5.4.2015

Hyvä, lämmin, pehmoinen.

Viime päivinä olen:

- huristanut tapaamaan ystäviä Tampereelle, nähnyt matkalla satoja joutsenia pelloilla
- inspiroitunut Kerässä neulovista ja alkanut neulomaan pellavaista kesäpaitaa
- nauraa rätkättänyt itseni kipeäksi illan viimeisinä tunteina

- neulonut, juonut kahvia, neulonut lisää, tavannut lisää ystäviä, juonut kahvia ja neulonut

- kantanut kotiin kaksi uutta valaisinta
- nauttinut avokadopastasta, mozzarellasalaatista, punaviinistä ja parhaasta seurasta
- saunonut ja puhallellut matalia ääniä kaljapullosta saunanlauteilla (ja että nauroin taas)

- halinut ihanaa kummityttöäni
- leikkauttanut hiuksiani
- suunnitellut uusia neuleita

- huutanut jonkun verran, raivonnut melko vähän

- tykännyt hirmupaljonkauheasti

Millainen pääsiäinen sinulla on ollut?

1.4.2015

Lasikuistin astiahyllykkö.


Tämä on sellainen kohta talosta, jonka joku hätäisempi olisi saattanut vaan rakentaa umpeen. Onneksi oli sellainen tekijä, joka näki kolosen mahdollisuudet ja oikean ajan osuessa kohdalle rakensi siihen hyllykön. On käynyt niin onnellisesti, että tuo tekijämies on puolisoni, viime viikonloppuna hän  sitten laittoi hihat heilumaan. Maanantai-aamuna pääsin asettelemaan astiat uutukaiselle hyllylle.

Että voi ihminen olla iloinen tälläisestä pienestä jutusta! Ja että voi ihminen kyllästymättä rakastaa osb-levyn ja raakalaudan yhteistä liittoa!

Tämä hyllykkö on rakennettu sillä ajatuksella, että siihen voi myöhemmin rakentaa ovetkin. Voi olla, että se hetki koittaa piankin. Saattaa nimittäin pölyjen pyyhkiminen tuosta astiamäärästä alkaa jossain vaiheessa närästämään...

Ennen kolonen näytti tältä:



31.3.2015

Tour de Korkeavuorenkatu.




Miltei jokainen Helsingissä käynyt tai kaupungista kuullut tietää jollakin ihmeellisellä tavalla Korkeavuorenkadun. Jos ei nimeltä, niin rakennuksia kuvailemalla alkaa varmasti kellot soimaan. Johanneksen kirkko ja sen vastapäinen talo on tullut tutuksi ainakin heille meille, jotka joskus tuijottivat nenät kiinni ruudussa torstai-iltaisin Kotikatua. 
Museoissa mielellään aikaa viettävät tietävät varmaankin, lähes kirkon vastapäätä olevan, Designmuseon. Kun taas intohimoisille elämänkertojen lukijoille sama talo on juuri se, missä Tove Jansson kävi lapsena koulua. 
Helsingissä neulontaa aktiivisesti harrastaneet ovat lienee liki jokainen puolestaan poikenneet siinä tiilisessä talossa, jonka kulmasta on käynti Menitan lankalaareille (vaikka kyseisen kaupan osoite onkin Ratakadulla).

Ullanlinnan ja Kaartinkaupungin kulttuurimaisemissa kulkevaa katua tallaillessa saattaisi hyvinkin voida kuvitella olevansa jossain keskieurooppalaisessa lämmintunnelmaisessa pikkukaupungissa. Vaan ei, tämä peräpohjolan Berliini, eli tuttavallisemmin Helsinki, ilahduttaa kulkijaansa tälläisellä helmellä, jota siis Korkeavuorenkaduksikin kutsutaan.  

Armaat bloggaritoverit Laura ja Silja Maaria olivat kutsuneet viime lauantaiksi kymmenkunta kanssa bloggaajaansa viettämään päivää tuonne Korkeavuorenkadulle. Minä olin yksi heistä. 
Kolutaan Korkkari -päivän ohjelma oli suunniteltu valmiiksi, mikä ilahdutti kovasti tälläistä landepaukkua, joka kaupunkiin eksyessään tapaa turvallisuuteen, tai johonkin vastaavaan, vedoten kulkea aina niissä ennestään tutuissa paikoissa.

Päivän aikana vierailtiin ainakin näissä:

Café Succès

Sumuinen aamu käynnistyi tuttavallisesti omassa kotikolosessa ja muutaman lyhyen välietapin jälkeen löysin itseni kymmeneltä Pore Helsingistä. Oli sanomattakin selvää, että niskassa roikkuva maaliskuun harmaus häipyi sen siliän tien, kun kaupan ovi aukesi. 

Poreessa pääsimme silittelemään mahtavia huovutettuja mattoja, ihastelemaan Ferm Livingin valikoimaa ja sovittelemaan Coston hattuja. Muunmuassa. Liike on todellakin tutustumisen arvoinen paikka jokaiselle jolle materiaalin tuntu ja -taju ovat tärkeitä. 
Poreesta hilpaistiin kadun toiselle puolelle Succès kahvilaan, jonka voisilmäpulla vei kielen mennessään ja kahvi virkisti kukonlaulun aikaan nousseen ihmistaimen mieltä enemmän kuin sopivasti. 
Tikaun, Helsinki Secondhandin ja Armas designin kautta siirryttiin ihmettelemään Vitran myymälää Yrjönkadulle ja tehtiin siinä pieni keikaus Iso Robertinkadullakin. Sen jälkeen ruokailtiin Latvan sapaksilla, otettiin sinä lasilliset viiniäkin, rupateltiin ja päivän kruunuksi käytiin Designmuseossa katsomassa postmodernismia käsitellyt näyttely. Lopuksi kipitettiin vielä museon alimpaan kerrokseen huokailemaan Paavo Tynellin valaisimien ja piirustuksien äärelle.

Oli kerrassaan mahtavan mukava päivä, kiitos seurasta: