29.1.2015

Maanantaina kuulin, kun lintu sirkutti.

Mietin, että kaikista eniten tahtoisin juuri nyt olla jossain sellaisessa paikassa, kaupungissa, jota en tunne hyvin. Sellaisessa, missä on tuhatpäisten ihmismassojen rytmi.
Tahtoisin painaa viileät sormeni vasten kahvikupin kylkeä, lämmittääkseni niitä. Jäähdyttääkseni maitovaahdolla kruunatun kupillisen suusopivaksi.
Olisin hiljaa.
Pöydän toisella puolella oleva lukisi. Jotain sellaista kirjaa, jonka sanoista en ymmärtäisi puoliakaan. Enkä tahtoisikaan. Silti haluaisin kuulla, mitä siinä tapahtuu. Mitkä on päähenkilöiden nimet. Miltä he näyttävät.

Katsoisin jotakin ihmistä, ajattelemattomuuttani, hieman liian pitkään. Kenkiä, hattua, hiuksia. Käsiä.

Kaduilla olisi elämän ääni. Autonrenkaat asvaltissa. Korkojen kopina. Jonkun kiukunpurkaus, joka kulminoituisi huutoon tai itkuun. Voisin ohittaa sen välipitämättömänä.
Puheen äänet. Joku soittaisi jotakin kadunkulmassa. Ei kitaraa, vaan puhallinsoitinta. Saksofonia.

Jatkaisinko kävelemällä eteenpäin? Hyppäisinkö bussiin, raitiovaunuun tai taksiin. Pidän siitä tunteesta, kun on menossa jonnekin.
Tahtoisin puistoihin, jossa olisi lintuja. Paljaat puut ja harmaa taivas, jonka tuuli avaisi. Yhtäkkiä olisi lämmin. Voisi riisua takin pois.

Missä sinä olisit nyt kaikista mieluiten?

*

Täällä minä istun. Keittiössäni, pipo päässä. Pitäisi toimeentua. Hämärtää. Maanantaina kuulin, kun lintu sirkutti. Se oli lupaus.

27.1.2015

Interpretations vol 2 - Pure.





Olen miettinyt paljon noita Veeran ja Jojin kokoamia sanoja. Niitä joiden inspiroimina neuleet on suunniteltu. Jokaista miettiessä huomaa, että niistä kaikista voi muodostaa hetkessä jonkun mielikuvan. Kenties jopa mielipiteen. Sanoissa on totisesti voimaa. 

Pure. 
Joji's True
Veera's Float

Land, see and air are the purest. Once you understand that you may start to understand yourself. 

Interpretations vol 2 - Grace.







Aika jännää. Huomasin nimittäin, että kaltaiseni henkilö saattaa luulla olevansa kipeänä jännittäessään. Minä olin sunnuntaina melkein kipeä. Kiipesin lähes itsekkään sitä huomaamattani yläkertaan, jäin kippurassa miettimään muka jotakin, vaikka oikeasti vaan jännitin. 
Jännitys laukesi saunan jälkeen. Interpretation vol 2 oli ulkona. 

Kuvasin Veeran ja Jojin uskomattomat, ihanat neuleet lokakuussa Hangossa. Rannalla, josta jostain syystä on muodostunut minulle hyvinkin tärkeä paikka maailmassa. Nyt siinä paikassa ikuistettiin kameran muistiin, omien muistolokeroiden lisäksi, tuo upea neulemallisto.

Mallisto on jaettu kuuteen teemaan, sanoihin joilla on Veeralle ja Jojille suuri merkitys. Sanat ovat: Grace, Pure, Unimaginable, Charm, Focus ja Quiet. Nostan muutamia suosikkikuviani jokaisen teeman alta ja julkaisen niitä täällä blogissani.

Tässä muutama ottamani kuva Grace -teemasta. Veeran päällä oleva neule on nimeltään Salt and Sand. Jojin huivi on nimeltään Falling.

*

I'm so happy, so proud and honoured that I was allowed to take part in this extraordinary and very special project with my dear, talented and innovative friends Veera and Joji

I'm sitting down here in my kitchen and looking at the pictures. 
Looking back and remembering a day in last October. It was early, early morning when woke up. I saw an incredible view, the sky was a flaming pink. I knew the day would be unforgettable. 

Hanko is a small, sweet town in the south coast of Finland. The city has a long coastline and everywhere you watch you can see beautiful pine forests. Hanko has one of my favourite beaches, in Finland. And there I took the photos for Interpretation Vol 2. 

