Tour de Korkeavuorenkatu.

 

 

 

 

Miltei jokainen Helsingissä käynyt tai kaupungista kuullut tietää jollakin ihmeellisellä tavalla Korkeavuorenkadun. Jos ei nimeltä, niin rakennuksia kuvailemalla alkaa varmasti kellot soimaan. Johanneksen kirkko ja sen vastapäinen talo on tullut tutuksi ainakin heille meille, jotka joskus tuijottivat nenät kiinni ruudussa torstai-iltaisin Kotikatua. 

Museoissa mielellään aikaa viettävät tietävät varmaankin, lähes kirkon vastapäätä olevan, Designmuseon. Kun taas intohimoisille elämänkertojen lukijoille sama talo on juuri se, missä Tove Jansson kävi lapsena koulua. 

Helsingissä neulontaa aktiivisesti harrastaneet ovat lienee liki jokainen puolestaan poikenneet siinä tiilisessä talossa, jonka kulmasta on käynti Menitan lankalaareille (vaikka kyseisen kaupan osoite onkin Ratakadulla).

Ullanlinnan ja Kaartinkaupungin kulttuurimaisemissa kulkevaa katua tallaillessa saattaisi hyvinkin voida kuvitella olevansa jossain keskieurooppalaisessa lämmintunnelmaisessa pikkukaupungissa. Vaan ei, tämä peräpohjolan Berliini, eli tuttavallisemmin Helsinki, ilahduttaa kulkijaansa tälläisellä helmellä, jota siis Korkeavuorenkaduksikin kutsutaan.  

Armaat bloggaritoverit Laura ja Silja Maaria olivat kutsuneet viime lauantaiksi kymmenkunta kanssa bloggaajaansa viettämään päivää tuonne Korkeavuorenkadulle. Minä olin yksi heistä. 

Kolutaan Korkkari -päivän ohjelma oli suunniteltu valmiiksi, mikä ilahdutti kovasti tälläistä landepaukkua, joka kaupunkiin eksyessään tapaa turvallisuuteen, tai johonkin vastaavaan, vedoten kulkea aina niissä ennestään tutuissa paikoissa.

Päivän aikana vierailtiin ainakin näissä:

Pore Helsinki

Café Succès

Helsinki Secondhand

Tikau

Armas Design

Vitra

Latva Bar

Designmuseo

Sumuinen aamu käynnistyi tuttavallisesti omassa kotikolosessa ja muutaman lyhyen välietapin jälkeen löysin itseni kymmeneltä Pore Helsingistä. Oli sanomattakin selvää, että niskassa roikkuva maaliskuun harmaus häipyi sen siliän tien, kun kaupan ovi aukesi. 

Poreessa pääsimme silittelemään mahtavia huovutettuja mattoja, ihastelemaan Ferm Livingin valikoimaa ja sovittelemaan Coston hattuja. Muunmuassa. Liike on todellakin tutustumisen arvoinen paikka jokaiselle jolle materiaalin tuntu ja -taju ovat tärkeitä. 

Poreesta hilpaistiin kadun toiselle puolelle Succès kahvilaan, jonka voisilmäpulla vei kielen mennessään ja kahvi virkisti kukonlaulun aikaan nousseen ihmistaimen mieltä enemmän kuin sopivasti. 

Tikaun, Helsinki Secondhandin ja Armas designin kautta siirryttiin ihmettelemään Vitran myymälää Yrjönkadulle ja tehtiin siinä pieni keikaus Iso Robertinkadullakin. Sen jälkeen ruokailtiin Latvan sapaksilla, otettiin sinä lasilliset viiniäkin, rupateltiin ja päivän kruunuksi käytiin Designmuseossa katsomassa postmodernismia käsitellyt näyttely. Lopuksi kipitettiin vielä museon alimpaan kerrokseen huokailemaan Paavo Tynellin valaisimien ja piirustuksien äärelle.

Oli kerrassaan mahtavan mukava päivä, kiitos seurasta:

Sateenkaaria ja serpenttiiniä

Mintunmustaa

Aniliini

Circus

Keskeneräinen

Muotoseikka

Sula Mahdollisuus

Retromoderni

Pisaroita

Tekemisen maku

Villa Lumi

Viikonlopun hitit: Viisivuotias ja gluteeniton suklaakakku.

 

Sunnuntaina hiivittiin hiljaa alakertaan pakettien kanssa, mentiin sisään kiurukammariin ja laulettiin onnittelulaulu kahdella kielellä. Puhkuttiin ilmapallot täyteen, leivottiin gluteeniton suklaakakku ja jynssättiin petshopit puhtaaksi. Pursotettiin kakun päälle kermarahkavaahtoa ja ne viisi lelutoveria hyppäsi sinne vaahtoon kuin pallomereen konsanaan. 

Aurinko täytti viisi vuotta! Tupa oli täynnä ystäviä ja lapsi oli enemmän kuin onnellinen. Oli hyvä päivä! 

*

Auringonkerääjän gluteeniton suklaakakku

200g voita

2 dl ruokosokeria

3 kananmunaa

3 dl gluteenittomia jauhoja

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 levy tummaasuklaata

1,5 dl maitoa

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat ja vatkaa reippaasti. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan pikkuhiljaa ja sekoita koko ajan. Lisää hyvin pieneksi paloiteltu suklaa ja maito. 

Voitele ja jauhota vuoka (me murskasimme morttelissa riisikakkuja "korppujauhoksi").  Paista kakkua 40-50 minuuttia. 

(Synttärikakku tehtiin tuplaohjeella. Saman ohjeen voi tehdä myös hienoilla vehnäjauhoilla.)

*

Maaliskuu on oikea synttärikuu. Facebook muistuttelee joka päivä, jonkun ystävän tai kaverin juhlapäivästä. On myös käynyt niinkin ihanasti, että viikon sisällä on aamulla herättyään saanut lukea kahteen kertaan puhelimesta vauva-uutisia. Pitäisiköhän neuloa niille ihan uusille, jotain ihan pientä? Pitäisi, ehdottomasti.

Halutessaan lisää synttärikuvia näkee täällä.

Sisältää elämää.

 

Viikonlopun jälkeen maanantai tuntuu tahmealta. Niin kuin olisi työntänyt koko vartalonsa vähän kuivuneeseen liisteriin ja tajunnut sitten, että muualla voisi kuitenkin olla mukavampaa. Jokainen karjuu tyhjänpäiväisyyksiä toisille vaan tajutakseen, miten hiivatin typerää se onkaan.

Täällä on pidetty kotipäivää keskimmäisen kanssa. Käyty tiputtamassa yksi kerhoon, pari kouluun. Onneksi jääkaapissa oli keittoa valmiina. Tänään ruuanlaittaminen ei inspiroi lainkaan. Aamulla ajattelin tehdä jotain ihanaa juomaa mehukoneella, mutta olenkin sitten juonut vain vettä. Hyvällä tahdollakaan en kyllä taio jääkaapista ruokaa perheelle enää illaksi, siksi karkaammekin viettämään romanttista maanantai-iltaa Timon kanssa Lidliin. Kenties jopa Prismaan.

Viikonloppuna pyrähdettiin minilomalle Tampereelle. Oli ihana käydä Kerässä. Nähdä ystäviä, tuttavia ja ihan uusia. Tampere on kyllä hieno kaupunki.

Oli myös virkistävää kävellä kosken äärellä kevyessä lumisateessa ja katsoa, kuinka katuvalot saavat lumihiutaleillekin varjot aikaan.

Illalla kävelin vielä muutaman kilometrin lumisateessa koirarouvan kanssa. Saunoin, turisin. Suunnittelin tulevaa. Inspiroiduin neulomisesta taas mielettömästi.

