Hyvä, lämmin, pehmoinen.

 

Viime päivinä olen:

- huristanut tapaamaan ystäviä Tampereelle, nähnyt matkalla satoja joutsenia pelloilla

- inspiroitunut Kerässä neulovista ja alkanut neulomaan pellavaista kesäpaitaa

- nauraa rätkättänyt itseni kipeäksi illan viimeisinä tunteina

- neulonut, juonut kahvia, neulonut lisää, tavannut lisää ystäviä, juonut kahvia ja neulonut

- kantanut kotiin kaksi uutta valaisinta

- nauttinut avokadopastasta, mozzarellasalaatista, punaviinistä ja parhaasta seurasta

- saunonut ja puhallellut matalia ääniä kaljapullosta saunanlauteilla (ja että nauroin taas)

- halinut ihanaa kummityttöäni

- leikkauttanut hiuksiani

- suunnitellut uusia neuleita

- huutanut jonkun verran, raivonnut melko vähän

- tykännyt hirmupaljonkauheasti

Millainen pääsiäinen sinulla on ollut?

Viikonlopun hitit: Viisivuotias ja gluteeniton suklaakakku.

 

Sunnuntaina hiivittiin hiljaa alakertaan pakettien kanssa, mentiin sisään kiurukammariin ja laulettiin onnittelulaulu kahdella kielellä. Puhkuttiin ilmapallot täyteen, leivottiin gluteeniton suklaakakku ja jynssättiin petshopit puhtaaksi. Pursotettiin kakun päälle kermarahkavaahtoa ja ne viisi lelutoveria hyppäsi sinne vaahtoon kuin pallomereen konsanaan. 

Aurinko täytti viisi vuotta! Tupa oli täynnä ystäviä ja lapsi oli enemmän kuin onnellinen. Oli hyvä päivä! 

*

Auringonkerääjän gluteeniton suklaakakku

200g voita

2 dl ruokosokeria

3 kananmunaa

3 dl gluteenittomia jauhoja

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 levy tummaasuklaata

1,5 dl maitoa

Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat ja vatkaa reippaasti. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan pikkuhiljaa ja sekoita koko ajan. Lisää hyvin pieneksi paloiteltu suklaa ja maito. 

Voitele ja jauhota vuoka (me murskasimme morttelissa riisikakkuja "korppujauhoksi").  Paista kakkua 40-50 minuuttia. 

(Synttärikakku tehtiin tuplaohjeella. Saman ohjeen voi tehdä myös hienoilla vehnäjauhoilla.)

*

Maaliskuu on oikea synttärikuu. Facebook muistuttelee joka päivä, jonkun ystävän tai kaverin juhlapäivästä. On myös käynyt niinkin ihanasti, että viikon sisällä on aamulla herättyään saanut lukea kahteen kertaan puhelimesta vauva-uutisia. Pitäisiköhän neuloa niille ihan uusille, jotain ihan pientä? Pitäisi, ehdottomasti.

Halutessaan lisää synttärikuvia näkee täällä.

Melankolian riemut.

 

Kevätilloissa kulminoituu meneillään olevan vuodenajan huutava ristiriitaisuus. Kirkkaiden päivien kepeys muuttuu illan laskeutuessa haikeaksi melankolisuudeksi. Tämänkaltaisista ristiriidoista voi oppia pitämään. 

Lähteä kävelylle hetki ennen pimeää. 

Hiipiä sen kauneimman, aution näköisen, talon pihaan toivoen, että kukaan ei huomaa.  Kurkata sisään ja uskotella itselleen, että talossa on eletty ihania hetkiä. Miksei olisi. Juotu puunvarjossa päiväkahvit ja heilautettu sitten räsymatot portailla puhtaaksi. Juostu pihan poikki lauantaisaunaan. Käännetty sunnuntaina radiota hieman normaalia lujemmalle, otettu tuvassa tanssiaskelia. Painettu lähtiessä käsi vasten keltaisen oven varmaa pintaa. Työnnetty lujaa, jotta pysyy varmasti kiinni.

Kotiin kävellessä todistaa hetkeä jolloin ensimmäinen tähti alkaa tuikkimaan taivaankannen kaarella. Taittaa pajusta oksat pienimmille. Toivottaa hyvät yöt joutsenille. Toivoa aamulle aurinkoa herättäjäksi.

Mikä päivä sinulla oli?

