Huhhei helmikuu.

 

Joskus sitä voi kuvitella helposti olevansa tiistaissa taikka torstaissa, vaikka olisi keskiviikko. Junarataleikkien seasta sitten kainosti muistutellaan kerhopäivästä ja äiti ampaisee salamana ylös. Hyppää kalsareihinsa ja laittaa lapsosensakin lähtövalmiiksi. Lissussa karvanopat heiluvat mutkien mukana. 

Sillä vaikka unohdin lapsen kerhopäivän olen päässyt siihen ikään, että karvanopat oli hankittava. Koffin lippistä ei ole, ei tule. Amiskahistoriastani huolimatta.

Puikoille on hyppänyt pehmeääkin pehmeämpää silkkimohairia ja villaa. Perjantaikukat jäi viime viikolta hankkimatta, kun käytiin heittämässä sellainen susirajan keikaus. Harmaata oli sielläkin, mutta lunta paljon enemmän. 

Maaliskuu on nurkan takana. Viime vuonna haravoin tien varren lehdistä naistenpäivänä. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy. Joku käsittämätön pesänrakennusvietti on meneillään. Tartuin poraan ja kohta pensseliin. Teen keittiöön pientä päivitystä. 

Tekee mieli jotain rouskuvaa. Näkkäriä ehkäpä. Linssikeittoa kaveriksi.

Kirpputorillekin olisi kiva taas päästä, muutamia aika kivoja löytöjä on tullut viime aikoina tehtyä. Ehkäpä otan niistä kuvia ja näytän teillekin. Kumelan lasipurkkeja koitan aina bongailla kirpputorireissuillani, ihan hyvä kokoelma niitä jo on. Isoja soisin löytyvän lisää.

Mitä teille kuuluu? 

PS. Ystävänpäivänä pääsin paijalemaan tuollaista pientä pörröistä, hän asuu ystäväni Anun luona. Aika söpö toveri.

Armas harmaa.

Tummana tammikuisena perjantai-iltana nostin puikoille paksun harmaan. Tallinnasta syystuulien mukana kannettu villa alkoi silmukka silmukalta muodostumaan armaaksi harmaaksi. Valmistumaan tuo pääsi sopivasti näille heleille helmikuisille.

Alusta saakka tässä projektissa mukana oli hitunen normaalia enemmän jännitystä, langan riittävyyden suhteen nimittäin. Aavisteluni menivät kuitenkin oikeaan. Reippaan pituisiin hihoihinkin riitti lankaa, takapuolen päälle myös. 

Armas harmaa on turvavärinen paksu neule, johon kelpaa palelevaisen, kevätaurinkoa kovasti ihmettelevän, ihmislapsosen kääriytyä. On korkeaa kaulusta, etureunaa pidempi takahelma, hihanmittaa ja hieman normaalia alemmas valahtaneet raglanitkin. Tarkoituksella toki. Ja niin kuin tapanani useimmiten on - tämäkin yksilö on neulottu ylhäältä alaspäin ilman saumoja.

Tässä on neule, jota saatan hyvinkin oikean langan osuessa kohdalle vielä hieman jatkojalostaa. Koska jokunen juttu olisi, jotka saattaisin nyt tehdä toisin, vaikka kuinka hykertelenkin täällä onnellisena valmiiksi saatetusta.

Armas harmaa

Malli: Itse itseäni tekiessä ohjaten 

Puikot: 7mm ja 6mm pyöröt

Lanka: Reilut 600g Love yarnin, CosyWool-lankaa, 100% villa. 

PS. Kuvista kiitos isoimmalle muruselleni!

Sisältää elämää.

 

Viikonlopun jälkeen maanantai tuntuu tahmealta. Niin kuin olisi työntänyt koko vartalonsa vähän kuivuneeseen liisteriin ja tajunnut sitten, että muualla voisi kuitenkin olla mukavampaa. Jokainen karjuu tyhjänpäiväisyyksiä toisille vaan tajutakseen, miten hiivatin typerää se onkaan.

Täällä on pidetty kotipäivää keskimmäisen kanssa. Käyty tiputtamassa yksi kerhoon, pari kouluun. Onneksi jääkaapissa oli keittoa valmiina. Tänään ruuanlaittaminen ei inspiroi lainkaan. Aamulla ajattelin tehdä jotain ihanaa juomaa mehukoneella, mutta olenkin sitten juonut vain vettä. Hyvällä tahdollakaan en kyllä taio jääkaapista ruokaa perheelle enää illaksi, siksi karkaammekin viettämään romanttista maanantai-iltaa Timon kanssa Lidliin. Kenties jopa Prismaan.

