30.10.2013

Muuttuva mieli.

Yläkerran remontti on edennyt hiljalleen eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun Rauhanmanner hankittiin oli suunnitelmissa vain maalata ja tapetoida pinnat yläkerrassakin. Suunnitelmat ja aikeet ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi tässä matkanvarrella.

Yläkerta on noin 45 neliön kokoinen tila, jossa huonekorkeus on korkeimmassa kohdassa parin metrin tuntumassa. Lisäksi siellä on vinoa kattoa aika tavalla ja se lohkaisee tuosta lattiapinta-alasta suuren osan. Tila palvelee tällä hetkellä lastenhuoneena.

Remontti aloitettiin maalaamalla seinät. Ensin pohjamaalilla ja sitten vaalealla harmaalla siihen päälle. Harmaan valitseminen oli hankalaa, enkä voi kyllä olevani ihan kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin pimeään vuodenaikaan, kylmänvalon aikaan, harmaa taittaa aavistuksen siniseen ja se ei todellakaan ole toivottua. Sininen ei kuulu suosikkiväreihini. Saattaakin olla, että vielä lähiaikoina maalitela heiluu ja harmaat muuttuvat valkoisiksi. (Harmaansävy oli Tikkurilan värikartasta Bungalow-niminen.)

Seuraavaksi laitettiin lattiat kuntoon. Vanha levylattia revittiin pois ja tilalle rakennettiin mäntylankuista uusi lattia. Lattia maalattiin pariin kertaan valkoisella Betoluxilla.

Tämän jälkeen yläkerta odottelinkin remontti-inspiraation takaisinpaluuta melko kauan.
Joitakin aikoja sitten Timo laittoi isänsä kanssa tuulemaan ja yläkerran oven paikka vaihtui. Samalla myös yhdellä seinällä ennen olleet lattiasta kattoon ulottuvat lasit purettiin pois.
Tuo lasiseinä avautuu lasikuistille. Koko seinänkokoiset ikkunat vaihtuivat kahteen ruutuikkunaan, jotka odottavat nyt maalipintaa. Ikkunoilla saadaan yläkerrasta kulkemaan valoa alas lasikuistille mukavasti.

Viikonloppuna aloitettiin yläkerran tapetointi. Tapettina on Cole & Sonin Woods. Aivan uskomattoman ihana tapetti mielestäni, vaikka monessa paikassa nähty onkin.
Tapetointiruljanssin edetessä myös ideat tilan sisustamisesta ja käytöstä saivat aivan uuden suunnan. Taitaa olla käymässä niin, että lapset muuttavat alakerran kammareihin. Yläkerrasta puolestaan tehdään makuuhuone ja työtila meille vanhemmille.

Mieli on tehty muuttuvaksi, huonekalut siirreltäviksi.

29.10.2013

Pidän erityisesti nyt juuri näistä.

Olen iloinnut viime päivinä erityisen paljon näistä:

- ystävän minulle tuomista langoista, jotka hän itse oli käsinvärjännyt Etelä-Amerikan matkallaan! Villaa ja merinoa, oivoi! Oranssille langalle on jo toteuttamisidea.

- macaronleivoksista, joita saa meidän lähikaupasta (se on Sale, huom!) ja ne on taivaallisen hyviä! Parhaita ikinä.
Kannattaako muuten opettella macaronien teko itse? Sopiiko ollenkaan tälläiselle ihmiselle, joka soveltaa aina keittiössä?

- kynttilöistä ja Aurinko-tyttösen valitsemista leikkokukista. Siinä on liljojakin! Kaikkien aikojen suosikkikukkiani.

28.10.2013

Taidenäyttely Pupu ja remontin eleganssi.



Projekti etenee verkaisesti. Välillä tulee sellaisia suopeita tuulia ja valmista pintaa on yhtäkkiä valmiina aikalailla. Lasikuisti on nyt kattoa ja yhtä nurkkaa vaille lisäeristetty kokonaan uusiksi. Seinien ja katon verhoiluna käytettävää raakalautaa on saatu paikoilleen jonkin verran ja osan olen maalannutkin. Viikonloppuna oli sähköjen suunnittelun vuoro ja nyt homma on nytkähtänyt eteenpäin siinäkin suhteessa.