Tänään oli päivä pienimmäisen kanssa. Oli aamu ilman kenenkään huutoa, sitten ainakin munkkia ja kahvia, rautakauppaa ja perhekahvilaa. 

Oli päivä jolloin joutsenet olivat jäällä päiväkävelyllä. Päivä jolloin käveltiin pikkuisen kanssa käsikkäin mäki alas, kerättiin tienpenkalta kiviä, koottiin kasaksi kuivaan heinikkoon ja hän heitteli  niitä veteen. 

Pudotettiin keppi veteen tierummun toisella puolella ja mentiin katsomaan toiselle puolelle, koska se lipuu ohi. Laitettiin ruskeat lehtiveneet aalloille. Koputeltiin rannassa kuusten suojassa jäätä ja kysyttiin, joko vedenhenkikin on sitä mieltä, että kevät voisi tulla. Se vastasi meille jään natinalla ja narskunnalla. 

Oli hyvä päivä. Pullavarpaalla puolestaan oli autopäivä. Päivä jolloin hän aamulla herätessään sanoi tarvitsevansa kainaloaikaa ja vielä vähän peittoa. Onneksi huomisen jälkeen on viikonloppu.

Huhhei helmikuu.

 

Joskus sitä voi kuvitella helposti olevansa tiistaissa taikka torstaissa, vaikka olisi keskiviikko. Junarataleikkien seasta sitten kainosti muistutellaan kerhopäivästä ja äiti ampaisee salamana ylös. Hyppää kalsareihinsa ja laittaa lapsosensakin lähtövalmiiksi. Lissussa karvanopat heiluvat mutkien mukana. 

Sillä vaikka unohdin lapsen kerhopäivän olen päässyt siihen ikään, että karvanopat oli hankittava. Koffin lippistä ei ole, ei tule. Amiskahistoriastani huolimatta.

Puikoille on hyppänyt pehmeääkin pehmeämpää silkkimohairia ja villaa. Perjantaikukat jäi viime viikolta hankkimatta, kun käytiin heittämässä sellainen susirajan keikaus. Harmaata oli sielläkin, mutta lunta paljon enemmän. 

Maaliskuu on nurkan takana. Viime vuonna haravoin tien varren lehdistä naistenpäivänä. Saa nähdä, miten tänä vuonna käy. Joku käsittämätön pesänrakennusvietti on meneillään. Tartuin poraan ja kohta pensseliin. Teen keittiöön pientä päivitystä. 

Tekee mieli jotain rouskuvaa. Näkkäriä ehkäpä. Linssikeittoa kaveriksi.

Kirpputorillekin olisi kiva taas päästä, muutamia aika kivoja löytöjä on tullut viime aikoina tehtyä. Ehkäpä otan niistä kuvia ja näytän teillekin. Kumelan lasipurkkeja koitan aina bongailla kirpputorireissuillani, ihan hyvä kokoelma niitä jo on. Isoja soisin löytyvän lisää.

Mitä teille kuuluu? 

PS. Ystävänpäivänä pääsin paijalemaan tuollaista pientä pörröistä, hän asuu ystäväni Anun luona. Aika söpö toveri.

Sisältää elämää.

 

Viikonlopun jälkeen maanantai tuntuu tahmealta. Niin kuin olisi työntänyt koko vartalonsa vähän kuivuneeseen liisteriin ja tajunnut sitten, että muualla voisi kuitenkin olla mukavampaa. Jokainen karjuu tyhjänpäiväisyyksiä toisille vaan tajutakseen, miten hiivatin typerää se onkaan.

Täällä on pidetty kotipäivää keskimmäisen kanssa. Käyty tiputtamassa yksi kerhoon, pari kouluun. Onneksi jääkaapissa oli keittoa valmiina. Tänään ruuanlaittaminen ei inspiroi lainkaan. Aamulla ajattelin tehdä jotain ihanaa juomaa mehukoneella, mutta olenkin sitten juonut vain vettä. Hyvällä tahdollakaan en kyllä taio jääkaapista ruokaa perheelle enää illaksi, siksi karkaammekin viettämään romanttista maanantai-iltaa Timon kanssa Lidliin. Kenties jopa Prismaan.

Viikonloppuna pyrähdettiin minilomalle Tampereelle. Oli ihana käydä Kerässä. Nähdä ystäviä, tuttavia ja ihan uusia. Tampere on kyllä hieno kaupunki.