Now you get see these few pictures from the Grace selection. Later I show you more, in Pure, Unimaginable, Charm, Focus and Quiet. I hope you enjoy! 

Here is the complete look book:

25.1.2015

Raitaisa neulepaita.


Jatkojalostin suloiset, pehmeät, rouheat ja rakkaat jämälankanöttöseni raitaisaan neulepaitaan keskimmäiselle muruselleni. 

Meinaan kirjoittaa automaattisesti villapaidasta, mutta tosiasiassa tämän lämmittäjän silmukoita on villan lisäksi neulottu niin alpakasta, silkkivillasta kuin puuvillastakin. Siinä on langanloppuja sellaisista neuleista, joista on tullut villavaippahousuja, kaulahuiveja, villatakkeja, palmikkopipoja, siksak-myssyjä ja villasukkiakin. 
Yhden vaaleanharmaan alpakkalankakerän kotiutin Snurresta juuri tähän projektiin ja yksi messuilta jokunen vuosi sitten kotiin kannettu, marjaisa ja käsinvärjätty, Utunan pikkuvyyhti kainuunharmasta pääsi myös mukaan tähän paitaan.
Jokunen nöttönen kului kerrassaan loppuun tämän työn edetessä, siksi jälkimmäisenä neulotussa hihassa onkin sellaisia värejä, joita muussa paidassa ei näe. 

Tälläistä jämälankapuseroa neuloessa kiinnittää väistämättä huomiota siihen, minkä värisistä langoista sitä tuppaa neulomaan. Tein myös havainnon, että lankakoreissani on aikamoiset läjät vihreää, keltaista ja oranssia lankaa kera pinkin. Mustaa on melko vähän, tässä puserossa ei yhtään. Valkoista aavistus enemmän, mutta sekin tapaa olla sitä laatua, joka kulutetaan loppuun ennen kuin uutta tulee hankittua. Harmaata tarvitsee aina, mutta oikein koskaan sitä ei ole. Olen kyllä kunnostautunut tuon, kaiken kanssa sopivan, värin saralla viime aikoina kohtuullisesti. 

Raitaisasta paidasta tuli kerrassaan ihana! Isosiskokin totesi Haitulan vetäessä puseroa päälleen, että ei voisi olla ehkä enempää sinun näköinen pusero. Siinä tuntuu olevan iloa ja lempeää rytmiä, niin kuin tuossa tytössäkin.

Joko saan aloittaa seuraavan jämälankaneulepaidan?

Raitaisa neulepaita 
Lanka: Jämälankoja loputtomista omista lankakoreista.
Puikot: 5 mm 80 cm pyöröpuikot.
Ohje: Ylhäältä alas raglan, ilman yhtäkään lyhennettyä kerrosta. Perusperus.

23.1.2015

Suklaata? Raakana kiitos.



En tykännyt lapsena kovin paljon suklaasta, ymmärsin tuon jalon aineen hienouden vasta tuossa toisella kymmenellä pyöriskellessäni. Tämä on jälleen osoitus hitaudestani... Sen jälkeen tavaraa onkin sitten kulunut. Patukka, levy ja kilo konsanaan.

Syksyn Helsingin reissuilla suuntasin nenäni aika usein Hymyyn, kaverini pitämään raakakahvilaan. Ehkä ideat raakaherkuista kotioloissa saivat pontta juurikin siellä, kakkujen ja kaupungin parhaan kahvin äärellä. Tätä pitäisi päästä itsekin kokeilemaan! Onneksi myös Timo innostui asiasta.

Joulun aikoihin kokeiltiin testausmielessä kaupasta löytyviä raakasuklaita. Suosikki löytyi ja mikä makumuisto siitä jäikään!
Satoi lunta hiljalleen, meillä oli yhteinen vapaailta. Oltiin menossa juhliin. Noustiin bussiin Ykköstien varresta, juotiin shampanjaa. Ihan vaan siksi, koska pystyimme tekemään niin. Matkalla haetiin kaupasta heijastimet, ja raakasuklaata! Mentiin metrolla, pidettiin käsistä tiukasti kiinni. Minua jännitti kamalasti. Kädet oli vähän kipeät edellisenä päivänä tehdyistä tatuoinneista. Kaivoin laukusta palan suklaata Timolle ja sitten minulle.
Juhlat olivat ihanat, rennot ja kivoja muistoja mieleenjättäneet. Mentiin paikallisen kautta hotelliin. Asvaltilla oli kevyttä lunta. Suussa maistuu kahvi sekä suklaa. Se suosikki, kaupasta ostetuista.