Viikonloppuna pyrähdettiin minilomalle Tampereelle. Oli ihana käydä Kerässä. Nähdä ystäviä, tuttavia ja ihan uusia. Tampere on kyllä hieno kaupunki.

Oli myös virkistävää kävellä kosken äärellä kevyessä lumisateessa ja katsoa, kuinka katuvalot saavat lumihiutaleillekin varjot aikaan.

Illalla kävelin vielä muutaman kilometrin lumisateessa koirarouvan kanssa. Saunoin, turisin. Suunnittelin tulevaa. Inspiroiduin neulomisesta taas mielettömästi.

Sunnuntaina olin kaupungin parhaalla brunssilla ja huristelin kotiin uudella nelipyöräisellä Lissullani.

Tänään kaikessa tässä tahmaisuudessa olen tikutellut perheen heppahöperölle lapasia, jotka kädessä kelpaa hypätä vaikka hoitohevosen selkään, antaa vähän ohjiakin.

Kyllä tästä viikosta vielä hyvä tulee. Nyt kauppatreffeille! Jos pussailee vähän ruokakaupassa niin siitäkin hommasta tulee varmaan aika kivaa?

Raitaisa neulepaita.

 

Jatkojalostin suloiset, pehmeät, rouheat ja rakkaat jämälankanöttöseni raitaisaan neulepaitaan keskimmäiselle muruselleni. 

Meinaan kirjoittaa automaattisesti villapaidasta, mutta tosiasiassa tämän lämmittäjän silmukoita on villan lisäksi neulottu niin alpakasta, silkkivillasta kuin puuvillastakin. Siinä on langanloppuja sellaisista neuleista, joista on tullut villavaippahousuja, kaulahuiveja, villatakkeja, palmikkopipoja, siksak-myssyjä ja villasukkiakin. 

Yhden vaaleanharmaan alpakkalankakerän kotiutin Snurresta juuri tähän projektiin ja yksi messuilta jokunen vuosi sitten kotiin kannettu, marjaisa ja käsinvärjätty, Utunan pikkuvyyhti kainuunharmasta pääsi myös mukaan tähän paitaan.

Jokunen nöttönen kului kerrassaan loppuun tämän työn edetessä, siksi jälkimmäisenä neulotussa hihassa onkin sellaisia värejä, joita muussa paidassa ei näe. 

Tälläistä jämälankapuseroa neuloessa kiinnittää väistämättä huomiota siihen, minkä värisistä langoista sitä tuppaa neulomaan. Tein myös havainnon, että lankakoreissani on aikamoiset läjät vihreää, keltaista ja oranssia lankaa kera pinkin. Mustaa on melko vähän, tässä puserossa ei yhtään. Valkoista aavistus enemmän, mutta sekin tapaa olla sitä laatua, joka kulutetaan loppuun ennen kuin uutta tulee hankittua. Harmaata tarvitsee aina, mutta oikein koskaan sitä ei ole. Olen kyllä kunnostautunut tuon, kaiken kanssa sopivan, värin saralla viime aikoina kohtuullisesti. 

Raitaisasta paidasta tuli kerrassaan ihana! Isosiskokin totesi Haitulan vetäessä puseroa päälleen, että ei voisi olla ehkä enempää sinun näköinen pusero. Siinä tuntuu olevan iloa ja lempeää rytmiä, niin kuin tuossa tytössäkin.

Joko saan aloittaa seuraavan jämälankaneulepaidan?

Raitaisa neulepaita 

Lanka: Jämälankoja loputtomista omista lankakoreista.

Puikot: 5 mm 80 cm pyöröpuikot.

Ohje: Ylhäältä alas raglan, ilman yhtäkään lyhennettyä kerrosta. Perusperus.

Lista, top 4.

 

 

 

 

- Tigeristä saa eurolla kaksi kruunukynttilää. Haettiin kaupunkireissulla taas kimppu. Oranssit ovat olleet tämän viikon hitti.

- Pullavarvas on toisinaan hieman kranttu ruokien suhteen. Mutta jos mikään muu ei maistu niin höyrytetty parsakaali, cashewpähkinät ja raejuusto uppoaa aina. Parsakaalia saa muuten höyryttää aika läjän tälle porukalle! Kaveriksi tein jääkaapin jämistä salaatin. Siinä oli esimerkiksi sharon-hedelmää, tofua ja avokadoa. Ruskean (Finelin?) emalikulhon löysin viime viikolla kirppikseltä kolmella eurolla. 

- Heitin eteisen lattialle räsymattoa ristiin ja rastiin. Ennen joulua löysin yhden ehjän, nätin ja haisuttoman räsymaton roskiksesta. Dyykkari tässä moi, kannoin sen siis mukaani!

