Olla ja öllöttää.

 

 

Tällä viikolla on ollut monena päivänä sellainen olo, että kumpa vaan voisin olla öllöttää kotona. Hiippailla tuttuakin tutuimmissa nurkissa, siivoilla ohi kulkiessani paikkoja vähän parempaan ruotuun. Suunnitella jotain uutta, odotella tulevaa ja sitten mennä kävelylle pikkuväen kanssa. Tehdä hyvää ruokaa ja keittää teetä tai kahvia. 

Opettelin nimittäin keittämään aeropress-kahvia tuossa jokunen päivä takaperin, ja voi pimpula! Miten se onkaan hyvää! Yksi kupillinen päivässä riittää. Arkista onnea on sellainenkin.

Paria lasta on saanut maanitella aamuisin sängystä ylös. Ymmärrän heitä kyllä mainiosti. Klassisista lastenkasvatustavoista vain yksi on toiminut tiukimpien paikkojen kohdalla. Kiristys - ei toimi. Uhkailu - ei toimi. Vaan lahjonta, saat mansikkasmoothien jos nouset, on toiminut. 

Neulekori huutelee ja langat. Tekisi mieli aloittaa uusi neule toisensa perään, vaan ensin jotakin valmiiksi. Raidallisen neulepaidan viimeiset silmukat on nyt vihdoin päätelty. Ehkä seuraavan pyykkikoneellisen jälkeen on luvassa vimmaista langanpäiden päättelyä. 

Viikonloppukin! Hurautan tänä iltana ystävän sohvalle majoittumaan, sitten aamulla Porvooseen tapaamaan bloggaritovereita. Uskoisin, että tästä tulee hauskaa.

Ihanaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle! Mitä ajattelit puuhailla?

14. joulukuuta.

 

 

Lasikuistilla on jälleen remonttipäivä, niin kuin eilen ja aika monena iltana viime viikolla. Seinät valmistuvat hiljalleen. Tuumaillaan seinän sisään, sopivaan koloon, rakennettavaa kaappia ja siitä, että olisiko lattia hyvä korjausmaalata nyt samassa rutistuksessa vai vasta myöhemmin.

Viime sunnuntaina yksi seinä sai levyt ja nyt on koolattu viimeinenkin. Kattoon pistetään yksi hirrenpätkä  entisen jatkoksi kenties tänään ja viimeistään loppuviikosta mennään rautakauppaan lautaostoksille, ennen sitä eräs lentää vielä työmatkalle muutamaksi päiväksi. Minä seison aikalailla ihmettelijän asemassa näiden työvaiheiden aikana, yritän ruuvata edes verhotangon paikalleen. Kankaat itse verhoihin odottavat ompelijaansa. Sen pystyn tekemään.

Haitulan synttäreille koristeeksi laitettu viiri tuo riemua remontin keskelle. Aika uskomattomalta tämä tuntuu. Lasikuisti on todellakin, viimein, loppusuoralla remontin suhteen. 

Pitkälle ollaan tultu siitä tilasta, jossa ensimmäisenä talvena lattialle jätetty vesikuppi meni jäähän. Sen jälkeen tuo koko komeus on avattu lattiaa, kattoa ja seiniä myöten. Rakennettu uudestaan pala kerrallaan.

Oli yksi elokuu, kun kodistamme puuttui muutama pätkä ulkoseinää. Sen jälkeen, kun seinät saatiin rakennettua tuli ihan hullu tunne, kun ovi puuttui. Jokuhan saattaisi tulla kutsumatta. Sitten tuli ovi ja mielenrauha. Nyt illalla viimeisenä tarkistan, että lukko on napsautettu alas eikä ovi aukea kahvaa painamalla. 

Mitä lasikuisti sitten vielä vaatii? Tapettia ensimmäisessä kuvassa näkyvälle seinälle, verhot ikkunaan ja muutaman lampun kattoon. Kaikki muu odottaa valmiina paitsi ne lamput. Täytyy saada täydelliset, tähän kotiin ei tuoda mitään joka ei miellytä. Ollaan mielummin ilman kuin kompromissien kanssa.

Sitten vielä perinpohjaisen kuuraamisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen. Jouluna saattetaan sitten kantaa pöytä isojen ikkunoiden ääreen. Kumpa tämä lumi pysyisi.

Lämmintä kolmatta adventtia teille.

Muuttuva mieli.

 

 

Yläkerran remontti on edennyt hiljalleen eteenpäin. Siinä vaiheessa, kun Rauhanmanner hankittiin oli suunnitelmissa vain maalata ja tapetoida pinnat yläkerrassakin. Suunnitelmat ja aikeet ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi tässä matkanvarrella.

Yläkerta on noin 45 neliön kokoinen tila, jossa huonekorkeus on korkeimmassa kohdassa parin metrin tuntumassa. Lisäksi siellä on vinoa kattoa aika tavalla ja se lohkaisee tuosta lattiapinta-alasta suuren osan. Tila palvelee tällä hetkellä lastenhuoneena.

Remontti aloitettiin maalaamalla seinät. Ensin pohjamaalilla ja sitten vaalealla harmaalla siihen päälle. Harmaan valitseminen oli hankalaa, enkä voi kyllä olevani ihan kauhean tyytyväinen lopputulokseen. Varsinkin pimeään vuodenaikaan, kylmänvalon aikaan, harmaa taittaa aavistuksen siniseen ja se ei todellakaan ole toivottua. Sininen ei kuulu suosikkiväreihini. Saattaakin olla, että vielä lähiaikoina maalitela heiluu ja harmaat muuttuvat valkoisiksi. (Harmaansävy oli Tikkurilan värikartasta Bungalow-niminen.)

Seuraavaksi laitettiin lattiat kuntoon. Vanha levylattia revittiin pois ja tilalle rakennettiin mäntylankuista uusi lattia. Lattia maalattiin pariin kertaan valkoisella Betoluxilla.

Tämän jälkeen yläkerta odottelinkin remontti-inspiraation takaisinpaluuta melko kauan.
Joitakin aikoja sitten Timo laittoi isänsä kanssa tuulemaan ja yläkerran oven paikka vaihtui. Samalla myös yhdellä seinällä ennen olleet lattiasta kattoon ulottuvat lasit purettiin pois.
Tuo lasiseinä avautuu lasikuistille. Koko seinänkokoiset ikkunat vaihtuivat kahteen ruutuikkunaan, jotka odottavat nyt maalipintaa. Ikkunoilla saadaan yläkerrasta kulkemaan valoa alas lasikuistille mukavasti.

Viikonloppuna aloitettiin yläkerran tapetointi. Tapettina on Cole & Sonin Woods. Aivan uskomattoman ihana tapetti mielestäni, vaikka monessa paikassa nähty onkin.
Tapetointiruljanssin edetessä myös ideat tilan sisustamisesta ja käytöstä saivat aivan uuden suunnan. Taitaa olla käymässä niin, että lapset muuttavat alakerran kammareihin. Yläkerrasta puolestaan tehdään makuuhuone ja työtila meille vanhemmille.

Mieli on tehty muuttuvaksi, huonekalut siirreltäviksi.