Oli myös virkistävää kävellä kosken äärellä kevyessä lumisateessa ja katsoa, kuinka katuvalot saavat lumihiutaleillekin varjot aikaan.

Illalla kävelin vielä muutaman kilometrin lumisateessa koirarouvan kanssa. Saunoin, turisin. Suunnittelin tulevaa. Inspiroiduin neulomisesta taas mielettömästi.

Sunnuntaina olin kaupungin parhaalla brunssilla ja huristelin kotiin uudella nelipyöräisellä Lissullani.

Tänään kaikessa tässä tahmaisuudessa olen tikutellut perheen heppahöperölle lapasia, jotka kädessä kelpaa hypätä vaikka hoitohevosen selkään, antaa vähän ohjiakin.

Kyllä tästä viikosta vielä hyvä tulee. Nyt kauppatreffeille! Jos pussailee vähän ruokakaupassa niin siitäkin hommasta tulee varmaan aika kivaa?

Raitaisa neulepaita.

 

Jatkojalostin suloiset, pehmeät, rouheat ja rakkaat jämälankanöttöseni raitaisaan neulepaitaan keskimmäiselle muruselleni. 

Meinaan kirjoittaa automaattisesti villapaidasta, mutta tosiasiassa tämän lämmittäjän silmukoita on villan lisäksi neulottu niin alpakasta, silkkivillasta kuin puuvillastakin. Siinä on langanloppuja sellaisista neuleista, joista on tullut villavaippahousuja, kaulahuiveja, villatakkeja, palmikkopipoja, siksak-myssyjä ja villasukkiakin. 

Yhden vaaleanharmaan alpakkalankakerän kotiutin Snurresta juuri tähän projektiin ja yksi messuilta jokunen vuosi sitten kotiin kannettu, marjaisa ja käsinvärjätty, Utunan pikkuvyyhti kainuunharmasta pääsi myös mukaan tähän paitaan.

Jokunen nöttönen kului kerrassaan loppuun tämän työn edetessä, siksi jälkimmäisenä neulotussa hihassa onkin sellaisia värejä, joita muussa paidassa ei näe. 

Tälläistä jämälankapuseroa neuloessa kiinnittää väistämättä huomiota siihen, minkä värisistä langoista sitä tuppaa neulomaan. Tein myös havainnon, että lankakoreissani on aikamoiset läjät vihreää, keltaista ja oranssia lankaa kera pinkin. Mustaa on melko vähän, tässä puserossa ei yhtään. Valkoista aavistus enemmän, mutta sekin tapaa olla sitä laatua, joka kulutetaan loppuun ennen kuin uutta tulee hankittua. Harmaata tarvitsee aina, mutta oikein koskaan sitä ei ole. Olen kyllä kunnostautunut tuon, kaiken kanssa sopivan, värin saralla viime aikoina kohtuullisesti. 

Raitaisasta paidasta tuli kerrassaan ihana! Isosiskokin totesi Haitulan vetäessä puseroa päälleen, että ei voisi olla ehkä enempää sinun näköinen pusero. Siinä tuntuu olevan iloa ja lempeää rytmiä, niin kuin tuossa tytössäkin.

Joko saan aloittaa seuraavan jämälankaneulepaidan?

Raitaisa neulepaita 

Lanka: Jämälankoja loputtomista omista lankakoreista.

Puikot: 5 mm 80 cm pyöröpuikot.

Ohje: Ylhäältä alas raglan, ilman yhtäkään lyhennettyä kerrosta. Perusperus.

Lista, top 4.

 

 

 

 

- Tigeristä saa eurolla kaksi kruunukynttilää. Haettiin kaupunkireissulla taas kimppu. Oranssit ovat olleet tämän viikon hitti.

- Pullavarvas on toisinaan hieman kranttu ruokien suhteen. Mutta jos mikään muu ei maistu niin höyrytetty parsakaali, cashewpähkinät ja raejuusto uppoaa aina. Parsakaalia saa muuten höyryttää aika läjän tälle porukalle! Kaveriksi tein jääkaapin jämistä salaatin. Siinä oli esimerkiksi sharon-hedelmää, tofua ja avokadoa. Ruskean (Finelin?) emalikulhon löysin viime viikolla kirppikseltä kolmella eurolla. 

- Heitin eteisen lattialle räsymattoa ristiin ja rastiin. Ennen joulua löysin yhden ehjän, nätin ja haisuttoman räsymaton roskiksesta. Dyykkari tässä moi, kannoin sen siis mukaani!

