Tour de Korkeavuorenkatu.

 

 

 

 

Miltei jokainen Helsingissä käynyt tai kaupungista kuullut tietää jollakin ihmeellisellä tavalla Korkeavuorenkadun. Jos ei nimeltä, niin rakennuksia kuvailemalla alkaa varmasti kellot soimaan. Johanneksen kirkko ja sen vastapäinen talo on tullut tutuksi ainakin heille meille, jotka joskus tuijottivat nenät kiinni ruudussa torstai-iltaisin Kotikatua. 

Museoissa mielellään aikaa viettävät tietävät varmaankin, lähes kirkon vastapäätä olevan, Designmuseon. Kun taas intohimoisille elämänkertojen lukijoille sama talo on juuri se, missä Tove Jansson kävi lapsena koulua. 

Helsingissä neulontaa aktiivisesti harrastaneet ovat lienee liki jokainen puolestaan poikenneet siinä tiilisessä talossa, jonka kulmasta on käynti Menitan lankalaareille (vaikka kyseisen kaupan osoite onkin Ratakadulla).

Ullanlinnan ja Kaartinkaupungin kulttuurimaisemissa kulkevaa katua tallaillessa saattaisi hyvinkin voida kuvitella olevansa jossain keskieurooppalaisessa lämmintunnelmaisessa pikkukaupungissa. Vaan ei, tämä peräpohjolan Berliini, eli tuttavallisemmin Helsinki, ilahduttaa kulkijaansa tälläisellä helmellä, jota siis Korkeavuorenkaduksikin kutsutaan.  

Armaat bloggaritoverit Laura ja Silja Maaria olivat kutsuneet viime lauantaiksi kymmenkunta kanssa bloggaajaansa viettämään päivää tuonne Korkeavuorenkadulle. Minä olin yksi heistä. 

Kolutaan Korkkari -päivän ohjelma oli suunniteltu valmiiksi, mikä ilahdutti kovasti tälläistä landepaukkua, joka kaupunkiin eksyessään tapaa turvallisuuteen, tai johonkin vastaavaan, vedoten kulkea aina niissä ennestään tutuissa paikoissa.

Päivän aikana vierailtiin ainakin näissä:

Pore Helsinki

Café Succès

Helsinki Secondhand

Tikau

Armas Design

Vitra

Latva Bar

Designmuseo

Sumuinen aamu käynnistyi tuttavallisesti omassa kotikolosessa ja muutaman lyhyen välietapin jälkeen löysin itseni kymmeneltä Pore Helsingistä. Oli sanomattakin selvää, että niskassa roikkuva maaliskuun harmaus häipyi sen siliän tien, kun kaupan ovi aukesi. 

Poreessa pääsimme silittelemään mahtavia huovutettuja mattoja, ihastelemaan Ferm Livingin valikoimaa ja sovittelemaan Coston hattuja. Muunmuassa. Liike on todellakin tutustumisen arvoinen paikka jokaiselle jolle materiaalin tuntu ja -taju ovat tärkeitä. 

Poreesta hilpaistiin kadun toiselle puolelle Succès kahvilaan, jonka voisilmäpulla vei kielen mennessään ja kahvi virkisti kukonlaulun aikaan nousseen ihmistaimen mieltä enemmän kuin sopivasti. 

Tikaun, Helsinki Secondhandin ja Armas designin kautta siirryttiin ihmettelemään Vitran myymälää Yrjönkadulle ja tehtiin siinä pieni keikaus Iso Robertinkadullakin. Sen jälkeen ruokailtiin Latvan sapaksilla, otettiin sinä lasilliset viiniäkin, rupateltiin ja päivän kruunuksi käytiin Designmuseossa katsomassa postmodernismia käsitellyt näyttely. Lopuksi kipitettiin vielä museon alimpaan kerrokseen huokailemaan Paavo Tynellin valaisimien ja piirustuksien äärelle.

Oli kerrassaan mahtavan mukava päivä, kiitos seurasta:

Sateenkaaria ja serpenttiiniä

Mintunmustaa

Aniliini

Circus

Keskeneräinen

Muotoseikka

Sula Mahdollisuus

Retromoderni

Pisaroita

Tekemisen maku

Villa Lumi

Sisältää elämää.