- Viime lauantain Porvoon reissun jälkimainingeissa aloitin neulomaan sukkia Teeteen goodiebagistä löytyneistä langoista. Valkoinen on Teeteen Tundra-alpakkasukkalankaa ja kirjava Halti-villasekoitelankaa. Passelia siis sukkiin sekin. Ohjeena handepanden Broken Seed Stitch Sock! 

Näillä mennään!

Virkkaa, virkkaa.

 

Mustavalkoinen piha. Pullavarpaalle viimein valmistunut virkattu myssy, tupsulla. Kiitos Erikalle ideasta ja neuvoista! <3

Koluamista jämälankakorissa ja sukelluksen jälkeen pikana tarpeeseen virkattu kauluri. Kaveriksi tilattiin harmaa hattu, entiset on kuulema venyneet ja vanuneet pilalle. Ei tule pulaa neuleiden vastaanottajista täällä.

Näistä esimerkiksi on tämä päivä tehty. Kohta vedän trikoot jalkaan ja karautan joogaamaan. 

Reipasta alkanutta viikkoa!

Puuhapäivä Porvoossa.

 

 

 

Lauantai-aamuna Pasilan aseman kautta Porvooseen. Moottoritien jylinää ja joku joka resonoi siinä nopeudessa. Höpöttelyä, sitten parkkeeraus joen varteen. Silmien edessä vanha kaupunki. Kirkko, jonka katon eräätkin joskus päättivät tuikata tuleen. Harmaana taivasta viistävät pilvet. Sellainen positiivinen jännityskupla oman rungon keskikohdalla. Lepäävä kamera laukussa ja puhelin palelevissa käsissä. Räps, räps, räps. Toisinaan olisi näppärämpää kantaa pikkukameraa mukanaan.

Teetee shopin edessä lisää bloggaritovereita. Taisi olla hymy herkässä. Sisällä Tekstiiliteollisuuden kehityspäällikkö Niina kertoi Teeteen historiaa, esitteli tuotteita ja kauppaa. 

Siellä hyllyjen välissä hipellellessä mieleen palasivat ne ajat, kun työntämissäni vaunuissa oli pikkuinen Tatti ja Haitula, neulomiskärpäsen pureman johdosta Porvoon reissuilla poikettiin Teetee-kaupan nurkissa useamminkin. Nyt sain uutta pontta tutustua puljun lankoihin! Ne on kuitenkin suunniteltu täällä kotimaassa, vaikka kehrääminen tapahtuukin muualla. Jokainen joukkomme jäsen sai mukaan keriä tarkempaa tutustumista varten. 

Pitää nostaa jotain pian puikoille. Ajatus tuntuu kutkuttavalta, juuri nyt tekisi mieli aloittaa miljoona uutta neuletta.

Pieni happihyppely, piipahdus Skafferissa teeostoksilla (täältä saa parhaat tietämäni), sitten ruokaa Zum Beispielissä.  Lehtipinaatilla täytettyä paprikaa, falafel, hummus, tsatsiki, salsa criolla, luomuquinoaa ja salaattia. Maistui. Voisin syödä toistekin.

Sitten putiikkikierroksen kautta Paperipilveen. Siellä yhden (jos toisenkin) naisen unelman äärellä päästiin suihkuttelemaan huikealla Marabun spraykangasvärillä kangaskassia. Sitten kuivaamisen ja silittämisen jälkeen otettiin kirjontalankaa ja neula käteen. Kirjomis-inspiraation hakua muilta ja Pinterestistä. Sitten työ alkuun ja aivomyrsky asian tiimoilta käyntiin. Kotona illalla piti jatkaa...

Ennen kotiin lähtöä vielä porkkanakakut ja kahvit Porvoon Paahtimolla. Melkoinen tunnelma muuten tuossakin paikassa! 

*

Kiitos, että pääsin mukaan joukkoon huikeaan! Mukana puuhapäivässä oli myös bloggaajat seuraavien blogien takaa:

Lauramainen

Sateenkaaria ja serpenttiiniä

Anana

Kummitustalon kuvakirja

Mintunmustaa

Ihan Kaikki Kotona

Lankahelvetti

Neovia House

Sininen sisupussi

Kapteenilla

Vuosi vaihtui. Mitä kuuluu?

 

Kiitos hyvää.

Olen iloinnut lumesta, sen mukanaan tuomasta valosta ja ajatuksesta, että reilun kuukauden kuluttua ei tarvitse herätä pimeään. Iltaisin olen lueskellut elämästä Italiassa ja virkannut pötkylän mallista tyynyä.
Kuu valvotti joitakin päiviä sitten. Joku kutsuisi minua kuuhulluksi. Ihan syystä.

