Puukenkä ja räsymatto.

Viikonloppuna olin kylässä Puukengällä ja Räsymatolla. Oli mutkaton, kiireetön päivä, johon kuului jutustelua ja valokuvaamista. Vohvelirautatoasteja, tomaattikeittoa ja kirpputoripiipahdus (löysin pari mustaa Kilta/Teema-lautasta, maljakon ja sukkia Ahmalle).
Kerta kaikkisen ihanaa oli.

Kotona oli vastassa lumipeitteinen piha ja uninen talo.
Lumet joutaisivat jo pois. En jaksaisi tätä talvea enää yhtään. Onneksi on jo lämpimämpi. Uunit eivät lämpiä enää päivittäin. Villatakin alla on lyhyet hihat. Saunaan pääsee ja lasikuistilla on uusi ihana lattia. Lähiaikoina maalataan sitten, valkoisella. Vanhat lankut säästettiin siltä osin, kun oli mahdollista. Varmaan tulee hetki niillekin.

Käytiin hakemassa navettasäilytyksestä räsymatto Aurinkoisen kanssa. Jätettiin pihalle tuulettumaan. Se tulee tytön oman sängyn viereen yläkertaan. Laitan kuvia sitten, kun saadaan nurkka järjestykseen! Kivalta siellä yläkerrassakin alkaa näyttää... Oven paikka pitää vielä siirtää ja sen jälkeen ne tapetit seinään.

Saisipa jokaisen lapsen myötä yhden käsiparin lisää. Ja muutaman tunnin vuorokauteen.

Valoa kansalle.

Valo saa kyllä ihmeitä aikaan. Nurkat näyttävät suuremmilta (ja ikkunat järkyttävän likaisilta). Kuitenkin tuntuu, että virtaa on ainakin aavistuksen verran enemmän kuin pari kuukautta sitten. Pimeän talven aikaan.
Virratkoon valo tähän tupaan jatkossakin! Muutamalla ikkunoiden läheltä kaadetulla puullakin saattaa olla kätensä pelissä tämän valoisuuden saavuttamisessa.

Tekisi mieli kirjoittaa kilometrin pituinen to do-lista ja alkaa meuhkaamaan sen kohtia valmiiksi. Tavoite nro 1 olkoon, että syksyllä tämä remontin keskellä elo olisi mennyttä.
Rauhanmanner on ollut meidän koti nyt kokonaisen vuoden, remonttiprojektit jatkuu vaan.

Aurinko.

Kolme ihmeellisen ihanaa vuotta sitten hän syntyi. Aurinkolapsi. Tummasilmäinen, kaunis.
Tänään hän istui pellavapää sotkussa peittojen seassa aamulla ja huuteli iloisesti: "Nyt minä olen kolme vuotias!" Voi onnenpäivää. Tätä juhlaa on odotettu!

*

Aurinko ohjaa säteitään tänne meille pohjolaan. Ehkä minulla riittää aika jälleen blogaamiseen. Mene ja tiedä. Mieli tekee kuitenkin.