Interpretation 2 - Unimaginable.

 

Interpretations vol 2 

Veera's Fly Forward
Joji's Adventurous

4. joulukuuta. Soft footsteps in December.

Kun Veera tovi sitten mainitsi mahdollisuudesta koeneuloa joku hänen blogin Knit you -joulukalenteriin tulevista neuleista, nostin käteni ylös pienen simppelin neuleen kohdalla ja nyt se on valmis! 

Viikonloppuna istuttiin neulesuunnittelijan kanssa vierekkäin sohvalla pikkujoulutunnelmissa ja minä siinä parhaimpani mukaan nyrjäyttelin aivojani, jotta sain ohjeen palmikot luistamaan. Eilen illalla sitten viimein hoitelin homman lähes loppuun. 

Langaksi valikoitui Lamanan Nazca Snurren* valikoimista ja puikkoina minulla oli 7 milliset pyöröt. 

Iltapäivän ihmeellisessä valossa puin harmaan kaulurin Aurinkoisen kaulaan. Sitten kannoin valmiin työn yläkertaan odottelemaan silkkipaperikerrosta ympärilleen. 

Vaan mitä taikoja tuo matalalta tuleva joulukuun valo näille kuvien väreille tekikään, harmaassa kaulurissa on selvästi myös viileää violettia ja aavistus pehmeää vaaleanpunaistakin. Metsä on musta ja taivas satumainen. 

Ohje: Soft Footsteps Cowl

Lanka: Lamana Nazca, saatu Snurresta bloginäkyvyyttä vastaan

Puikot: 7 mm, 80cm pyöröpuikot

*

Magical light outdoors, or what would you say? I took those pictures in the afternoon, when I arrived home with the kids. 

December is here and I look forward to Christmas. Snow is somewhere else but however, Soft Footsteps is here... I mean that cowl what I knitted to Christmas present.  Yarn is Lamana's Nazca, soft alpaca and merino wool and it ran smoothly on my needles. 

Huivileikki.

 

 

 

Alkuvuosi. Lanka muuttaa muotoaan, ollaan yhtälailla ihmeen äärellä niin kuin silloinkin, kun seurataan, kuinka perhonen muuttuu munasta toukaksi, toukasta kotiloksi ja valmiiksi perhoseksi. Pärekori täyttyy. Silittelen, ihailen, huokailen ja koitan kannustaa. 

Ja äkkiä onkin toukokuu. Koivut puskevat hiirenkorvaa. Työteliäs muurahainen kiipeää mahlan perässä oksaa pitkin ylemmäs, taustalla raikaa Euroviisut. Kameran suljin laulaa, kumisaappaat lompsuu. On kuvauspäivä, tasaisen värinen ja hymyileväinen. Aurinkoisen kädellä kävelee leppäkerttu, joutsenpari lentää päidemme yli. Kaikki on puhkeamassa kukkaan. Kesä odottaa kulman takana. 

Kohta uidaan ennakkokesän lämmittämissä järvissä, sitten palellaan kylmässä kesäkuussa. Heinäkuussa reissataan ja rakastutaan Yyteriin. Lauletaan: "Vaahtokarkkeja rantaan, mä työnnän mun varpaat santaan" ja yritetään jälleen kerran ymmärtää Top Gunin erinomaisuus. Take my breath away. 

Elokuun arki. 

Sitten syyskuu. Jalkapallon pelaamisen jälkeen minulle ojennetaan painotuore työn tulos, kokonainen kirja. Huivileikki. Siinä se nyt on. 

Illalla selaan sängyssä kaikessa rauhassa. Ihastun voimakkaammin niihin, joihin jo aiemmin olin ihastunut. Löydän uusia rakkauksia. Ennen nukahtamista lähetän vielä tekstiviestin. Monta sydäntä.

Sitten tulee päivä, kun ehdin työntää käteni lankalaatikkoon. Selaan kirjaa ja mietin, mikä olisi se oikea, ensimmäinen. En osaa päättää. On lankavaihtoehtoja ja lankahaaveita. Mikä näistä kaikista puhuttelee eniten. Maasälpä, Aava vai Kappa. Vai kenties joku ihan muu.

*

My talented dear friend Veera made a book, Huivileikki.
In the winter when she was designing and knitting the scarfs for the book, I watched and admired. Later in the spring she took the photos, I helped as much as I could. Then the summer, and finally one evening in September Veera handed me the book. I'm so proud of her and her work!

Anniinan ihana huivi.

 

Tämä huivi on toinen puoli oravannahkakaupoista, jotka laitettiin pienen Instagram-keskustelun päätteeksi käyntiin vanhimman tytön kummitädin kanssa. Minä saisin pillihimmelin ja hän huivin. Himmeli saapui ennen joulua ja tuolla yläkerrassa sängyn kupeessa. Se ilahduttaa olemisellaan minua ja muistuttaa Anniinasta, jota tapaamme harmittavan harvoin.
Loppiaista edeltävänä sunnuntaina olin saunomassa armaan toverini luona ja siellä näin hänen aloittaman huivin. Sillä silmänräpäyksellä tiesin, että siinä on malli huiviin, jonka Anniinalle neulon. Loin silmukat ja aloin neulomaan seuraavalla silmänräpäyksellä.

Vaan kuinka sitten kävi. Tietenkin arki juoksi jalkoihin ja sai rämpimään kaikissa tärkeissä neuleajan totaalisesti syövissä jutuissa.
Huivi edistyi siis varsin hitaasti siihen nähden, kuinka ihanaa neulottavaa tuo Malabrigon Worsted on. (Siis aivan käsittämättömän ihanaa!) Onneksi eräs lankahamsteri, nimeltään Jonna, on hamstrannut sitä enemmänkin varastoihinsa.
Vaan valmiiksi se huivi lopulta tuli. Siitä tuli niin ihana, että melkein tekisi mieli tehdä jostain toisesta langasta vastaava. Luulen, että lankoja löytyisi ihan ilman lankakauppareissua.
Neulepinta on tuossa mallineuleessa ihan mahtavan nerokas, sillä se näyttää yhtä kauniilta sekä oikealta että nurjalta puolen.

Mallineule on seuraavanlainen:
1. kerros: 2 oikein, 2 nurin
2. kerros: oikeat oikein, nurjat nurin
3. kerros: oikein
4. kerros: nurin