Joulupäivinä Timo työnsi oman lusikkansa suklaasoppaan, teki ensimmäisen satsin raakasuklaata flunssankourissa painiskeleville perheenjäsenille. Aloituspakkaus sai kurvaamaan kaupan kautta ja hankkimaan suuremman arsenaalin tarvikkeita tähän harrastukseen.
Eilen en enää malttanut minäkään olla kokeilematta!

*

Yksinkertainen raakasuklaa Rauhanmantereen tapaan

100 g kaakaovoita
1 rkl kookosöljyä
2-4 rkl agave-siirappia
6 rkl kaakaojauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
3 tl maca-jauhetta
kaakaonibsejä ja luomucashewpähkinöitä

Kaakaovoi ja kookosöljy sulatetaan vesihauteessa korkeareunaisessa astiassa. Sulaneeseen rasvaan sekoitetaan agave-siirappi, joka toimii makeutusaineena suklaassa. Seuraavaksi joukkoon sekoitetaan joukkoon kaakaojauhe, maca-jauhe ja ruususuola. Joukkoon voi lisätä myös kaakaonibsejä ja rouhittuja luomucashewpähkinöitä.

Massa kaadetaan astioihin ja annetaan jähmettyä jääkaapissa puolisen tuntia. Minä lisäsin eilen suklaakippojen pohjalle, ennen massan kaatamista, cashewpähkinän, kaakaonibseja ja kuivattuja mulpereita. Mulperi maistuu ihanalta!

*

Onko ruutujen toisella puolella muita raakasuklaaseen hurahtaneita? Entäs oletteko kokeilleet kakkuja? Minä olen kerran, vahingossa, vaan kokeilen toistekin. Ehkäpä palaan siihenkin asiaan.

Ihanaa viikonloppua!

22.1.2015

Lista, top 4.

- Tigeristä saa eurolla kaksi kruunukynttilää. Haettiin kaupunkireissulla taas kimppu. Oranssit ovat olleet tämän viikon hitti.

- Pullavarvas on toisinaan hieman kranttu ruokien suhteen. Mutta jos mikään muu ei maistu niin höyrytetty parsakaali, cashewpähkinät ja raejuusto uppoaa aina. Parsakaalia saa muuten höyryttää aika läjän tälle porukalle! Kaveriksi tein jääkaapin jämistä salaatin. Siinä oli esimerkiksi sharon-hedelmää, tofua ja avokadoa. Ruskean (Finelin?) emalikulhon löysin viime viikolla kirppikseltä kolmella eurolla. 

- Heitin eteisen lattialle räsymattoa ristiin ja rastiin. Ennen joulua löysin yhden ehjän, nätin ja haisuttoman räsymaton roskiksesta. Dyykkari tässä moi, kannoin sen siis mukaani!

- Viime lauantain Porvoon reissun jälkimainingeissa aloitin neulomaan sukkia Teeteen goodiebagistä löytyneistä langoista. Valkoinen on Teeteen Tundra-alpakkasukkalankaa ja kirjava Halti-villasekoitelankaa. Passelia siis sukkiin sekin. Ohjeena handepanden Broken Seed Stitch Sock

Näillä mennään!

19.1.2015

Virkkaa, virkkaa.




Mustavalkoinen piha. Pullavarpaalle viimein valmistunut virkattu myssy, tupsulla. Kiitos Erikalle ideasta ja neuvoista! <3
Koluamista jämälankakorissa ja sukelluksen jälkeen pikana tarpeeseen virkattu kauluri. Kaveriksi tilattiin harmaa hattu, entiset on kuulema venyneet ja vanuneet pilalle. Ei tule pulaa neuleiden vastaanottajista täällä.
Näistä esimerkiksi on tämä päivä tehty. Kohta vedän trikoot jalkaan ja karautan joogaamaan. 

Reipasta alkanutta viikkoa!

18.1.2015

Puuhapäivä Porvoossa.

Lauantai-aamuna Pasilan aseman kautta Porvooseen. Moottoritien jylinää ja joku joka resonoi siinä nopeudessa. Höpöttelyä, sitten parkkeeraus joen varteen. Silmien edessä vanha kaupunki. Kirkko, jonka katon eräätkin joskus päättivät tuikata tuleen. Harmaana taivasta viistävät pilvet. Sellainen positiivinen jännityskupla oman rungon keskikohdalla. Lepäävä kamera laukussa ja puhelin palelevissa käsissä. Räps, räps, räps. Toisinaan olisi näppärämpää kantaa pikkukameraa mukanaan.