Sunnuntaina olin kaupungin parhaalla brunssilla ja huristelin kotiin uudella nelipyöräisellä Lissullani.

Tänään kaikessa tässä tahmaisuudessa olen tikutellut perheen heppahöperölle lapasia, jotka kädessä kelpaa hypätä vaikka hoitohevosen selkään, antaa vähän ohjiakin.

Kyllä tästä viikosta vielä hyvä tulee. Nyt kauppatreffeille! Jos pussailee vähän ruokakaupassa niin siitäkin hommasta tulee varmaan aika kivaa?

Interpretations vol 2 - Pure.

 

 

 

Olen miettinyt paljon noita Veeran ja Jojin kokoamia sanoja. Niitä joiden inspiroimina neuleet on suunniteltu. Jokaista miettiessä huomaa, että niistä kaikista voi muodostaa hetkessä jonkun mielikuvan. Kenties jopa mielipiteen. Sanoissa on totisesti voimaa. 

Pure. 

Joji's True

Veera's Float

Land, see and air are the purest. Once you understand that you may start to understand yourself. 

Puuhapäivä Porvoossa.

 

 

 

Lauantai-aamuna Pasilan aseman kautta Porvooseen. Moottoritien jylinää ja joku joka resonoi siinä nopeudessa. Höpöttelyä, sitten parkkeeraus joen varteen. Silmien edessä vanha kaupunki. Kirkko, jonka katon eräätkin joskus päättivät tuikata tuleen. Harmaana taivasta viistävät pilvet. Sellainen positiivinen jännityskupla oman rungon keskikohdalla. Lepäävä kamera laukussa ja puhelin palelevissa käsissä. Räps, räps, räps. Toisinaan olisi näppärämpää kantaa pikkukameraa mukanaan.

Teetee shopin edessä lisää bloggaritovereita. Taisi olla hymy herkässä. Sisällä Tekstiiliteollisuuden kehityspäällikkö Niina kertoi Teeteen historiaa, esitteli tuotteita ja kauppaa. 

Siellä hyllyjen välissä hipellellessä mieleen palasivat ne ajat, kun työntämissäni vaunuissa oli pikkuinen Tatti ja Haitula, neulomiskärpäsen pureman johdosta Porvoon reissuilla poikettiin Teetee-kaupan nurkissa useamminkin. Nyt sain uutta pontta tutustua puljun lankoihin! Ne on kuitenkin suunniteltu täällä kotimaassa, vaikka kehrääminen tapahtuukin muualla. Jokainen joukkomme jäsen sai mukaan keriä tarkempaa tutustumista varten. 

Pitää nostaa jotain pian puikoille. Ajatus tuntuu kutkuttavalta, juuri nyt tekisi mieli aloittaa miljoona uutta neuletta.

Pieni happihyppely, piipahdus Skafferissa teeostoksilla (täältä saa parhaat tietämäni), sitten ruokaa Zum Beispielissä.  Lehtipinaatilla täytettyä paprikaa, falafel, hummus, tsatsiki, salsa criolla, luomuquinoaa ja salaattia. Maistui. Voisin syödä toistekin.

Sitten putiikkikierroksen kautta Paperipilveen. Siellä yhden (jos toisenkin) naisen unelman äärellä päästiin suihkuttelemaan huikealla Marabun spraykangasvärillä kangaskassia. Sitten kuivaamisen ja silittämisen jälkeen otettiin kirjontalankaa ja neula käteen. Kirjomis-inspiraation hakua muilta ja Pinterestistä. Sitten työ alkuun ja aivomyrsky asian tiimoilta käyntiin. Kotona illalla piti jatkaa...

Ennen kotiin lähtöä vielä porkkanakakut ja kahvit Porvoon Paahtimolla. Melkoinen tunnelma muuten tuossakin paikassa! 

