22.11.2012

Teipattu näppäimistö.




Pinterestissä näin joskus kuvan tietokoneen näppäimistöstä, joka oli koristeltu teipillä. Se jäi selvästi kummittelemaan mieleen. Joku aika sitten koristelin omankin koneen näppiksen. Kiva tuli.
Tietokonepöytäkin olisi kiva uusia, mutta kelvatkoon tämä kunnes budjetti sallii uuden hankkimisen. Ennen pöytä oli vaaleanpunainen, sai valkoista ylleen jo keväällä. Maali ja pensseli ovat hyviä kavereita. Ja nuo teipit!

Mutta mitä tehdä tuolille? Arvon joka päivä, että saavatko maalia ylleen vai lakataanko uudestaan. Kuvassa näkyvä yksilö ja sen seitsemän kaveria ovat muutaman vuoden takaisia roskalavalöytöjä. Mun ekat Aallot ja parhaat roskalava löydöt ikinä!

21.11.2012

Marraskuussa.






Pihassa on valtavia kivenjärkäleitä odottamassa ensi kevättä. Silloin piha pengerretään ja talon toinen pitkäsivu kaivetaan montusta pois. Siihen projektiin kuuluu myös ulkoverhoilun vaihtamista, portaiden valamista ja pensaiden sekä puiden siirtämistä.

Välillä sitä miettii, että mihin suohon sitä on itsensä ajanut.

Sitten seisoo tuolla pihalla, kuuntelee kun korppi kraakkuu ja lentää pihan yli komeana. Kävelee mäen päälle, katsoo omaa pihaa. Tämä on minun paikka maailmassa. Vaunuissa nukkuu vauva, koira juoksee, kissa maukuu.
Lapset ovat rakentaneet majan purkumateriaaleista ja vanhoista ikkunoista. Miettivät pitäisikö eristää.
Maitokärryllä viedään polttopuita kodalle, kun on syntymäpäivä. Tehdään iso vadillinen pullataikinaa. Mies vuolee tikut.
Saatte olla siellä keskenään, isot lapset.
Minä ajattelen: juoskaa metsässä niin kuin tuuli juoksee. Juokaa kannustaa kuumaa kaakaota, kun tulee viileä ja muistakaa olla tulen kanssa varovaisia. Naurakaa, naurakaa.

Välillä sitä miettii, että marraskuu on pitkä ja harmaa. On se. Pitkä, harmaa ja kovin kaunis. 11 vuotta sitten marraskuussa minusta tuli äiti. Järvi meni jäähän ja oli lunta. Pieni mustatukkainen tyttö sylissä.

18.11.2012

Hento valo.


Tänään sain monta vinkkiä valokuvaamiseen, kun olin Krista Keltasen järjestämällä valokuvauskurssilla. Kuuntelin tarkasti ja kirjoitin ylös. Otin joitakin kuvia.
Nyt jatkan täällä (remontin keskellä) valokuvausvinkkien sisäistämistä ja käytännönharjoituksia. Toivon löytäväni lisää aikaa blogaamiseenkin.

Voikaa hyvin!

30.10.2012

Lokakuun valossa.


Seison ikkunan ääressä, kuuntelen huokaavaa huonetta. Juoksisipa peura nyt ikkunan ohi, juoksisipa. Täällä niitä näkee monta kertaa viikossa. Vaan ei kertaakaan tuossa ikkunan alla.
Meille kerrottiin, että viime talvena siinä oli mennyt ilves poikasineen. Joku niistä kävi kesällä pihassa, meillä oli silloin karannut kani ja reviriiään puolustanut koira. Molemmat selvisivät. Ilvestäkään ei ole enää näkynyt. Jossain se on. Kulkee pitkin peurapolkuja, joiden varret kasvavat kesällä kukkaa.

Viime viikolla syötiin ainakin kymmenen kiloa satsumoita. Öisin nukuttiin siskonpedissä kirjastokammarissa. Käsi osui kylmään lattiaan, tiesi pakkasen tulleen. Aamun valo kertoi saapuneesta lumesta.

