22.8.2012

Leikkimisestä.


Perheessämme on uusi elämänrytmi. Meillä on esikoululainen, ekaluokkainen ja viidesluokkalainen. Isot. Pienet kotona minun kanssa.
Arki on aika erilaista, kuin vaikka vuosi sitten. Tykkään tästäkin. Siitä miten rakennetaan pehmolinnulle pesä Aurinko-tytön kanssa ja ihastellaan kilpaa mahalleen kääntyvää pikkuveljeä sekä kissanpennun menemistä.
Syödän pientä lounasta. Minä ihmettelen väljyyttä perunakattilassa.

Esikoululainen on kotiin tultua melko väsynyt. Kömpii kiurukammariin peiton alle lepäämään. Ekaluokkalaiselle luetaan Taru sormusten herrasta -kirjaa muutama sivu kerrallaan. Olen varma, että kohta hän selittää koko ajan Reppuleista, Rankkibukeista ja muista. Tänään luki Keskimaan karttaakin hitaasti. Minä sivistän itseäni kyseisellä kirjalla ensimmäistä kertaa.
Siten, kun jokainen on saanut lepohetkensä he alkavat leikkimään.

On kyllä ollut hassua huomata ehtivänsä leikkiä aamupäivisin kaksivuotiaan kanssa. Minä en ole mikään leikkivä äiti. En ole ikinä ollut, mutta nyt yritän olla edes vähän. Se ei ole helppoa.

Missä vaiheessa muuten tulee se hetki ihmiselossa, kun leikkiminen muuttuu vaikeaksi? Ehkä pitäisi miettiä tätä arkea leikkinä, suurena kotileikkinä. Minulla on ainakin monta lasta joille pukea vaatetta ja tehdä ruokaa. Siitä kyllä tykkään kovasti.

8.8.2012

Karvakaverit.



Samalla reissulla, millä Jade tuli meille tavattiin muitakin karvakavereita. Nöffipoika Pau, joka oli jokaisella solullaan valloittava, suuri, kuolaava, hellyyttävä ja ehkä hieman yksinkertainenkin. Lisäksi Jaden pennut olivat myös mukana. Tuon kilpikonnavärisen tytön kanssa Voimis näytti äidin taitojaan, hoisi ja kirputti kissaa sen minkä kerkesi. Ihan selvästi Voimis yritti saada pennun jäämään taloksi, mutta kotiin se kuitenkin lähti.
Yksi pennuista oli kuin ilmetty Kokki. Tosin ei se mikään ihme ole. Kokki on pentujen isoisä.

7.8.2012

Lilja.

Lilja, pieni ja pippurinen kissaneiti muutti meille eilen. Hän tulee syliin, kiipeilee lahkeita myöten ja hyppää uuninpankolle (löysi sieltä sellaisen kolon, mihin aikuinen kissa ei mahdu ja oli hyvin nokinen tullessaan alas). Lisäksi Lilja suhtautuu hyvin epäilevästi Kokkiin ja Voimikseen, jotka tahtoisivat tehdä tuttavuutta. Sähisee kavereille, kun pahin kujakatti. Jospa rauhottuisi kunnes talo on tuttu.

Toinen meille muuttanut kissa on aikuinen, kaunis kaunis cornish rex tyttö. Hänestä en ole onnistunut vielä saamaan yhtään kunnollista valokuvaa. Jade viihtyy sängyn tai kaapin alla. Varovasti kurkkii ja käy nuuhkimassa Voimista, joka alkaa hoivaviettisenä samantien kirputtamaan Jadea.

5.8.2012

Kotimetsä.




Kotimetsässä, heti pyykkinarujen takana on oiva mustikkapaikka. Eilen illalla vauva nukkui kammarissa uniaan, minä olin keräämässä mustikoita pakastimeen. Välillä menin sisälle kuuntelemaan nukkuvaa.
Voimis oli mukana marjanpoiminnassa, söi mustikoita niin että maiskutus kuului. Hassu koira.
Vielä kun mennään pykälä vuotta eteenpäin kotimetsästä saa puolukoitakin. Kanttarellit odottaa myös poimijaansa.

Talon katto odottaa myös sammalen puhdistajaa. Vaari jo aloitti saunan katosta.

4.8.2012

Seuraava projekti.




Aion haastaa itseni neulomaan kokonaisen neuleen ohjeen mukaan! Näillä eväillä syntyy villapaita  kouluun lähtevälle poikaselle, toivottavasti enemmin kuin myöhemmin.

Neulominen kiinnostaa pitkästä aikaa taas ihan hirmuisesti. Kesken on neuletakki esikoulun aloittavalle Haitulalle ja loppusuoralla vauvalle luomupuuvillasta neulepaita.
Ideoita neulottaviksi olisi valtavasti. Ainakin meille pian muuttavat kissat tarvitsisivat pedin (minulla on matonkuteita joista voisi tehdä). Lapset ovat tilanneet sukkia (ääääh) ja varmaan syyspipoillekin olisi tarveta. Ja vaippahousuille! Meillä on nyt kylpyhuone siinä kunnossa, että pyykkiparatiisi toimii, joten vauvan kertakäyttöiset vaipat saavat jäädä historiaan ja pienelle pojalle puetaan pestäviä vaippoja jatkossa.


2.8.2012

Evina.




Sain kuvata tänään yksivuotiasta Evinaa täällä meillä. Elokuun valo on niin kaunis. Luonto kauneimmillaan. Ja tuollainen pikkumuru kuvattavana.

Iloa, valoa ja rakkautta Evinan elämän taipaleelle!

1.8.2012

Kuopus.


Pienet varpaat on niin ihanat! Pehmeät, kippuraiset ja niin kovin pussattavat kesänihkeyksineenkin.
Yritän ehtiä nauttimaan tästä vauva-ajasta oikein kunnolla, sylitellä, pusutella, rakastaa.
Sillä vaikka kuinka näitä pieniä ja isoja rakastaa, jonkun täytyy olla kuopus.

Joskus yritän muistella millaista elo oli esikoisen kanssa. Erilaista ainakin. Rauhallisempaa. Toisaalta jokaista uutta asiaa odotti ihan eri tavalla. Nyt nauttii toisella tavalla niistä, mitä on nyt. Ei niin kiirettä seuraavaan.
Kyllä me saadaan Ahmankin kanssa hetkiä kahden. Silloin tuijotellaan antaumuksella toisiamme silmiin, hymyillään ja kerrotaan juttuja.

Aina minä sanon vauvalle, että kerro äitille joku juttu. Useimmiten hän kertoo. Ja hymyilee. Ja minä katson häntä silmiin.

Miten paljon vauvan silmissä on viisautta, joka isommalta puuttuu.



Kuvat on ottanut Matti Itäranta.