Seuraava projekti.

Aion haastaa itseni neulomaan kokonaisen neuleen ohjeen mukaan! Näillä eväillä syntyy villapaita  kouluun lähtevälle poikaselle, toivottavasti enemmin kuin myöhemmin.

Neulominen kiinnostaa pitkästä aikaa taas ihan hirmuisesti. Kesken on neuletakki esikoulun aloittavalle Haitulalle ja loppusuoralla vauvalle luomupuuvillasta neulepaita.
Ideoita neulottaviksi olisi valtavasti. Ainakin meille pian muuttavat kissat tarvitsisivat pedin (minulla on matonkuteita joista voisi tehdä). Lapset ovat tilanneet sukkia (ääääh) ja varmaan syyspipoillekin olisi tarveta. Ja vaippahousuille! Meillä on nyt kylpyhuone siinä kunnossa, että pyykkiparatiisi toimii, joten vauvan kertakäyttöiset vaipat saavat jäädä historiaan ja pienelle pojalle puetaan pestäviä vaippoja jatkossa.

Evina.

Sain kuvata tänään yksivuotiasta Evinaa täällä meillä. Elokuun valo on niin kaunis. Luonto kauneimmillaan. Ja tuollainen pikkumuru kuvattavana.

Iloa, valoa ja rakkautta Evinan elämän taipaleelle!

Kuopus.

Pienet varpaat on niin ihanat! Pehmeät, kippuraiset ja niin kovin pussattavat kesänihkeyksineenkin.
Yritän ehtiä nauttimaan tästä vauva-ajasta oikein kunnolla, sylitellä, pusutella, rakastaa.
Sillä vaikka kuinka näitä pieniä ja isoja rakastaa, jonkun täytyy olla kuopus.

Joskus yritän muistella millaista elo oli esikoisen kanssa. Erilaista ainakin. Rauhallisempaa. Toisaalta jokaista uutta asiaa odotti ihan eri tavalla. Nyt nauttii toisella tavalla niistä, mitä on nyt. Ei niin kiirettä seuraavaan.
Kyllä me saadaan Ahmankin kanssa hetkiä kahden. Silloin tuijotellaan antaumuksella toisiamme silmiin, hymyillään ja kerrotaan juttuja.

Aina minä sanon vauvalle, että kerro äitille joku juttu. Useimmiten hän kertoo. Ja hymyilee. Ja minä katson häntä silmiin.

Miten paljon vauvan silmissä on viisautta, joka isommalta puuttuu.



Kuvat on ottanut Matti Itäranta.