25.3.2014

Taikinaterapia: Punajuurisämpylät.





Jääkaapissa seikkaili yksinäinen punajuuri, jauhopussi huuteli laatikostaan ja hunaja näytti herkulliselta. Päivä oli kaunis kuin pumpuli ja mieli teki taikinaterapiaa. Assistentti kaivoi prinsessaesiliinansa esiin ja toinen ojenteli käsiään puuhaarukan suuntaan. Leipomaan siis!

Punajuurisämpylät

6 dl lämmintä vettä
50 g hiivaa
muutama hyppysellinen ruususuolaa
muutama ruokalusikkallinen hunajaa
(aamupuuron tähteet jos niitä on)
10-14 dl sämpyläjauhoja (tai vehnä-, spelttijauhoja)
1/2 dl rypsiöljyä
1 iso raastettu punajuuri
hyppysellinen rosmariinia

Lämmitä taikinakulho laita sinne sitten lämmin vesi. Lisää siihen hiiva, suola ja hunaja. Hämmentele hetki. Jos sinulla on olemassa puuron tähteitä lisää ne tässä vaiheessa. Ala sitten lisäillä hiljalleen jauhoja, laita sekaan myös raastettu punajuuri ja mausteet. Lisää vielä hieman jauhoja. Kun taikina on vielä löysää lisää myös rypsiöljy. Lisää jauhoja sen verran, että taikina irtoaa kulhon reunoista. Ripottele taikinan päälle hieman jauhoja. Kohota liinan alla lämpimässä kunnes taikina on saanut pulleutta ja pehmeyttä muotoihinsa.

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen ja ala pyöritellä sämpylöitä uuninpellille, jonka päällä on leivinpaperi. (Mutta mikäli laiskottaa tai on hoppu niin voit yhtä hyvin nostella kahden lusikan avulla taikinasta sämpylän kokoisia kasoja uuninpellille, jossa on leivinpaperi päällä. Allekirjoittanut on tunnettu tästä tyylistä.)  Kohottele sämpylöitä vielä hetki ja voitele ne vielä ennen uuniin laittamista vedellä tai maidolla. Paista 12-15 minuttia tai kunnes vaaleanpunainen taikina on saanut syvemmän sävyn.

Herkuttele valmiit sämpylät parempiin suihin kevätauringonpaisteessa ulkona, vaikka kuuman kaakaon kera.

PS. Taikinaterapia ei ole lainkaan vakava asia ja tämä ohje on vaan suuntaa antava. Itse kokeilemalla saat omaan suuhun sopivan tuntuman sämpylään tai mihin tahansa leivonnaiseen. Harjoitus tekee mestarin tai ainakin loistavan kisällin.

14.3.2014

Korista on moneksi.



Snurresta mukaani saama juuttinaru on muuntautunut mukaviksi virkatuiksi koreiksi. Ajattelin näitä ensin eteisen ikkunalaudalle, kaiken sellaisen pienen eteisromppeen säilyttämiseen, mutta suunnitelmat ovat eläneet, luonnolliseen tapaansa.
Tätä nykyä korit hoitavat ansiokkaasti tehtäviään keittiön hellässä huomassa ja säilövät sisuksiinsa päivästä riippuen sämpylöitä tai croisantteja, omenoita tai päärynöitä.

Karhealta näyttävä juuttinaru virkkautui kevyesti samalla, kun katselin lasten kanssa piirrettyjä. Ahma tanssi, isommat töröttivät sohvalla rivissä kuin tatit ikään ja minä virkkasin. Jännitin, mitä syntyy. Ja miksikö jännitin...
Virkkaaminen ei ole minulle kovin luontevaa puuhaa, pidän virkattujen asioiden ulkonäöstä, mutta kokemukseni tuolta käsityön saralta ovat melko mielenkiintoiset, ristiriitaisetkin. Joskus onnistuu ja joskus menee päin mäntyä niin, että rytisee.
Kerran virkkasin suuren mustan maton. Siitä tuli kuin jättiläismäinen sombrero. Joskus viime syksynä kannoin sen sisälle ja purin pois. Nyt minulla on mustaa trikookudetta kerillä kilotolkulla. Kenties teen niistäkin koreja, sillä ne tuntuvat onnistuvan.
Tämä juuttinarukorin virkkaaminen oli rohkaiseva askel virkkaamisen takkuisella taipaleella. Ja mikäli tuollainen särmikäs materiaali mielyttää niin juutti on kyllä siihen oikein oiva materiaali.