 

Viikonlopun jälkeen maanantai tuntuu tahmealta. Niin kuin olisi työntänyt koko vartalonsa vähän kuivuneeseen liisteriin ja tajunnut sitten, että muualla voisi kuitenkin olla mukavampaa. Jokainen karjuu tyhjänpäiväisyyksiä toisille vaan tajutakseen, miten hiivatin typerää se onkaan.

Täällä on pidetty kotipäivää keskimmäisen kanssa. Käyty tiputtamassa yksi kerhoon, pari kouluun. Onneksi jääkaapissa oli keittoa valmiina. Tänään ruuanlaittaminen ei inspiroi lainkaan. Aamulla ajattelin tehdä jotain ihanaa juomaa mehukoneella, mutta olenkin sitten juonut vain vettä. Hyvällä tahdollakaan en kyllä taio jääkaapista ruokaa perheelle enää illaksi, siksi karkaammekin viettämään romanttista maanantai-iltaa Timon kanssa Lidliin. Kenties jopa Prismaan.

Viikonloppuna pyrähdettiin minilomalle Tampereelle. Oli ihana käydä Kerässä. Nähdä ystäviä, tuttavia ja ihan uusia. Tampere on kyllä hieno kaupunki.

Oli myös virkistävää kävellä kosken äärellä kevyessä lumisateessa ja katsoa, kuinka katuvalot saavat lumihiutaleillekin varjot aikaan.

Illalla kävelin vielä muutaman kilometrin lumisateessa koirarouvan kanssa. Saunoin, turisin. Suunnittelin tulevaa. Inspiroiduin neulomisesta taas mielettömästi.

Sunnuntaina olin kaupungin parhaalla brunssilla ja huristelin kotiin uudella nelipyöräisellä Lissullani.

Tänään kaikessa tässä tahmaisuudessa olen tikutellut perheen heppahöperölle lapasia, jotka kädessä kelpaa hypätä vaikka hoitohevosen selkään, antaa vähän ohjiakin.

Kyllä tästä viikosta vielä hyvä tulee. Nyt kauppatreffeille! Jos pussailee vähän ruokakaupassa niin siitäkin hommasta tulee varmaan aika kivaa?

Puuhapäivä Porvoossa.

 

 

 

Lauantai-aamuna Pasilan aseman kautta Porvooseen. Moottoritien jylinää ja joku joka resonoi siinä nopeudessa. Höpöttelyä, sitten parkkeeraus joen varteen. Silmien edessä vanha kaupunki. Kirkko, jonka katon eräätkin joskus päättivät tuikata tuleen. Harmaana taivasta viistävät pilvet. Sellainen positiivinen jännityskupla oman rungon keskikohdalla. Lepäävä kamera laukussa ja puhelin palelevissa käsissä. Räps, räps, räps. Toisinaan olisi näppärämpää kantaa pikkukameraa mukanaan.

Teetee shopin edessä lisää bloggaritovereita. Taisi olla hymy herkässä. Sisällä Tekstiiliteollisuuden kehityspäällikkö Niina kertoi Teeteen historiaa, esitteli tuotteita ja kauppaa. 

Siellä hyllyjen välissä hipellellessä mieleen palasivat ne ajat, kun työntämissäni vaunuissa oli pikkuinen Tatti ja Haitula, neulomiskärpäsen pureman johdosta Porvoon reissuilla poikettiin Teetee-kaupan nurkissa useamminkin. Nyt sain uutta pontta tutustua puljun lankoihin! Ne on kuitenkin suunniteltu täällä kotimaassa, vaikka kehrääminen tapahtuukin muualla. Jokainen joukkomme jäsen sai mukaan keriä tarkempaa tutustumista varten. 

Pitää nostaa jotain pian puikoille. Ajatus tuntuu kutkuttavalta, juuri nyt tekisi mieli aloittaa miljoona uutta neuletta.

Pieni happihyppely, piipahdus Skafferissa teeostoksilla (täältä saa parhaat tietämäni), sitten ruokaa Zum Beispielissä.  Lehtipinaatilla täytettyä paprikaa, falafel, hummus, tsatsiki, salsa criolla, luomuquinoaa ja salaattia. Maistui. Voisin syödä toistekin.

