kanssa, loppu kala taidetaan syödä leivän päällä.

Ruoka oli nopea valmistaa ja maistui erittäin herkulliselta. Mukana olevat tuotteet olivat hyvin laadukkaita.
Erityisiä huokauksia saatiin aikaan, kun maistettiin kassissa mukana ollutta oliiviöljyä ja verrattiin sitä siihen, jota yleensä käytetään. Makuero oli aivan käsittämätön.
Tuo Murenasta saatu Villa Realen oliiviöljy jätti suuhun ihanan pehmeän jälkimaun, kun taas tuon yleensä käyttämämme oliiviöljy sai aikaan irvistyksiä. Näköjään oliiviöljyissäkin on eroja.

Perjantaikassi oli iloinen yllätys, jota aion testata toistenkin jos olen oikeaan aikaan kaupungissa ja ruoka sattuu olemaan meille sopivaa.
Myös Auringonkerääjän lukijat saavat Perjantaikassista 10% alennuksen mainitessaan ostoksen yhteydessä, että ovat lukeneet blogiani. Tarjous on voimassa 14.6. saakka.

*

Perjantaikassi saatu Herkku ja Lahja Murenasta.

Herkku ja Lahja Murena
Horninkatu 13 c 3
Salo

www.herkkumurena.fi

Laskiaispullat ja maitolasivalaisin.

Ilonan kotona sitä on kuin omassaan, paitsi että ei kuitenkaan. Toverin luona sitä nimittäin katselee nurkkia aina jossain toisessa mielentilassa, kaikki näyttää aina niin mukavalta!  Tämän lisäksi päässä alkaa ilakoimaan lähes poikkeuksetta inspiraation poikanenkin.
Ilona oli keksinyt laittaa valojohdon tuollaiseen vanhaan maitolasiseen lamppukupuun, toiseen laitettiin yhdessä tuumin tulppaanit ilahduttamaan kahvipöydässä istujaa. Ja kun siihen pöydän ääreen kerta oltiin päästy, päätettiin siltä istumalta syödä laskiaispulla ja sen kaverikin.

Kumpi oli ensin: leipä vai lanka?

Leivinuuni lämpiää pakkasella päivittäin. Leipää leivotaan silloin, kun on tarve. Viimeksi sämpylöitä ja saaristolaisleipää. Saaristolaisleipä leivotaan Glorian ruoka&viinin ohjeella, vehnäleseet tosin on vaihdettu meillä kauraleseiksi, koska lähikaupasta ei muuta saa. Tänä aamuna leivällä oli mustapippuristajuustoa ja suolakurkkua. Mikä ihana makuelämys! Suolakurkku on vaan niin parasta.

Lankakori seilaa yläkerran ja alakerran välillä. Päälimmäisenä korissa on ne langat joita haluaisin eniten neuloa jos nyt aloittaisin uuden neuleen. Neulon kuitenkin ihanaa keltaista kaulahuivia vanhimman tytön kummitädille Malabrigon Worstedista. Siitä tulee ihana.

Seurassa tekeminen on parasta. Neulominen ja leipominenkin. Toisten seura inspiroi ja yhtäkkiä sitä huomaa vaivanneensa kolme litraa taikinaa, pöllyttäneensä uunin tuhkia ja juoneensa samalla kahvia sekä neuloneensa. Sitten mennään saunaan. Ihan huippua.

Mutta kumpi oli ensin: leipä vai lanka?

Melkein mestari.

Kuulema sushiriisin keittämisen oppiminen voi kestää vuoden. Minä olen keittänyt sitä nyt kahdesti ja mielestäni onnistunut ihan hyvin. Katsotaan sitten 363 keittämiskerran jälkeen onko jälki entistä parempaa.
Tosin mitään mielettömiä sushitaidepläjäyksiä noilla meikäläisen väkerryksillä ei kyllä saisi aikaan, mutta kaikki syötiin ja se lienee pääasia, kun kyseessä on kuitenkin ruuanlaitto.

Söin ensimmäisen kerran sushia Tukholmassa viitisen vuotta sitten. Kokemus oli niin mielenkiintoinen, että ruokailun jälkeen kävelin lähimpään mäkkäriin, ostin ranskalaiset ja täytin niillä mahani. Kauas ollaan tultu niistä hetkistä. Sushi tuntuu nykyään melkein hetkeen kuin hetkeen hyvältä vaihtoehdolta jos syömistä miettii.
Juuri edeltä mainitusta syystä tuntui myös aika järkevältä opetella tekemään sushia itsekin. Uskon, että kun homman taitaa muutamat makit ja nigirit pyöräyttää hetkessä. Varsinkin jos tekee vegeversioita on tämä aika simppeliä ruokaa arkenakin. Ei tarvitse lähteä kalastamaan järvelle saati kaupan kalatiskille. Riittää, että avaa jääkaapin ja kaivaa sieltä vähän kurkkua, paprikaa ja porkkanaa. Keittää sitä riisiä ja rullailee merilevän sisään.
Tosissaan on kyllä mainittava, että vielä tämä sushin tekeminen ei suju ihan samalla tavalla kuin kaurapuuron keittäminen, mutta taitoa kartutetaan hiljalleen.

Miten sushimuistot siellä ruutujen toisella puolen? Onko niitä? Entä teetkö sushia itse?

PS. Tässä pohtimisen kunnolla aloitin niin tuli mieleen kaksi muutakin mieleen painunutta sushimuistoa. Toinen tässä heti vielä.
Meillä oli nimittäin ennen joulua Timon kanssa niinkin erityinen päivä, että oltiin molemmat Helsingissä töissä ja sovittiin lounastreffit. Aika ihanaa oikeasti. Saataisiin syödä kahdestaan kaikessa rauhassa ja sitten käsikädessä poistua ravintolasta jatkamaan kumpikin tahoillemme töitämme. Soiteltiin puolilta päivin ja sovittiin mevämme Hanko Sushiin lounaalle. Minä hurautin taholtani sinne, Timo myös. Aikani odottelin siellä ravintolan edessä kunnes puhelin soi ja sieltä kysellään kovasti, että missä kummassa olet, kun ei vieläkään näy. Itäkeskuksessahan minä. Jaa, mutta kun lounasseurani oli Herttoniemessä.
Vaan loppu hyvin kaikki hyvin, suhasin sitten sinne Herttoniemeen. Saatiin syötyä rauhassa ja käsikädessä sitten käveltiin ravintolasta ulos syötyämme. Ehkä joku kerta päästään taas uudestaan.

Rocky road.

Viikonloppuna on aika kiva herkutella vähän, arkena myös jos siltä tuntuu. Tein pitkästä aikaa rocky road-suklaata, ohjeen löysin Karin Lindroosin ja Kajsa Wikmanin kirjasta Jouluiloa kierrätysmateriaaleista. Tämä on kiva herkku myös isänpäiväksi.

Näin sen tein:

Rocky Road

2 levyä tummaa suklaata

1 levy valkoista suklaata

pussillinen Dumle-karkkeja

pussinen pieniä vaahtokarkkeja

suolattomia pistaasipähkinöitä

Pilko Dumlet kolmeen osaan. Seuraavaksi on pähkinöiden vuoro, pilko nekin. Levitä piirakkavuokaan tms astiaan leivinpaperi. Sulata tummasuklaa vesihauteessa. Sekoita suklaasulaan pähkinät, vaahtokarkit ja Dumlet. Levitä seos leivinpaperille. Sulata valkoinen suklaa ja levitä sitä muu seoksen päälle. Laita jähmettymään jääkaappiin hetkeksi.