Timon palattua reissusta kotiin hän rakensi yläkertaan vievät väliaikaiset portaat. Nyt ollaan lähinnä arvottu, että miten ne käsitellään. Vaikka kysymyksessä ovat vain väliaikaiset portaat tahdon niihin kuitenkin jonkun maalin, lakan tai vahan pintaan, jotta niitä on helpompi pitää puhtaana.
Tällä hetkellä ollaan ajateltu väriksi mustaa, maali on vielä hakusessa.
Kaikki lattiat meillä on maalattu Betoluxilla, mutta tuntuu, että se varmaan on portaisiin liian liukasta. Ja koska tulevaisuudessa nuo portaiden puutavarat puretaan muuhun käyttöön olisi kenties ihan perusteltua käyttää jotain kevyempää maalia. Nähtäväksi jää mihin lopputulokseen päädytään.

Lasikuistista on lohkaistu osa vaatehuoneelle ja pieni osa jää eteiselle. Muu tila palvelee sitten olohuoneena, kun on sen aika. Nyt tila on täynnä epämääräistä rojua. Olen koittanut siivoilla varastoja, kantanut sieltä tavaroita sisään ja järjestellyt tuossa.
Lisäksi lasikuistilla säilytetään kaikkia remontissa tarvittavia tavaroita. Eli kymmeniä ja kymmeniä metrejä erilaisia puulaatuja. Maalipönttöjä, työkaluja sekä eristysvillalevyjä ainakin.

Lapset onneksi huolehtivat taidepuolesta remontin jatkuessa.
Aurinko oli tehnyt maalauksia kerhossa ja kotiin tultua maalaukset teipattiin ohjeiden mukaan pinkillä teipillä lasikuistille. Jokainen teippipala laskettiin ja juhlallisesti töiden ollessa seinällä tyttö ilmoitti, esillä olevan taidenäyttely Pupu.



27.10.2013

Möttiäisen syyspiippa.


Hirmu kylmä pitäisi jo olla. Mutta ei vaan ole. Lämpömittari huiteli tänäänkin plussaa yli kymmenessä asteessa. Lapset ovat kuitenkin puettu jo villaan. Kauluri on kyllä puuvillainen, kun villaista en ole vielä ehtinyt neulomaan.
Tein Ahmalle mustan peruspipon, sopii ihan kaikkien takkien ja haalareiden kanssa.
Tupsujen kanssa taidan olla vähän myöhäisherännäinen, mutta hirmu ihaniahan ne on. Isovelikin tilasi omaan (H&M) pipoonsa tupsun jälkitoimituksena. Järjestynee aika helposti. Sellainen tupsuntekokehikko on ihan mahtava juttu jos yhtään enempi noita tupsuja väkertelee. Kirjoitin ohjeen ylös hatusta jos muitakin huvittaa sellainen neuloa.

PERUSPIPO
Sukkapuikot ja kaksi kerää BC garnin Semilla Grossoa. Neuletiheys/10cm 16 silmukkaa.

Luo alkuun 64 silmukkaa ja jaa se neljälle puikolle. Neulo 2o2n resoria 11cm. Vaihda sitten sileään neuleeseen ja neulo ainaoikein kunnes koko kappaleen korkeus on 22cm.
Aloita sitten kavennukset siten, että neulot koko ajan 2o yhteen kunnes kaikilla puikoilla on jäljellä 2 silmukkaa. Katkaise tämän jälkeen lanka ja pujota se jäljelle jääneiden silmukoiden läpi ja kiristä.
Päättele langanpäät ja tee tupsu.
Hatussa olevan tupsun halkaisija on 5cm. Kiinnitä tupsu tukevasti.

Hatun kokoa on helppo säädellä, silmukoita lisäämällä tai poistamalla. Aikuiselle vastaavan hatun voi tehdä 80 silmukalla. Muista tällöin lisätä myös kappaleen korkeutta.

23.10.2013

Juuri tälläinen nainen.

Luin eilen neuvolan odotushuoneessa Kaksplus-lehteä viime keväältä. Lehdessä oli artikkeli korkokenkä-äideistä ja verkkariäideistä. Hyvin kirjoitettu juttu, joka tarttui aika hyvin yhteen monista äitiyden aroista paikoista.
Pohjimmiltaan kysymys oli nimenomaan siitä, että onko äiti hyvä silloin jos hän laittautuu tai silloin jos ei laittaudu. Karrikoidustihan ajatusmalli tässä asiassa menee niin, että jos laittaudut et halua viettää aikaasi lasten kanssa ja jos et laittaudu näytät lapsellesi ettet välitä itsestäsi.
Minä haistatan pitkät edellisen lauseen ajatusmalleille. Viihtyypä sitten korkkareissa tai pieruverkkareissa lapsi ei niistä välitä. Lapsi välittää siitä, että aikuisella on hyvä olla.