Teetee shopin edessä lisää bloggaritovereita. Taisi olla hymy herkässä. Sisällä Tekstiiliteollisuuden kehityspäällikkö Niina kertoi Teeteen historiaa, esitteli tuotteita ja kauppaa. 
Siellä hyllyjen välissä hipellellessä mieleen palasivat ne ajat, kun työntämissäni vaunuissa oli pikkuinen Tatti ja Haitula, neulomiskärpäsen pureman johdosta Porvoon reissuilla poikettiin Teetee-kaupan nurkissa useamminkin. Nyt sain uutta pontta tutustua puljun lankoihin! Ne on kuitenkin suunniteltu täällä kotimaassa, vaikka kehrääminen tapahtuukin muualla. Jokainen joukkomme jäsen sai mukaan keriä tarkempaa tutustumista varten. 
Pitää nostaa jotain pian puikoille. Ajatus tuntuu kutkuttavalta, juuri nyt tekisi mieli aloittaa miljoona uutta neuletta.

Pieni happihyppely, piipahdus Skafferissa teeostoksilla (täältä saa parhaat tietämäni), sitten ruokaa Zum Beispielissä.  Lehtipinaatilla täytettyä paprikaa, falafel, hummus, tsatsiki, salsa criolla, luomuquinoaa ja salaattia. Maistui. Voisin syödä toistekin.

Sitten putiikkikierroksen kautta Paperipilveen. Siellä yhden (jos toisenkin) naisen unelman äärellä päästiin suihkuttelemaan huikealla Marabun spraykangasvärillä kangaskassia. Sitten kuivaamisen ja silittämisen jälkeen otettiin kirjontalankaa ja neula käteen. Kirjomis-inspiraation hakua muilta ja Pinterestistä. Sitten työ alkuun ja aivomyrsky asian tiimoilta käyntiin. Kotona illalla piti jatkaa...

Ennen kotiin lähtöä vielä porkkanakakut ja kahvit Porvoon Paahtimolla. Melkoinen tunnelma muuten tuossakin paikassa! 

*

Kiitos, että pääsin mukaan joukkoon huikeaan! Mukana puuhapäivässä oli myös bloggaajat seuraavien blogien takaa:

16.1.2015

Olla ja öllöttää.

Tällä viikolla on ollut monena päivänä sellainen olo, että kumpa vaan voisin olla öllöttää kotona. Hiippailla tuttuakin tutuimmissa nurkissa, siivoilla ohi kulkiessani paikkoja vähän parempaan ruotuun. Suunnitella jotain uutta, odotella tulevaa ja sitten mennä kävelylle pikkuväen kanssa. Tehdä hyvää ruokaa ja keittää teetä tai kahvia. 
Opettelin nimittäin keittämään aeropress-kahvia tuossa jokunen päivä takaperin, ja voi pimpula! Miten se onkaan hyvää! Yksi kupillinen päivässä riittää. Arkista onnea on sellainenkin.

Paria lasta on saanut maanitella aamuisin sängystä ylös. Ymmärrän heitä kyllä mainiosti. Klassisista lastenkasvatustavoista vain yksi on toiminut tiukimpien paikkojen kohdalla. Kiristys - ei toimi. Uhkailu - ei toimi. Vaan lahjonta, saat mansikkasmoothien jos nouset, on toiminut. 

Neulekori huutelee ja langat. Tekisi mieli aloittaa uusi neule toisensa perään, vaan ensin jotakin valmiiksi. Raidallisen neulepaidan viimeiset silmukat on nyt vihdoin päätelty. Ehkä seuraavan pyykkikoneellisen jälkeen on luvassa vimmaista langanpäiden päättelyä. 
Viikonloppukin! Hurautan tänä iltana ystävän sohvalle majoittumaan, sitten aamulla Porvooseen tapaamaan bloggaritovereita. Uskoisin, että tästä tulee hauskaa.

Ihanaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle! Mitä ajattelit puuhailla?

11.1.2015

Jos olisin puu.


Hongikossa hengitän vapaimmin. Pidän siitä, kun voin painaa selkäni vasten männyn selkää. Nostaa leukani ja tarkkailla, kuinka latvukset kannattelevat taivaankantta. Seisovat kuin olisivat aina olleet. 