Tein yhden uudenvuodenlupauksen. Aion lukea tänä vuonna englanninkielisen kirjan. En ole vielä päättänyt, mikä se on. Mutta luultavasti sellainen, jonka tarinan tunnen entuudestaan. Kotonakin on aika monta potenttiaalista vaihtoehtoa.
Samassa sängyssä, toisella laidalla nukkuva, lukee usein englanniksi. Nytkin. Minä luin Stephen Kingin Vihreän mailin vuosia sitten suomennettuna, nyt hän lukee samaa englanniksi. Muita Kingin romaaneja en olekaan lukenut.
Minusta ajatus alkuperäiskielellä lukemisesta on ihana. Kielitaitoni on vaan melkoisen surkea, mutta näin uudella vuosikymmenellä sitäkin on oiva aika petrata.

Olen käynyt läpi kaappeja, varastoja, säkkejä ja nyssäköitä. Koittanut neuloa jämälankoja pois, saanut aikaan muutamat sukat, peukaloita vaille valmiit tumput ja villapaidan, josta puuttuu vielä kymmenkunta raitaa. Siitä puserosta tulee ihana! Uskoisin, että näette siitä kuvia pian.

Kuvissa näkyvät sukat neuloin ennen joulua Haitulalle ja pikkupojalle. 3,5 mm sukkapuikoilla syntyi valmista aika vauhdilla. Langat olivat sellaisia, jotka löytyivät kädenulottuvilta.
Vihreä-harmaissa sukissa oleva vihreä on vuosikertalankaa, jonka nappasin mukaani silloin, kun mummoni kotia tyhjennettiin. Nyt se lämmittää Haitulaisen talvivarpaita.
Pullavarpaan sukissa on jämälankoja myös. Keltaisesta olen neulonut ranteenlämmittimet joskus aikoja sitten, pikkunyssäkkä on jäänyt pyörimään, koska eihän tuollaista käsin, luonnonväreillä, värjättyä nöttöstä ole saattanut laittaa pois.
Jämälankaneuleiden hienous on juuri siinä, että ne kantavat mukanaan tarinoita aiemmista töistä myös!

Mitä teille kuuluu? Teittekö uudenvuodenlupauksia?

22. joulukuuta.

 

Hikisen lasin takana joulukuu. Valkea maa. Jäätynyt järvi. Hiljaisuudessa rapsahtelevat kuusten oksat.

Hämärässä kylpyhuoneessa villojen päällä, untuvien alla, makaa päänsärkyinen. Valvon vierellä. Neulon.

Sammutan valot, kuivurin. Sytytän neljä kynttilää.

Puhallan pian kolme pois, jätän yhden valaisemaan. Kynttilän valo on pehmeä.
Ehkä kuitenkin pois tuo viimeinenkin. Jos jäisin tähän pimeään yöhön vahtimaan. Hän nukkuu viimeinkin. 

Seinän takana saha ja naulain soivat tulevan joulun aariaa.

4. joulukuuta. Soft footsteps in December.

Kun Veera tovi sitten mainitsi mahdollisuudesta koeneuloa joku hänen blogin Knit you -joulukalenteriin tulevista neuleista, nostin käteni ylös pienen simppelin neuleen kohdalla ja nyt se on valmis! 

Viikonloppuna istuttiin neulesuunnittelijan kanssa vierekkäin sohvalla pikkujoulutunnelmissa ja minä siinä parhaimpani mukaan nyrjäyttelin aivojani, jotta sain ohjeen palmikot luistamaan. Eilen illalla sitten viimein hoitelin homman lähes loppuun. 

Langaksi valikoitui Lamanan Nazca Snurren* valikoimista ja puikkoina minulla oli 7 milliset pyöröt. 

Iltapäivän ihmeellisessä valossa puin harmaan kaulurin Aurinkoisen kaulaan. Sitten kannoin valmiin työn yläkertaan odottelemaan silkkipaperikerrosta ympärilleen. 

Vaan mitä taikoja tuo matalalta tuleva joulukuun valo näille kuvien väreille tekikään, harmaassa kaulurissa on selvästi myös viileää violettia ja aavistus pehmeää vaaleanpunaistakin. Metsä on musta ja taivas satumainen. 

Ohje: Soft Footsteps Cowl

Lanka: Lamana Nazca, saatu Snurresta bloginäkyvyyttä vastaan

Puikot: 7 mm, 80cm pyöröpuikot

*

Magical light outdoors, or what would you say? I took those pictures in the afternoon, when I arrived home with the kids. 

December is here and I look forward to Christmas. Snow is somewhere else but however, Soft Footsteps is here... I mean that cowl what I knitted to Christmas present.  Yarn is Lamana's Nazca, soft alpaca and merino wool and it ran smoothly on my needles.