Itse kuulun varmaan enemmän tuohon niin sanottuun korkkariäiti-ryhmään. Yritän laittaa itseäni edes vähän joka aamu. Meikata, katsoa miten hiukset on ja pukea puhtaat ehjät vaatteet päälleni. En tee tätä siksi, että tahtoisin miellyttää olemuksellani muita (toki sekin on plussaa) vaan siksi, että minulla on itseni kanssa parempi olo jos en näytä ihan harakalta.
Minullakin on niitä päiviä, kun hiihdän niissä pierulegginsseissä ja huppareissa, takkuinen hiuspehko suttunutturalle sidottuna. Se tuntuu välillä oikein hyvältä. Minulla on oikeus valita ja se on mahtavuutta se!

Ulkonäköön, naiseuteen ja äitiyteen liittyy valtavasti paineita, joiden helposti kuvitellaan tulevan ulkopuolelta, vaikka tosiasiassa jutut pyörivät pääsääntöisesti siellä omien korvien välissä. Jos päänupissa on asiat reilassa myös ulkonäköpaineet hellittävät.

Minulla on vartalossani hyvä olla. Painoa voisi olla kenties hieman vähemmän, kynnet kauniimmat ja hiukset pidemmät, mutta pääsääntöisesti viihdyn näin. Haluan näyttää sen myös lapsilleni. Toivon, että heille syntyisi hyvä suhde omaan vartaloonsa.
Vartaloni on muuttunut kyllä. Muutokset kropassani ovat kuitenkin ok, koska minä en ole enää sama ihminen kuin 17 vuotiaana esikoisen saadessani. Melkein kolmekymppisen viiden lapsen äidin pitääkin näyttää erilaiselta. Olla ylpeä jäljistä, joita elämä on jättänyt.
Vaatetuksella tai meikillä minun ei tarvitse julistaa tai kertoa jotain. Voin vaan pukea sellaiset vaatteet, joissa on hyvä olla. Oli ne sitten mekkoja korkokenkineen tai verkkareita tennareineen.

Pukeutumisella ja itsensä huolehtimisella arvostan mielestäni myös kanssaihmisiä.

Ihmisen voi muistaa monenlaisista asioista, mutta tosiasia on, että ulkonäkö on merkittävä juttu mielikuvien ja muistojen luomisessa.

Reilu neljä vuotta sitten mummoni kuoli. Juttelin poismenosta mummon ystävien ja entisten työtovereiden kanssa. Mielestäni oli liikuttavaa kuulla, kun eräs rouva sanoi minulle, että hän aina muistelee niitä Tyynen kauniita hiuksia. Viimeisiin päiviin saakka ne olivat puhtaat, hyvin leikatut ja kiharretut.
Mummoni viimeisenä iltana tuo samainen rouva oli kammannut mummoni miltei valkoisiksi muuttuneet hiukset, kääntänyt niihin sormikiharat.
Siksi, koska niin mummokin olisi tehnyt jos olisi voinut.


21.10.2013

Pää on täynnä kaikenlaista.

Kamppailen itseni kanssa neulomisajasta. Monta ihanaa lankakerää ja -vyyhtiä odottaa puikoille pääsemistään nytkin (neulon kyllä tässä samalla).  Neulominen on minulle terapiaa, siinä puikkojen heiluttelun ohessa mietin ja pohdin asioita. Saan niitä jollekin tolalle tuolla pääkopassa. Mitään ihmeitä ei ole mielenpäällä, mutta jäsentelyä aina. Kappaleiksi lohkomista.