*

Kiitos, että pääsin mukaan joukkoon huikeaan! Mukana puuhapäivässä oli myös bloggaajat seuraavien blogien takaa:

Lauramainen

Sateenkaaria ja serpenttiiniä

Anana

Kummitustalon kuvakirja

Mintunmustaa

Ihan Kaikki Kotona

Lankahelvetti

Neovia House

Sininen sisupussi

Kapteenilla

3. joulukuuta.

Haipakkaa.
Lähdetään hämärässä, palataan pimeään. Vaan olen nähnyt muutamana päivänä auringon. Järvi veti pakkasöinä riitteeseen. Lintulaudan vierailijoille ei kelpaa pelkkä kaura ja talipallot, pitäisi olla laajempi kattaus. Mokomat pöyhkeilevät ronkelit.

Iltaruokapöydässä pullavarvas kertoi, että hieno kuu taivalla on ja tosi, tosi pimeetä. Sytytetään vielä kynttilä tällekin päivälle. Sitten äiti lähtee joogaamaan.

Aion neuloa vielä toisen mallikerran kauluriin, jota neulon joululahjaksi. Valmiin samanmoisen voit nähdä Veeran tämän päivän joulukalenterissa. Siinä muuten on joulukalenteri neulovan ihmistaimen makuun! Ja voi niitä energisoivia keltaisia, mitä tuo kalenteri on muutamana ensimmäisenä päivänä tarjonnut! Voisinko joulupaketista löytää lisää käsipareja ja vuorokauteen tunteja?

Movember.

Marraskuu vei mieheltäni parran. Minä en pystynyt pussaamaan kaljuhuulista kultaani alkuun vaan nauroin vedet silmissä, maha kippurassa. Että joku voi näyttääkin samalta kuin kymmenen vuotta sitten! Sitten hiljenin. Tätä osapuolta eivät kenties vuodet ole kohdelleet yhtä kohteliaasti... Toisaalta väliäkös tuolla! Sitten nauroin vähän lisää.

Kalju ylähuuli ja karvaton alaleuka Rauhanmantereen pehtoorilla on totta tosiaan ainoastaan Movemberin ansiota . Tahtoi nimittäin tuo kultaseni olla myös mukana tuossa kampanjassa, jossa pyritään parantamaan miesten terveyttä pysyvämminkin. Hyvällä asialla siis viiksiä kasvattamaan!  Katsotaanpa millaiset töyhdöt nenän alustaa koristaa sitten kuun lopussa. Onko haituva ohutta ja ylpeydellä kannettua kuin amispojalla konsanaan vai onko nenän alla suti kuin itä-saksalaisella kuulantyöntäjällä kultaisella 80-luvulla. 

Parranajosysteemit ovat näköjään myös markkinamiesten huulilla näinä päivinä, kenties jokunen muukin toveri on kiinnittänyt asiaan huomiota?
Isäinpäivän korvilla sitä nimittäin huomaa, että tänäkin vuonna isit taitaa haluta lahjaksi juurikin parranajokoneen tai vaihtoehtoisesti taulutelevision. Meillä ei edelleenkään ole kumpaakaan. Mahdolliset ongelmat lahjan suhteen ovat siis täysin keksittyjä jos sellaisia tuppaa tulemaankaan tähän osoitteeseen!
Toisinaan tuo partaa kasvattava kyllä on miettinyt, että pitäisikö partahöylä hylätä ja siirtyä sähköisempään vempeleeseen, kun puolestaan (parraton) rouvansa tuumailee kilvan hämärtyvien päivien kanssa, että kyllä tämä marraskuu olisi oivaa aikaa telkkarin tuijottelupuuhiin.

Onneksi perheen pikkupojat ovat vielä niin pieniä, että kylpyhuoneessa ei ole aamuisin tunkua parranajohommille (kaikkeen muuhun kyllä). Kai sitä henkisesti kannattaa kuitenkin valmistautua niihin ensimmäisiin viiksihaituviin tuolla vanhemmalla pojalla? Ei siihen nyt niin montaa vuotta enää kai mene, kun viiksivahat tulee ajankohtaiseksi hänellekin. Milloin se hetki muuten koittaa, sivistäkää toki tietämätöntä?