Vanhoissa männyissä on puuta suojaava kilpikaarna. Niiden pääjuuri työntyy syvälle maahan ja mikäli se vahingoittuu saattaa mänty olla kitukasvuinen koko elonsa ajan. Jos saa kasvaa rauhassa, voi kohota yli 30 metriin. Olla satoja, satoja vuosia vanha. Neulaset kasvavat pareittain kääpiöversoissa, kuin käsikkäin.

Joitakin ihmisiä sanotaan paksunahkaisiksi, joitakin jalat maassa seisoviksi. Toiset kurkottavat muiden mielestä taivaaseen. On olemassa ihmisiä, jotka kertovat minäkuvan muovautuvan voimakkaimmin alle viiden vanhana, elon alkutaipaleella. Useat tahtoisivat toisen kulkemaan rinnalleen. 

Jos rakentaisin kotini jonnekin muualle kuin missä se on nyt, tahtoisin sen männikköön. Se olisi kivijalkainen, puinen, selkeänmallinen. Matalahko muuten, mutta se huone jossa oltaisiin eniten olisi korkeammalla. Kurottamassa ylöspäin. 
Kodissa olisi joka huoneessa ikkuna, jonka äärellä ollessa saattaisi nähdä taivaan. Ja ne vakaina seisovat puut.



Olen se, ketä on pilkattu lapsena hongankolistajaksi. Oli pitkää sorjaa vartta ja jalkapöydätkin venyivät maata myöte. Silmäni ovat samanväriset kuin monilla äidinpuolen suvun naisilla. Hiukseni punaiseen taittavaa ruskeaa.  

Aika kauan olen ollut sitä mieltä, että jos olisin puu, olisin mänty. Kelttien puuhoroskooppi on kanssani samaa mieltä.

7.1.2015

Vuosi vaihtui. Mitä kuuluu?


Kiitos hyvää.

Olen iloinnut lumesta, sen mukanaan tuomasta valosta ja ajatuksesta, että reilun kuukauden kuluttua ei tarvitse herätä pimeään. Iltaisin olen lueskellut elämästä Italiassa ja virkannut pötkylän mallista tyynyä.
Kuu valvotti joitakin päiviä sitten. Joku kutsuisi minua kuuhulluksi. Ihan syystä.

Tein yhden uudenvuodenlupauksen. Aion lukea tänä vuonna englanninkielisen kirjan. En ole vielä päättänyt, mikä se on. Mutta luultavasti sellainen, jonka tarinan tunnen entuudestaan. Kotonakin on aika monta potenttiaalista vaihtoehtoa.
Samassa sängyssä, toisella laidalla nukkuva, lukee usein englanniksi. Nytkin. Minä luin Stephen Kingin Vihreän mailin vuosia sitten suomennettuna, nyt hän lukee samaa englanniksi. Muita Kingin romaaneja en olekaan lukenut.
Minusta ajatus alkuperäiskielellä lukemisesta on ihana. Kielitaitoni on vaan melkoisen surkea, mutta näin uudella vuosikymmenellä sitäkin on oiva aika petrata.

Olen käynyt läpi kaappeja, varastoja, säkkejä ja nyssäköitä. Koittanut neuloa jämälankoja pois, saanut aikaan muutamat sukat, peukaloita vaille valmiit tumput ja villapaidan, josta puuttuu vielä kymmenkunta raitaa. Siitä puserosta tulee ihana! Uskoisin, että näette siitä kuvia pian.

Kuvissa näkyvät sukat neuloin ennen joulua Haitulalle ja pikkupojalle. 3,5 mm sukkapuikoilla syntyi valmista aika vauhdilla. Langat olivat sellaisia, jotka löytyivät kädenulottuvilta.
Vihreä-harmaissa sukissa oleva vihreä on vuosikertalankaa, jonka nappasin mukaani silloin, kun mummoni kotia tyhjennettiin. Nyt se lämmittää Haitulaisen talvivarpaita.
Pullavarpaan sukissa on jämälankoja myös. Keltaisesta olen neulonut ranteenlämmittimet joskus aikoja sitten, pikkunyssäkkä on jäänyt pyörimään, koska eihän tuollaista käsin, luonnonväreillä, värjättyä nöttöstä ole saattanut laittaa pois.
Jämälankaneuleiden hienous on juuri siinä, että ne kantavat mukanaan tarinoita aiemmista töistä myös!

Mitä teille kuuluu? Teittekö uudenvuodenlupauksia?