31.7.2012

Mustikassa.





Iltapala syötiin tänään kalliolla. Metsässä, ihan kodin lähellä. Kurkkuvoileipiä ja mustaherukkamehua. Olisipa ollut teetäkin. Olen vaan varma, että termarin korkki on hävinnyt edellisellä metsäretkellä. Sitä ei löydy mistään.

Pienin matkusti metsässä kantoliinassa poski vasten isin rintaa. Minä poimin litran mustikoita apulaisten kanssa.
Mietin, että pitäisikö kerätä mustikoita sen verran, että tekisi muutaman tölkillisen hilloakin. Yleensä olen ostanut mustikkahillot Ikeasta. Sieltä saa hyviä luomuhilloja. Ei sitä paljon menekään, pannarin päälle laitetaan.
Mustikat on suosikkimarjoja. En keksi yhtään mustikkajuttua, mistä en pitäisi. Tykkään mustikkatahraisista sormistakin. Puseroista en ehkä ihan niin paljon.

Tammisaaressa.




Ei ole ollut montaa kuumaa päivää. Lomantuntua kuitenkin. Lapset juoksivat melkein suorilta mereen, tahtoivat uimaan tuulesta huolimatta. Ei siihen tarvita uimapukua, ei aurinkoa. Vesi ja tahto riittää. Pienin sai rintaa aurinkoisen peiton alla. Ensi kesänä hänkin varmaan tallustaa isompien perässä veteen jos merkit pitävät paikkansa.

Niin se vaan on, aika juoksee niin kuin lapset.

30.7.2012

Se on Kerä!







Tampereella on varmasti koko Suomen ihanin lankakauppa, Kerä!

Jonna ja Elina ovat toteuttaneet unelmansa ja alkaneet kaupantädeiksi. Laittaneet sen niin nätiksi. Tuo osb-levy on vaan niin käsittämättömän hieno materiaali ja Birger Kaipiaisen Kiurujen yö on niin kaunis. Hyllyissä oli sellaisia pehmoisia, joita silitteli ilokseen. Osti mukaankin. Sillä kyllä se syksy tulee taas. Kohta tarvitaan villapaidat ja kaulahuivit.

Jos olisin lähempänä Tamperetta istuisin varmasti joka viikko noissa korituoleissa neuleen kanssa. Neuloisin, ihastelisin ja rupattelisin. Oli meinaan mahtavat tuolit istua, käykää vaikka kokeilemassa! Minun pojat tykkäsi kanssa, isompi valkkasi liivilangat ja otti kuvia. Pienin nautti Elinan sylissä ja kotiin viemisiksi sai ihanat raidalliset sukat. Kyllä nyt kelpaa odotella viileämpiä kelejä!

Onnea vielä kaupantädeille ihanasta lankapuodista!

Kerä
Aleksanterinkatu 30
Tampere

Kurkkaa blogiinkin.

Poika sai nimen.


Kiitän, että saan olla hänenkin äitinsä. Niin suuri lahja tämä on.
Ahma, äidin rakas.
Lauantaina hän sai kasteen ja nimen. Perheen pienin murunen. Tänään hän melkein kääntyi vatsalleen.


21.7.2012

Merimies.

On jälleen se aika vuodesta, kun lapset pääsevät vuorotellen maistamaan merielämää yhdessä mummun ja vaarin kanssa. Ensimmäisenä vuorossa isompi poika, Tatti. Katajanokalta Tammisaareen. Toivon matkalaisille tuulta purjeisiin ja sopivasti aurinkoa!


Remonttibonus: Huomenna päästään tapetoimaan kammaria. Ken kiuruista kaunein pääsee viimein seinille. Olen varma, että pönttöuunin vieressä kiurujen alla nukkuu hyvin.

20.7.2012

Uusi tapa.



