26.11.2014

Harmas. Dark and grey.

Marrasharmas on kuluttava. Ei ole verhojen takaa aamulla avautuvaa sarastusta, ei kirpeitä aamuhuuruja ruohonkorsilla, saati kaipaamaani valoa keskipäivällä. On vain mieltä tasaisesti jauhava väritön yksitoikkoisuus.
Ennustukset eivät toistaiseksi anna viitteitä paremmasta. Näillä mennään. Sysimustassa, niin kovin helposti, tarpovan suomalaisuuden multihuipentuma tämä saatanallinen marraskuu. Todellinen koetinkivi. Koita tässä nyt sitten ajatella positiivisesti. Kirosana.

Olen yksinkertaisen kyllästynyt tähän ilmanalaan, joka tuntuu tahraavan mieleni ja tempautumiskykyni kokonaisvaltaisesti. Ei oikein huvita. Ei mikään muu kuin viltti korvissa sohvanmutkaan kääriytyminen, pikkutyypin kanssa, kutimet kädessä. Arki haittaa halujani.

Marras muuttaa kivet vuoriksi, kitinän päiviä jatkuvaksi pahantuulisuudeksi.
Tämä on kertakaikkisen raivostuttava tunne, joka jäytää kuin viikkoja jatkuva pms. Kun tämän tunteen tiedostaa, muuttuu harmaus pitelemättömäksi raivoksi korvien välissä. Alkaa nyppiä entistä enemmän.

Pihalla sitä askeltaa raskaasti, tekee mieli puida nyrkkiä järkähtämättömälle raidattomalle pilvimatolle, huutaa perkeleitä jalkaa polkien. Hukuttaa kasvot märkänä vellovaan maaperään ja pyytää... Ei, vaan anella... Että pakkanen ja valkeuden mukanaan tuova lumi saapuisi. Tätä harmaata ilmanalaa ei karkota nimittäin nyt mikään muu kuin lumen mukanaan tuoma valo.

Ensiapuna nuuhkuttelen lasten niskoja, pidän sylissä. Istun pönttöuunin lämmössä ja silitän tyynyliinoja. Lämmitän saunaa ja linnottaudun lämpimään vihreään linnaani lasikuistin nurkassa. Annan kynttilöiden palaa aamuvarhaisesta yömyöhään. Vedän villaa ylle ja laitan tietokoneelta pyörimään jotakin harmautta karkottavaa.
Kimmo on hykerryttävän hyvä. Game of Thrones koukuttava. Gilmoren tytöt kuin aurinko televisiosarjan muodossa. Minulla on onneksi sukanvarressa vielä jokunen tämän sortin toveri lisää. Sillä jos huonosti käy, tätä harmaata lystiä jatkuu vielä seuraavat neljä kuukautta.

*

It is so dark, death-like grey. The sun is elsewhere. In northern Finland the sun rises next time in January. But here in the southern Finland, day should be about 7 hours long. But I think that I haven't seen the sun for weeks.

9 kommenttia:

  1. Meillä Brysselissä ei taatusti tule lunta valaisemaan - ta no, jos tulee, se on loskaa ja kestää kaksi päivää ja aiheuttaa liikennekaaoksen.
    Mutta on pakko sanoa että tänä vuonna syys, loka ja marraskuu ovat olleet aivan ihmeen aurinkoisia ja kuivia. Se TODELLA vaikuttaa mielialaan kuten itse niin hyvin kuvaat.

    VastaaPoista
  2. Totta turiset! Tämä on aivan kamalaa ja lamauttavaa.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä marraskuu on taas paras ellei lumi tule pilaamaan sitä ja nythän ei ole tullut. Mutta annas olla kun tulee tammikuu, silloin olen ihan down ja haluaisin vain pakoon ja pysytellä paossa helmikuun myös. Heinäkuu on mulle myös vaikea.
    Mulle mieluisin ja sopivin ilmanala on aina ollut Keski-Euroopan lauhkeat olosuhteet. En tykkää tropiikista enkä pakkasesta, mulle sopii oikeastaan hyvin sumuinen ja kostea plus 2-10. Ei toki haittaa jos välillä aurinkokin pilkahtelee.
    Koita jaksaa!

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä harmauteen. Yritä kestää. Ymmärrän, että voi olla raastavaa, vaikka itse pidänkin vuodenaikojen vaihtelusta. Mulle pahin kauhistus olisi pitkä tasaisen luminen jakso - siinä ehtisi kyllästyä.

    Suosittelen Netflixistä ensiapuun myös Helteistä Helmikuuta. Siinä pohjolan kasvatit karkaavat Thaimaahan talvea pakoon, kukin tavallaan.

    VastaaPoista
  5. Kyllä se just noin on! Ei tosiaan tarvita kuin pieni häive lunta ja pari astetta pakkasta niin jo mieli alkaa piristyä. Ja nykyään sitä aina vähän pelkää että tämä harmaus pysyy.. ei enää pidä talvikelejä itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista
  6. Raivoa, huuda, pui nyrkkiä, anele siellä ulkona harmaassa, mitäänsanomattomassa. Mitä se haittaa? Kyllä melua maailmaan mahtuu. Ehkä se jopa helpottaa, kun saa edes osan pois sieltä korvien välistä. Sitten voi taas nuuhkia niitä niskavilloja, nähdä värejä edes räsymatossa, valoa odotellessa :)

    VastaaPoista
  7. Tuntuu olevan yleisin mielipide näillä syksyn harmailla. Mistä kummasta se johtuu, että minä todella pidän tästä vuodenajasta? On ihana lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille märkään maastoon, pimeä ympäristö rauhoittaa mieltä ja olen täynnä tekemisen riemua. Kotia on mukava siivoilla ja järjestellä. Tavaraa on helpompi hävittää. Onneksi meille jokaiselle löytyy tästä maasta sopiviakin kelejä. Tsemppiä pimeyden keskelle!

    VastaaPoista
  8. Gilmoren tytöt on ihan mun lemppari. Aina jaksaa katsoa!

    VastaaPoista