Mietin jatkuvasti mustia metallisia kierreportaita. Remontin tuoma mieliteko. Siitä ei taida muuten päästä kuin hommaamalla ne portaat.

Seison ikkunan ääressä, kuuntelen huokaavaa huonetta. Tänään olen ajatellut tyhjiä, juonut kaksi kupillista kahvia, yhden teetä. Taisi tulla tämäkin päivä kuin tilauksesta.

13.10.2012

Yhtenä iltapäivänä keittiössä.





Niksahti päässä. Kaikki oli kuin pommin jäljiltä ja maha murisi. Siivosin hulluna, irvistelin ja kiristelin hampaita. Upotin kädet, tiskiharjan ja lattiarievun veteen. Käskin lapsetkin tarttumaan astiapyyhkeeseen, pölyimuriin ja roskapussiin. Kannatti. Oli kivempi syödä maha täyteen keittiössä, joka oli järjestyksessä.
Jaksan vaan ihailla ja ihmetellä niitä toisenlaisia ihmisiä, jotka tekee hommat heti eikä jätä roikkumaan. On järjestys kuitenkin niin parasta.

Keittiö on hirmu kiva tuosta toisestakin kulmasta ja tuo vauvan kehto (vauva-amppeli) on ollut ihanista ihanin. Ahman kelpaa köllötellä siinä, kun muut puuhailee ympärillä. Uskomatonta, että vauva on jo yli 5 kuukautta. Ja yli 10 kiloa!

9.10.2012

San Francisco on mun pakkomielle.




Monta kertaa on kuvat selattu, muistot muisteltu ja sitten on tämä mieli. Se halajaa koko ajan takaisin.

Pistetään kolikko ja sen kaveri kasvamaan säästöpupun mahaan. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että seuraavaan kertaan olisi lyhyempi kuin pidempi aika. Sitten kun ollaan siellä jälleen mennään kukka hiuksissa!
Lentokentällä tarkistetaan moneen kertaan, että onhan niitä passeja yhtä monta kuin perheessä päitä. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän.
Toivottavasti on aikaa ja asunto, monta tavallista päivää elää ja kysyä lapsilta, että tunnetteko tekin ne maanjäristykset, joita on koko ajan. Näyttää punapuut, museot ja merileijonat. Se elon rytmi ja erilaisuus, joka ei kuitenkaan ole hämmentävän erilaista.

Osaisimpa vastata, mikä San Franciscosta tekee niin erityisen minulle. Joku suuri se syy kuitenkin on, sen tiedän.

7.10.2012

Lempiasioita on.

Lempiasioita on:

- laulaa tai ainakin hyräillä.
Auto on vaikka hyvä laulupaikka, sopii se myös hyräilyyn. Iltapäivähyräilyt on ihan arkipäivävakioita. Yksi penkki on autossa vapaa, vauva ja Aurinko nukkuu. Aurinko hyräilee itsensä uneen. Koululaiset hyräilee, eskarilainen hyräilee. Ja vasta viime viikolla hoksattiin, että näin se menee. Mutkaista tietä koulusta kotiin, hyräillen. Meluisimmilla isoilla teillä lauletaan ja kuunnellaan musiikkia.

- uusien juttujen odottaminen.
On tulossa monta kivaa juttua vielä tänä syksynä. Voi jumpe, miten voi kotona oleva mamma odottaa omia kivoja juttuja.


- leivinuunissa tehty ruoka.
Päätettiin muuten, että leivinuunin lämmityspäivä on myös leipää leivinuuniin-päivä.


- ihana nukkumapaikka
Nukkuminen on syömisen jälkeen ehkä parasta perusasioiden täyttämistä. Ja nyt on niin hyvä peti, patja, tyyny ja unikaverit. Kelpaa köllötellä.

- menneiden muistelut, tulevaisuuden haaveilut.
Menneitä voi muistella aika hyvin katsomalla vaikka valokuvia. Tänään katsottiin hääkuvia. Se olikin sitten ihana päivä. Hirmu ihana. Ja niin nättikin oon ollut, hymy korvissa saakka.