Mitä sitten mietin viimeksi kuin neuloin. Näitä esimerkiksi:
Miten bloggaminen on muuttunut näiden seitsemän vuoden aikana, kun itse olen kirjoittanut blogia. Miten siistejä bloggaajia onkaan, mielenkiintoisia ja sellaisia blogeja joihin pitäisi tutustua. Joskus olin aika hyvin kartalla tässä scenessä, mutta en enää. Mikähän se Isyyspakkaus-blogi muuten on, jostain kuulin siitä. Ai niin ja Yleltä tulee se Blogistania, varmaan Areenasta näkee.
Ja sitten: Tekeeköhän se T meille ruuan, pitää muistaa sanoa, että jääkaapissa on palsternakkaa. Sämpylätaikinan lupasin laittaa, ihan kohta leivon sen. Onkohan uuni jo siinä vaiheessa, että pellit voi sulkea. Vieläköhän Ahma nukkuu. Onko ne muut yhä siellä kodalla päiväkahveilla. Hirmu kaunis on tämä syksyn valo, mutta talven tuleminen ahdistaa. Ei se vielä tule. Pitää muistaa ottaa kohta niitä valokuviakin. Hitto, tää neule ei valmistu koskaan. Mitähän neuloisin seuraavaksi. Pyykit pitää ottaa koneesta. Lakanat voisi pestä.

Ja niin edelleen ja niin edelleen. Pää on täynnä ihan kaikkea tavallista. Mutta voi ihme, miten nuo Isagerit minulle huutelee.

17.10.2013

Lomaviikko.


Muutama aamu jolloin saa vanua hitaana tuntuu uskomattoman hyvältä. Aamutee vasta, kun aurinko on jo korkealla ja pieniä puuhia hiljalleen. Pyykinpesua, pöytien pyyhkimistä, pölyjen imurointia ja tavaroiden siirtelyä oikeille paikoilleen loputtomasti.
Ulos lähtiessä vetää jalkaan vaan saappaat ja siellä olleessaan tajuaa sen olevan liian vähän. Oikeasti on mentävä varastoon hakemaan paksumpia vaatteita.

Vaan nyt menen pakkaamaan laukkua. Lähden tästä ajelemaan puolen Suomen halki, tapaamaan ystäviä ja rakkaita, hakemaan isoimman syyslomareissaajan samalla kotiin. Toivotaan, että sää on hyvä.

15.10.2013

Iltakävelyllä Helsingissä.


Tämä on lempivuodenaikani. En lakkaa ihastelemasta syksyä koskaan. Rakastan kääriytyä villaan, pujottaa sormet sormiin, painaa nenäni vasten kylmää nenää. 

Eilen oltiin iltakävelyllä Helsingissä. Korot kopisivat vasten asvalttia ja ilta alkoi hämärtymään. Aurinkoisen mielestä kirjakaupassa tuoksui ihanalta ja taivas oli vähän jännittävä, koska tähdet eivät näkyneet pimeällä taivaalla.


9.10.2013

Kotona taas.




Sunnuntaina aamulla Helsinki-Vantaalla oli odottava tunnelma. Kello kävi hitaasti, vaikka kone olikin etuajassa. Kaikki muut saavat laukkunsa nopeammin, tytöt arvelivat. He olivat heränneet kukonlaulunaikaan pukemaan ja piirtämään isille tervetulokylttiä.
Pienin palloili siellä odottaessaan ja suu sukkuralla osoitteli ympäriinsä. Sitten tuli isi.
Hän tuli luo, kävi kyykkyyn ja halasi. Housut repesivät takapuolesta.

4.10.2013

Lokakuu.

Muokata maa. Nauttia väreistä ennen harmaata aikaa. 
Etsiä varastosta lämpimät vaatteet. Pipot, lapaset, huivit ja villasukat. Neuloa myssyjä ja villasukkia. Pari villapaitaa myös. Lokakuuta tämä on.
 

1.10.2013

Ryhtiliike.




Ahmanpoikanen on alkanut syömään itse lisääntyneissä määrin. Puuron ja spaghetin syötän mielelläni, mutta jos lusikka pysyy omassa kädessä niin kelpaahan sitä syödä ilman apujakin. Vaikka nakki-imuri hoitaakin aika hyvin pöydän alusen siivoamisen, tuntui kuitenkin ihan fiksulta heittää tuo räsymatto syöttötuolin alle. Sen pesee kylpyhuoneen lattialla, toisin kuin tuon suuren suuren raitamaton (ei kun blogimattohan se olikin).
Koko keittiö näyttää paljon ryhdikkäämmältä, kun matto on lattialla ja pöytä toisin päin. Junaradatkin mahtuu levittämään siihen paremmin.

PS. Matto on Ahman isoveljen pesemä. Ja tämä tärkeä asia ilmoittaa, tärkeä pesijälle.