- Viime lauantain Porvoon reissun jälkimainingeissa aloitin neulomaan sukkia Teeteen goodiebagistä löytyneistä langoista. Valkoinen on Teeteen Tundra-alpakkasukkalankaa ja kirjava Halti-villasekoitelankaa. Passelia siis sukkiin sekin. Ohjeena handepanden Broken Seed Stitch Sock! 

Näillä mennään!

Virkkaa, virkkaa.

 

Mustavalkoinen piha. Pullavarpaalle viimein valmistunut virkattu myssy, tupsulla. Kiitos Erikalle ideasta ja neuvoista! <3

Koluamista jämälankakorissa ja sukelluksen jälkeen pikana tarpeeseen virkattu kauluri. Kaveriksi tilattiin harmaa hattu, entiset on kuulema venyneet ja vanuneet pilalle. Ei tule pulaa neuleiden vastaanottajista täällä.

Näistä esimerkiksi on tämä päivä tehty. Kohta vedän trikoot jalkaan ja karautan joogaamaan. 

Reipasta alkanutta viikkoa!

22. joulukuuta.

 

Hikisen lasin takana joulukuu. Valkea maa. Jäätynyt järvi. Hiljaisuudessa rapsahtelevat kuusten oksat.

Hämärässä kylpyhuoneessa villojen päällä, untuvien alla, makaa päänsärkyinen. Valvon vierellä. Neulon.

Sammutan valot, kuivurin. Sytytän neljä kynttilää.

Puhallan pian kolme pois, jätän yhden valaisemaan. Kynttilän valo on pehmeä.
Ehkä kuitenkin pois tuo viimeinenkin. Jos jäisin tähän pimeään yöhön vahtimaan. Hän nukkuu viimeinkin. 

Seinän takana saha ja naulain soivat tulevan joulun aariaa.

19. joulukuuta.

Kyllä se on niin, että toisinaan lapsen kasvoilta tunnistaa ne vauvavuoden ilmeet aivan täysin. Niin kuin tänään, kun aamulla laitettiin Aurinkoisen hiuksiin kiharaa ja valkoista juhlaleninkiä päälle. Mentiin joulujuhlaan. Ihmetyksen pystyi lukemaan lapsen kasvoilta.

Kotiin tultua piti laulaa pullavarpaalle päiväunilauluksi: "Se allihuuppa." Ja minä tyttö lauloin, molemmilla kotimaisilla. 

Onkohan mistään muusta juhlasta niin paljon lauluja kuin joulusta?

18. joulukuuta.

 

Tavallinen torstai. 

Kissa kiipesi puuhun paisti haaveissaan. Ikkunan takaa hihkuttiin kuorossa, että mene nyt Lilli-hyvä alas sieltä puusta, se on lintujen puu! 

On pikkupakkanen. 

Uuniin laitetaan kohta taatelikakku, Aurinko-apulainen sellaista päätti leipoa. Koska isi tykkää niin kovasti sellaisesta herkusta. Pikkuveli viihtyy majassaan. Minä puolestaan taidan tönäistä takalistoni kiinni sohvaan, neuloa yhdet pikkuiset sukat valmiiksi. Haaveilla samalla, että seinä saisi raakalautaa pinnakseen jo huomenissa. Valkoista maalia kanssa. 

Juhlavaatteet pitää pestä ja silittää.

17. joulukuuta.

Bretzel, peurat ja mäen takana muuttuva maailma. 

Bretzelistä en tiedä. Vehnähuttua suolahipuilla, joku saattaisi sanoa. Ehkä kuitenkin hieman enemmän.

Peurat. Niitä näkee täällä alituiseen. Tänään neljä valkopyllyistä tallin läheisellä pellolla myöhäisellä lounaalla. Kerrankin oli kamera käden ulottuvilla ja valoa kuvata.

Muuttuva maisema. Kun kapuaa honkien ohi saattaa nähdä entistä enemmän taivasta. Vaan myös metsäkoneen hiekkaan jättämät jäljet. Laakson, järven ja sen vastarannan. Ennen oli kuusimetsää. Tontin rajan väärällä puolella seisova Haitulan ajatuspuu. Sen sylissä saattoi istua. Nyt siitä oli enää torso jäljellä. Vain suorat kelpaavat tehtaaseen.