- oma koti.
Ensimmäinen paikka, jota ollaan saatu laittaa tosisaan meidänlaiseksi. Paikka, jossa on niin hyvä olla.

- kuvat.
Kauniista kuvista saa vaan niin paljon hyvää mieltä.

- inspiroivat tekevät, hirveästi aikaansaavat, ihanat tutut ihmiset.
Niin kuin vaikka Anu, Jonna ja Veera.

- tekstiilit.
Pöytäliina pöydällä, verhot ikkunassa (voi kun oliskin), matot lattialla (voi kun oliskin). Pyyhkeet saunanlauteilla (olispa sauna jo valmis ja siellä lauteet). Huivit, vaatteet ja kaikki semmoiset kivat.

- teekupit, kahvikupit, maitolasit
Sarjaton on mielettömän hieno, lettimukit varsinkin ja ne juomalasit. Mutta sellaiset kuplalasit olis kanssa ihania ja isot laakeat teekupit. Hienostelukahvikupit löysin jo.

*

Tämä on tämmönen haaste, jonka löysin Mokon blogista, joka oli uusi kiva tuttavuus. Näitä on kiva miettiä, vaikkei blogiin kirjoittaisikaan. Mutta jos kirjoitat niin kerro minullekin!




27.9.2012

Lasikuistista.


Lasikuistin remontointi on yhä samassa vaiheessa kuin huhtikuun alussa. Tai ehkä katosta on tiputettu sen jälkeen muutama levy lasivillaa ja revitty jotain papereita pois, mutta pääosin tila on saanut palvella remonttivarastona ja läpikulkutilana. Portaiden alunen on täynnä työkaluja ja muita remonttiin liittyviä tykötarpeita maalitahraisista vaatteista vatupasseihin. Nyt lattialle on levittäytynyt legokaupunki ja 450 metriä lattialankkua yläkertaan sekä kylpyhuoneen ulko-ovi.

Suunnitelmat lasikuistin remontista ovat pysyneet kyllä melkolailla samanlaisina. 
Seinät tullaan laudoittamaan (raaka)laudalla vaakaan ja maalamaan valkoisiksi. Lukuunottamatta yhtä, joka tapetoidaan Marimekon mustavalkoisella Ruutukaava-tapetilla (kuvassa). Unelmatapetti jo parin vuoden takaa! Katto laudoitetaan myös samalla idealla kuin seinät. 
Lattia tilassa on lankkua ja saa pysyä sellaisena jatkossakin, arvomme kuitenkin yhä, että revitäänkö lattia tässä samassa rytäkässä auki ja lisäeristetään vai siirretäänkö se hamaan tulevaisuuteen. Altapäin eristämistä ei saa ainakaan kovin helposti tehtyä, periaatteessa senkin kyllä pitäisi olla mahdollista... Tunne huutaa tässä kohtaa, että maalia lattian pintaan vaan, järjen toppuutellessa ja käskien tehdä kerralla kokonaan. Katsotaan, mihin päädytään. 
Tila olisi kuitenkin kiva saada mahdollisemman pian käyttöön, sillä siitä on kulku kodin joka tilaan ja siitä on tulossa meidän perheen olohuone.

Lasikuisti on on noin 35 neliön kokoinen ja se on rakennettu alunperin 80-luvun alkupuolella, talon vanhan puolen ollessa 20-luvulta. Tila on korkeimmasta kohdasta noin viisi metrinen. Korkeimmassa kohdassa on yläkerran lasiseinä. Portaat yläkertaan kulkevat myös lasikuistilta. Portaiden kohtalokin on vielä hieman auki. Haluaisimme metalliset mustat kierreportaat. Käytetyistä sopii vinkata allekirjoittaneelle!

Ennen kuin tapetti on seinässä on edessä kuitenkin vielä monen monta muuta juttua. Ensimmäisenä katon ja ulkoseinien eristäminen ikkunoiden alta, kenties sen lattiankin.