Sitten putiikkikierroksen kautta Paperipilveen. Siellä yhden (jos toisenkin) naisen unelman äärellä päästiin suihkuttelemaan huikealla Marabun spraykangasvärillä kangaskassia. Sitten kuivaamisen ja silittämisen jälkeen otettiin kirjontalankaa ja neula käteen. Kirjomis-inspiraation hakua muilta ja Pinterestistä. Sitten työ alkuun ja aivomyrsky asian tiimoilta käyntiin. Kotona illalla piti jatkaa...

Ennen kotiin lähtöä vielä porkkanakakut ja kahvit Porvoon Paahtimolla. Melkoinen tunnelma muuten tuossakin paikassa! 

*

Kiitos, että pääsin mukaan joukkoon huikeaan! Mukana puuhapäivässä oli myös bloggaajat seuraavien blogien takaa:

Lauramainen

Sateenkaaria ja serpenttiiniä

Anana

Kummitustalon kuvakirja

Mintunmustaa

Ihan Kaikki Kotona

Lankahelvetti

Neovia House

Sininen sisupussi

Kapteenilla

Titityy, lankaisa taivas.

 

 

Nyt se on nähty, nimittäin tuo Jyväskylän lahja lankaisten harrastusten ystäville. Titityytä ei suotta kutsuta neulojan paratiisiksi, sillä sitähän se oli ja vielä enemmän. Todellinen lankataivas! 

Olin haaveillut kyseiseen lankakauppaan pääsemisestä jo aikoja. Lauantaina se päivä sitten viimein koitti, kun Veeran uuden Huivileikki -kirjan julkkareita vietettiin Titityyssä. Suunnattiin yksissä tuumin kirjailijattaren kanssa nenämme Keski-Suomea kohti heti aamutuimaan. Tuntien autossa istumisen ja kahvikupposten jälkeen oltiin viimein perillä Jyväskylässä.

Toivolan Vanha Piha oli hyvin sympaattisen ja viihtyisän näköinen paikka, joskin aika hiljainen juuri silloin. Miljöö oli sellainen, jossa kernaasti poikkeaisin, jonkun tapahtumankin aikana joskus. Uskoisin sen näyttävän silloin parastaan. 

Jyväskylässä olisi kyllä muitakin kohteita, jossa kävisin mielelläni oikein ajan kanssa. Alvar Aalto museo esimerkiksi houkuttelisi enemmän kuin kovasti poikkeamaan.

Titityyssä lankamäärät, ja niiden laadut, vetivät tämän suhteellisen suulaan lankoja rakastavan rouvan miltei hiljaiseksi. Lankahipellyksien määrä pääsi ihan uusille sataluvuille päivän kuluessa ja hankintapäätöksiä, saati tarpeita, oli hankala laittaa tärkeysjärjestykseen.

Olin suunnitellut hankkivani huivilangat, johonkin Huivileikin huiviin, mutta niimpä jäi se vain ajatuksen asteelle. En saanut päätettyä, että minkä noista huiveista ensimmäisenä nostaisin puikoille ja mikä olisi oikea lanka, saati sitten väri.

Rowanin fine tweediä puolestaan ostin muutaman pikkuruisen kerän kotiin viemisiksi. On tullut nähkääs jälleen tilauksia ja pieniä tarpeita, johon nuo herkkupalleroiset oivasti kelpaavat. Vaan ensin sukkaa ja muutamaa muuta...

Titityy on jälleen kerran oiva osoitus siitä, miten hienoa jälkeä syntyy, kun ihmisellä on intohimo työhönsä ja tekemiseensä. Lankakauppias Tiinan meininki ja rakkaus neulelankoihin välittyi kaupassa enemmän kuin hyvin. Sanottava on myös se, että kauppa oli kyllä hyvin paljon kauppiaansa näköinen ja se on hyvä se! 

Tälläisissä puodeissa on ihana poiketa ja tehdä hankintoja. Menkää ihmeessä käymään jos noilla kulmilla satutte pyörimään! 

Tänään: Hanko, Tulliniemi.