Remontti ja elo pienen vauvan kanssa on saanut minut opettelemaan uutta tapaa. Kahvinjuontia. Tuumasin, että se lienee kuitenkin parempi kuin kokis, jota alkoi mennä hälyyttäviä määriä päivittäin. Nyt siis olen maistellut kahvia.
Kokemusta on ainoastaan kotona mutteripannulla keitetystä kahvista lämpimällä maidolla. Ihan hyvää on. Muutama viikko takaperin saatiin jokunen litra vuohenmaitoa ja siitä keitetty kuttulatte oli kyllä kaikista parasta!

Kylpyhuone edistyy! Työmies laittaa parhaillaan kaakeleita seiniin. Turkoosi vaihtuu valkoiseksi. Kodinhoitohuoneeseen johtava ovi löytyi varastoita penkoessa. Vähän se vaatii hiomapaperia ja maalatakin aion. Kun vaan saan päätettyä värin. Voi olla, että päädyn ihan valkoiseen. Toisaalta joku kunnon räyheä väriväri voisi myös olla kiva. Pitää pohdiskella.

Pohtimista, tuumailua ja päätöksiä tämä remontointi on kyllä täynnä. Joskus luin jostain (ehkä Dekon pääkirjoituksesta), että omakotitalon rakentaja joutuu tekemään yli 50000 päätöstä ennen talon valmistumista. Mitenkähän tälläinen vanhan talon remontoija? Ei taida huonoksi kakkoseksi jäädä.



18.7.2012

Hyvä henki.

Kesä on pitkällä. Puutarha muistuttaa villiniittyä, apilat kukkivat kilpaa koiranputkien kanssa. Mintut ovat kukassa. Lipstikan varret kurottelevat taivaita, humala venyy silmissä. Jostain ilmestyy uusia kukkia päivittäin. Omenat pullistuvat puunsa oksilla. Punarinta sirkuttaa oksalla, vaskitsan näkee varmasti joka viikko, taitaa täällä olla lepakoitakin.

Tämä paikka on ollut meidän nyt hieman yli neljä kuukautta. Siinä ajassa perhe on kasvanut yhden pojan verran. Aurinko-tyttö on oppinut valtavasti sanoja. Haitula puolestaan odottaa esikoulua, Tatti ensimmäistä vuottaan koulussa. Isoin tyttö venyy pituutta kilpaa puutarhan kasvien kanssa, puhuu hevosista ja polkupyöräilee pihalla niin, että rapa lentää.

Elämä on uomissaan. Vuorokaudessa tosin voisi olla lisää tunteja, että ehtisi kaiken minkä tahtoo.

Muutto oli viime viikonloppuna.
Kaikki varastot pullistelevat nyt huonekaluja, säkkejä, laatikoita ja nyssäköitä. Sisään kannettiin jotain vaatteita ja astioita.
Kodista valmiina on kaksi huonetta. Toinen alakerran kammari ja keittiö. Remontti siis jatkuu.

Kylpyhuone alkaa olla suhteellisen hyvällä mallilla. Kun vanha saatiin alta pois ja seinät rakennettua astui hommiin työmies. Tällä hetkellä meidän panos tuossa projektissa onkin vain kurkkia ovelta, miltä tänään näyttää. Vesieristykset seinissä!
Jos kantaisin nyt kodinhoitohuoneeseen pinkillä maalatun liinavaatekaapin, saattaisin voida kuvitella olevani jossain etelän maassa. Syvän turkoosit seinät ja kaareva ruutuikkuna sen saisi aikaan.
Turkoosit seinät saavat kuitenkin lähipäivinä kaakelia pintaan. Valkoista seiniin, mustaa lattiaan. Katon kanssa vielä pähkäillään. Puun omaa väriä, valkoista vai mustaa, onneksi ei ole kiire päättää.

Olen nauttinut mielettömästi tästä projektista, vaikka juuri tällä hetkellä esimerkiksi on sellainen olo, että milloinkahan joku nurkka valmistuu. On ollut mahtavaa miettiä oman kodin laittamista. Remontoida itse.
Katsoa kuinka hyvin perhe solahti tähän paikkaan. Täällä on hyvä henki ja se on tärkeää se.