PS. Mua jaksaa aina vaan naurattaa tämä Kelan Sykkivä eturauhanen ja Lindgrenin Kalapuikot.

Loppuviikko, viikonloppu, alkuviikko.

Tuntuu, että tämä päivä on ollut kuin lyijykynällä nopeasti piirretty luonnos. Viivat ovat rikkonaisia, kokonaisuus ehjä, joka odottaa selkeyttäviä värejä pintaansa. Painin ja pohdiskelen jälleen, äitiysasioita tietenkin. 

Viikonloppu puolestaan kantaa yhä. Oli tapaamisia, kohtaamisia ja aamuyölle naurettuja hetkiä. Joku kyynel, kysymys ihan kaikesta. 

Eilen puolestaan hurautettiin pullavarpaan kanssa Helsinkiin. Jätettiin rattaat kotiin ja kuljettiin käsikädessä. Naurettiin aika paljon. Nauroin kotona vielä illallakin. Pullavarpaalla on niin hyvät jutut, että tekee mieli pussata noita pyöreitä poskia alituiseen. Ehkäpä siis mietin juuri noita nauruja, enkä puurouta päätäni mokomilla muilla. 

Viikonloppuna tänne meille kokoontui joukko ystäviä ja tovereita. Oli notkuvat pöydät, viiniä, villalankaa ja Jonna, joka neuvoi, kuinka kaksi sukkaa neulotaan yhtä aikaa kärjestä alkaen.  

Missioni villasukkia perheelle, ei nyt ainakaan ole yrittelijäisyydestäni kiinni. Olen kokeillut ja antanut kaikkeni. Kenties joku pari valmistuukin. 

Sunnuntaina illemmalla kyllä siirsin toisen sukan odottelemaan sukkapuikoille. Tahmaiset aivoni eivät taipuneet siinä väsymystilassa sen suurempaan lankojen pyörittelyyn. Kiitos seurasta kaikille asianosaisille, otetaan pian uusiksi!

Tuulee kovasti. On kuulema paikoin lämpimämpää kuin juhannusviikolla. Ihanaa juhannusta viikkoa siis vain kaikille. 

Ystävien Tallinna.

 

Viikko sitten, sunnuntai-aamuna hyvin varhain, pakattiin itsemme autoon ja suunnattiin nenämme kohti etelää. Moottoritiellä ei juuri ollut liikennettä, satamassa ei joutunut jonottelemaan. Kaikkia taisi vähän jännittää. Parkkeerattiin auto laivan ruumaan bussien viereen ja suhautettiin hissillä ylös. Parituntinen kului siivillä, kun oli leikkipaikkaa, aamupalaa ja rakkaita Joensuun-ystäviä seurana. 

Tallinnaan perille päästyämme käpöteltiin Vanhaan kaupunkiin. Mietin taas, että miksi ei tule useammin, kun on kuitenkin niin lähellä. Sama matka-aika meiltä on jonnekin Tampereen taakse kuin tännekin. Silti Tallinnassa on jotenkin kauempana.

Käytiin Raatihuoneen torilla, patsasteltiin ja kurkittiin näyteikkunoista sisään. Mentiin kahvilaan juomaan kupit kuumaa. Pyyhittiin suklaaviiksiä lasten naamoilta ja kiiteltiin kuorossa hyvää kahvia. Minä olisin saattanut jäädä tuonne satavuotisten talojen varjoihin, kahvikuppi kädessä, pidemmäksikin aikaa, mutta tämä ei ollut päämäärämme, siksi eteenpäin.

Miltei sattumalta tavattiin siellä toreilla vielä lisää ystäviä, naapurista ja Argentiinasta. Poikettiin lankakaupassa, halattiin ja toivottiin, että nähdään pian. Laivatovereiden kanssa syötiin nallekarkit ja jatkettiin matkaa.