Puolitoista tuntia autolla, rekkoja vastaan tasaisena jonona. Mistä niitä aina vaan riittääkin? Takapenkin pullavarvas on onnellinen jokaikisestä.
Lopulta mäntyjä ja hiekkakannasta silmänkantamattomiin. Tuulimyllyt.
Seikkailu hyvin hiljaisessa aamupäiväkaupungissa, joka on tasainen kuin pannukakku. Tai ehkä enemminkin lettu. Miten sinne nyt ajettiinkaan.
Asemakaava, jota ei ole piirretty viivottimella. Ihania villoja, huviloita ja funkistaloja. Viimein, ihmisistä autioitunut Tulliniemen ranta, radan takana.

Lapset juoksevat vesirajaan, palaavat takaisin. Aurinko löytää heti aarteita. Simpukankuoria, kiviä ja sulkia. Ruostuneita pullonkorkkeja ja hiilenkappaleita. Itse hyvin onnellisena juuri tästä hetkestä. Vähän liian vähissä vaatteissa.
En kiellä lapsia menemästä veteen. Eivät menekään.

Suunnitellaan ystävän kanssa tulevia, imetään meri-ilmaa varastoon. Kävellään kalliolle. Vakuutan pienille, että siellä ei ole nyt liukasta. Ei ole satanut.
Laulajatyttö laulaa, loikkii rohkeana. Pieni pyytää: "Äiti, ota musta kuva." Äiti ottaa.

Tulliniemen rannassa yhdistyy monta hienoa asiaa. Meri, hiekkaranta, kallio, käkkyrämännyt, pampulaiset kävyt ja lähtemisen mahdollisuuden tunne sataman ja meren muodossa, siinä ihan liki.
Lähtemisen tunteen mahdollisuus on minulle hyvin tärkeä. Ahdistun, kun mietin ajatusta silkasta paikoilleen jäämisestä.

Mitä minä tässä taas koitan sanoa. Mene Hankoon, Tulliniemeen.

Korteniemen perinnetilalla - Visiting a traditional farm.

  

 

 

 

 

Tehtiin matka menneisyyteen tai ainakin melkein. Huristeltiin kyllä hybridillä paikalle ja jätettiin hevoset talliin, evääksi juotiin pillimehut ja syötiin palat pitsaa. Vaan tuo miljöö, missä oltiin oli sellainen, mitä se olisi voinut olla 100 vuotta sitten.

Oltiin pullavarpaan ja Aurinko-lapsen kanssa Tatti-pojan luokan retkellä mukana muutama viikko sitten.

Kolmasluokkalaisilla oli meneillään talonpoikaisjakso ja tästä syystä oltiin tuolla Korteniemessä, Liesjärven kansallispuistossa. Siellä metsänvartijantila rakennuksineen, puutarhoineen ja viljelysmaineen on niin kuin 1910-luvulla konsanaan.

Kukko kuljeskeli kanojensa kanssa pihapiirissä, navetan kattoon laitettiin uusia päreitä ja laitumella märehtivät sulassa sovussa suomenlehmät sekä -lampaat. Tunnelma oli ihastuttava, ei mitenkään alleviivaavan esilletuleva vaan sellainen hyvä, rehti ja lempeä.

Lapset kiipeilivät omenapuussa, hevonen hirnui laitumella. Ruis saatiin puitua ja pellava myös. Tuvan katossa oli ruisleivät rivissä ja nurkassa nökötti kangaspuut sekä rukki.

Internet tiesi kertoa, että tätä nykyä Korteniemi on ainoa Etelä-Suomessa sijaitseva metsänvartijatila, jossa rakennukset sekä pihapiiri ovat säilyneet ehjänä kokonaisuutena. Paikkaan tutustuminen on ilmaista ja kesäaikaan siellä voi osallistua askareisiin sekä työnäytöksiin, joista tarkempaa tietoa löytää Metsähallituksen tapahtumakalenterista.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan, mikäli Tammelan suunnilla liikut!

//

A few weeks ago we visited Korteniemi historic farm, in Liesjärvi national park. On third grade in Steiner school they have a period when they study 19th and early 20th century farming culture. Our nine-year-old son is now on the third grade, me and my youngest kids spent the day with them at the farm.