Pienet.

Oma pieneni näytti niin isolle. Hänen maailma on jo kontausmatkan laajuinen, muutamaan askeleen päässä on uusia ihmeitä tutkittavaksi. Ruoka menee suuhun lusikallakin (toisinaan), äidinmaitoa tarjoillaan vain illalla ja aamulla aikaiseen, kun aurinko alkaa nousta, mutta nukkuminen on vielä hyvästä. Hän tutkii käpyjä, maistaa hiekkaa, työntää autojaan, matkii kissojen ääntä, tapailee sanoja. Äitiäkin viimein.

Kun taas tuo pieni, siskoni esikoinen, on vielä siellä suloisessa vastasyntyneen ihmemaassa, maidontuoksussa. 

Kuitenkin heille molemmille on vielä kaikki edessä.

Päivästä päivään, yöstä yöhön.

Kävin Tallinassa juhlimassa ystävän polttareita.
Ilta vaihtui yöhön ja kohta huomasin tanssineeni aamuun saakka. Juttelin, nauroin. Kävelin kaupungissa, söin kivoissa ravintoloissa niin aamiaista kuin lounasta. Kotimatkalla tanssi ja nauru jatkui.

En nukkunut puoleentoista vuorokauteen. Vaihdoin niin sanotusti vapaalle ja miten hauskaa se olikaan! Saatan näyttää hetken aikaa pesukarhulta.

Kesän keitot.

Keittiöpuolella kesä on sitä, että koitetaan päästä mahdollisemman helpolla. Kesäkeittoa ollaan syöty monesti, perinteisesti ja siten, että kerma korvataan kookosmaidolla ja sekaan leikataan nuorta vuohenputkea sekä lipstikkaa. Tomaattikeitto on jäänyt selvästi tauolle, mutta eräänä päivänä keitin linssikeiton, jonka ohjeentapaisen olen joskus aikoja sitten saanut Anulta.
Keittoon tulee sipulia, porkkanaa, omenaa, inkivääriä, chiliä, tomaattimurskaa ja omenasiideriä. Sen annetaan porista rauhassa liedellä ja sitten soseutetaan halutessaan (meillä soseutetaan, lapsille uppoaa näin paremmin). Seuraavana päivänä keiton loput voi käyttää pastakastikkeen tapaisena tai vaikka tehdä kasvislasagnea. Jälkimmäinen tosin vaatii sitten sen juustokastikkeen tekemisen, mutta on kyllä sen arvoista. Juustokastikkeen maustan lähes poikkeuksetta aina timjamilla.

Uuden leikkuulaudankin sain. Liian pitkään kärvistelin liian pienellä. Ottihan tuo aikansa, kun käveli puuverstaaseen, hioi koivupuisenlevyn sopivaksi ja kantoi keittiöön. Välillä sitä ihmettelee, miten joku niin yksinkertainen asia vie niin paljon aikaa. Tätäkin projektia taisin suunnitella vuoden päivät... Toinenkin leikkuulauta on tuloillaan. Kun vaan kävelisi taas sinne verstaaseen ja hioisi. Ehkä sitten ensi kesänä.

Fiskars ja muutama muu kesävinkki.

Tänään lähdettiin pakoon kotihommia Fiskarssiin. On se vaan ihana paikka! Kesän ihanampia juttuja on sponttaanit pikkuretket. Allekirjoittanut suosittelee lisäksi ainakin näitä:

- Hanko
Tulliniemen uimaranta on hienoista hienoin. Kuumallakaan siellä ei ole kuuma, joten myös kaltaiseni rantakammoinen viihtyy siellä. Kerää näkinkenkiä ja hienoja pikkukiviä. Haistele merituulta.
Syö rannassa. Ihastele veneitä.
Kiipeile kallioilla ja huokaile kaikkien kauniiden pitsihuviloiden äärellä.

- Suomenlinna
Joka kesäinen must see-kohde Helsingissä.

- Salon iltatori
Tunnelma on sellainen, että suu vääntyy väkisin virneeseen.

Kaikissa mahdollisissa kesäjutuissa on hienoa jos pääsee koluamaan kirpputoreja, antiikki- ja second hand- kauppoja. Meidän pikkutytöt ovat molemmat saaneet puukengät lähipäivinä ja kopistelevat nyt niillä ihan onnessaan. Löytäisimpä itsellenikin!

Kesäelo.

Meillä oli vieraita, aloitettiin yhdessä pikkueteisen purkamista. Kattotiilet pakattiin heille mukaan.
Viikonloppuna puretaan lisää, se eteinen loppuun ja kesäkeittiö.
Ensi viikolla sitten piha kaivetaan. Jännittää, vaan hyvä siitä tulee. Hirmu monta juttua on ennen sitä. Pioni pitää siirtää, joku mysteeripuu myös (se on ehkä luumu tai päärynä). Ja hävitettävää on tuolla pihanpuolellakin. Vesakossa kasvaa jättiputkea, ällöttää koko kasvi niin, ettei tekisi mieli koskeakaan, mutta pakkohan se on.