Korin virkkaamiseen löytyy kuvallinen ohje esimerkiksi Kotolivingin sivuilta.

13.3.2014

Metsään mieleni tekevi.






On hyvä tehdä iltakävely metsäpurolle. Nojata näreeseen ja luistella vähän rakkaudella reikäisiksi kulutetuissa kumisaappaissa puron jäisellä kannella. Hengittää sumusta sakeaa ilmaa ja antaa korvien hukkua puron solinaan.

Metsä on hyvä.

12.3.2014

Puiset päivät.



Kevät sekoittaa. Piha on kuralillua, talintintit säntäilevät aamusta iltahämärään omenapuun oksilla ja kumisaappaat on kengistä parhaimmat. Enää vaan kahdet tai kolmet hankittavana tänä keväänä sitä laatua! On tilattu perinteiset mustat Kontiot ainakin yhdeltä käyttäjältä, yksi sellaiset jo sai. Minä haluan saappaani lyhyemmällä varrella, mutta kun ei mieleisiä löydy niin en hanki. Kuljen vanhoissa reikäisissä ja tarvittaessa lainaan vanhimmalta tytöltä ehjiä. En halua edes kumisaappaiksi sellaisia, jotka eivät iske kuin metrinen halko.

Viikonloppuna laitettiin punaoksaista pensasta pihanreunalta nurin tolkuttomat määrät, kaunishan se on, mutta miten se valtaakin jokapaikan! Kasvin tuhovoimasta ollaan täysin yhtä mieltä, eikä sen hävittäminen näin ollen mietitytä lainkaan. Lisäksi kaatui kasvimaata ikävästi varjostavia puolilahoja haapoja.
Nyt on sitten piha kuralillun lisäksi myös täynnä oksaa ja puunkappaletta, jotka odottavat jatkojalostusta polttopuiksi. Kyllä niitä klapeja on jo hakattukin.

Vaan mikä ilo,  työmäärästä huolimatta, piha kasvoi silmissä.
Myös tuleva aitaprojekti kutkuttelee mieltä. Malli tulee olemaan kaikista simppelein, mutta väriä tässä vielä arvon. Mustaa, valkoista vai kenties jopa keltaista... Saa nähdä. Näissä jutuissa luotan intuiitioon. Maalihyllyllä käydessä sen oikean vaihtoehdon tietää heti.

7.3.2014

Iltapäiväkahvi.


Kahvi on parasta seurassa, mutta toisinaan iltapäivän rauhallisena hetkenä juo kupillisen itsekseenkin. Jauhaa pavut, laittaa mutteripannun kaasuliedelle porisemaan. Lämmittää ja vaahdottaa maidon. Juo kaikessa rauhassa, ottaa kylkeen keksin tai muutaman palan suklaata.
Kaataa ylijääneen maidon ja kahvin termoskannuun, tarjoaa seuraavalle keittiöön tulevalle oman kupillisen. Istuu seurana.

6.3.2014

Armi.

Lauantaina syntyi keväänihme, Armi. Ruusunnuppusuu, persikkaposki, pikkutyttö pullavarvas.

Kasvatin omiani taas hieman suuremmiksi, kun kävin silittelemässä tuota pientä. Voi ihme ja kumma. Miten reilu nelikiloinenkin on niin mahdottoman pieni! Ahma selvästi ihan jättiläinen hänen rinnallaan, mun pieni vauvapoika pötkyläinen.

1.3.2014

Lempiväri.



Maaliskuun ensimmäinen. Ulkona näyttää huhtikuulta, vähän kaipailen hiihtokelejä ja pulkkamäkeä, mutta kevätkin on hyvä.  Pesen toppavaatteita ja mietin, että vienkö jo varastoon. Iskeekö takatalvi vielä jostain, kun niin vihertääkin jo. Puskeekohan tulppaanit kohta maasta, satunnaisten jäälämpäreiden alla on tulossa orvokkeja. Tunnistan ne lehdistä. Viime kesänä niitä alkoi tupsahdella sinne tänne pihassa. Sopii minulle.

Lasikuistista on tullut olohuone. On liinavaatekaappi, remontista nipinnapin hengissä selvinneet viherkasvit ja aarrekaappi. Siellä sekaisin uudet, vanhat, ostetut, saadut ja perintökipot.

Vihreä on lempivärini juuri nyt. Mikä on sinun?