29.1.2015

Maanantaina kuulin, kun lintu sirkutti.

Mietin, että kaikista eniten tahtoisin juuri nyt olla jossain sellaisessa paikassa, kaupungissa, jota en tunne hyvin. Sellaisessa, missä on tuhatpäisten ihmismassojen rytmi.
Tahtoisin painaa viileät sormeni vasten kahvikupin kylkeä, lämmittääkseni niitä. Jäähdyttääkseni maitovaahdolla kruunatun kupillisen suusopivaksi.
Olisin hiljaa.
Pöydän toisella puolella oleva lukisi. Jotain sellaista kirjaa, jonka sanoista en ymmärtäisi puoliakaan. Enkä tahtoisikaan. Silti haluaisin kuulla, mitä siinä tapahtuu. Mitkä on päähenkilöiden nimet. Miltä he näyttävät.

Katsoisin jotakin ihmistä, ajattelemattomuuttani, hieman liian pitkään. Kenkiä, hattua, hiuksia. Käsiä.

Kaduilla olisi elämän ääni. Autonrenkaat asvaltissa. Korkojen kopina. Jonkun kiukunpurkaus, joka kulminoituisi huutoon tai itkuun. Voisin ohittaa sen välipitämättömänä.
Puheen äänet. Joku soittaisi jotakin kadunkulmassa. Ei kitaraa, vaan puhallinsoitinta. Saksofonia.

Jatkaisinko kävelemällä eteenpäin? Hyppäisinkö bussiin, raitiovaunuun tai taksiin. Pidän siitä tunteesta, kun on menossa jonnekin.
Tahtoisin puistoihin, jossa olisi lintuja. Paljaat puut ja harmaa taivas, jonka tuuli avaisi. Yhtäkkiä olisi lämmin. Voisi riisua takin pois.

Missä sinä olisit nyt kaikista mieluiten?

*

Täällä minä istun. Keittiössäni, pipo päässä. Pitäisi toimeentua. Hämärtää. Maanantaina kuulin, kun lintu sirkutti. Se oli lupaus.

5 kommenttia:

  1. Viikonloppuna luulin kuvitelleeni kuullessani linnun sirkutusta. Ehkä en sittenkään kuvitellut :)

    VastaaPoista
  2. Olen tuossa kuvailemassasi kaupungissa ja enkä toivoisikaan muualle juuri nyt. Toivoisin vain, että "yhtäkkiä olisi lämmin" ja "voisi riisua takin pois" - meillä on 13° sisällä.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina, valtavasti mielikuvia. Ensiksi olin Lontoossa, sitten jossain päin Venäjää, ehkä Pietarissa. Viimeiseksi päädyin Pariisiin taikka Milanoon, jonnekin hienojen ihmisten kaupunkiin. :) Minulla on kaukokaipuu koko ajan. Lontooseen pitäisi taas päästä. Toisaalta haluaisin jonnekin kauas kuumalle valkoiselle hiekalle turkoosin veden ääreen. En ole käynyt sellaisessa paikassa koskaan.

    Kotona ja omassa keittiössä on just hyvä. Se, että saa pysähtyä aloilleen ja antaa itselleen aikaa hengittää, on tosi tärkeää. Sen kun muistaisi siinä kiireen järjestämisen ohessa. Kivaa viikonloppua sinulle! :)

    VastaaPoista
  4. Olen tässä. Mieluusti kodin rauhassa saunan jälkeen. Kohta peiton alla. Edessä pitkä yöuni. Aamusella pikkulenkki pakkassäässä lumen keskellä. Haaveilin kyllä tänään ja kuvittelin itseni lempisaareni patikkapoluille meren tuntumaan. Valoa kohti!

    VastaaPoista