On kuitenkin ihana voida miettiä näitä pintapuolen juttuja. Sitä isoa oranssia löhösohvaa, joka odottelee varastossa uutta tulemistaan ja verhokangasta, jonka aion jossakin vaiheessa kotiuttaa Marimekolta. Sen lisäksi on mietittävä valaistus, pistorasioiden paikat ja vaatesäilytystäkin tähän tilaan tulee. 
Aikoja sitten kirpputorilta löydetyt teollisuusvalot pääsee varmaankin kyllä lasikuistille ja pihan varastojakin kierrellessä on muutamia potenttiaalisia vaihtoehtoja osunut silmään. Mutta ensin ne eristykset!


Kuva Pinterestistä, josta minut muuten löytää halutessaan nurjajonna nimellä.

25.9.2012

Mun keittiö.

Tähän aikaan vuodesta keittiössä tuoksuu omena. Ollaan onneksi saatu omenoita muutamista paikoista, kun oman pihan omenapuut eivät anna satoa. Toisessa puussa oli muutama omena, toinen on melko villiintynyt ja puuta tuntuu kiusaavan muumiotautikin. Mutta sosetta ja mehua syntyy.

Kun ostettiin tämä talo ajateltiin, että tehdään keittiössä vain pienen pieni pintaremontti. Kävi kuitenkin niin, että matkan varrella suunnitelmat muuttuivat ja loppujen lopuksi vanhasta keittiöstä ei jäänyt jäljelle juuri mitään. Katto ja lattia oikeastaan ja nekin saivat useamman kerroksen valkoista maalia. Valkoinen lattia on ihana! Ja saa laiskan siivoojan tarttumaan lattialuuttuun kenties hieman useammin...
Keittiön seinät on tapetoitu Pilhgren&Ritolan Atomi-tapetilla.
Keittiön kaappien rungot hankittiin Ikeasta, ovet ja sokkelit Timo teki osb-levystä, jotka maalattiin kiiltävällä mustalla maalilla muutaman kerran. Pöytätaso on koivua, joka on käsitelty ebenpuun sävyisellä Osmo colorilla. Vetimiä ovet odottaa yhä ja ikkunat listoja...

Katossa työtason päällä killuu kolme Muuton E25-lamppua, on olleet oikein loistavat työvalot! Keittiön kattoon kaivataan vielä yhtä lamppua, mutta toivon löytäväni sen joskus kirpputorilta.

Meidän unelmien koti rakentuu selvästi pala palalta hiljalleen. Kirpputorilöytöihin kuuluu myös tuo keltainen Pehtoori, sillä kelpaa keitellä teevettä ilmojen viiletessä.

22.9.2012

Potilashuone.



Kirjastokammari on nyt potilashuone. T köllöttelee sängyllä ja parantelee varpaan tynkäänsä. On se jo parempi. Miehen naamassa on väriäkin. Keskiviikkona väriä oli vaan märässä sideharsossa varpaan ympärillä...
Lapset piirtävät kuvia ambulanssista, joka haki isin ja sairaalasta jossa hän oli hetken.
Silmäkulmat kostuu lasten reippaudesta onnettomuustilanteessa. Pihalta oli siivottu joka ainoa lelu ja polkupyörä. Tatti oli piirtänyt yläpihan hiekkakentälle ison ympyrän ja sen sisään H-kirjaimen. Jos isi olisikin jouduttu hakemaan pelastushelikopterilla. Onneksi ei sentään.

Mutta hankkikaa hyvät ihmiset turvasaappaita, jos touhuatte ikinä minkään remontti- tai puutarhatyön kanssa!
Mekin hankitaan.

21.9.2012

Kiurukammarissa.


Kiurukammarissa nähdään kauniita unia pönttöuunin kupeessa (vaikka sänky ei ole kovin hyvä). Sängyn vastakkainen seinä kasvaa vaatepinoja, koska sopivaa vaatekaappia ei ole löytynyt (tai oikeastaan on, mutta se on kallis). Katossa ei killu se lamppu, jonka sinne tahtoisin (mutta sitäkin voi odottaa, koska nykyinen on mukava myös).

Sänky on hankintalistan kärkipäässä. Suosituksia siis! Miten te nukutte?
Meidän ajatuksissa on siirtyä futoniin sekä villaisiin peittoihin ja tyynyihin pikkuhiljaa, kun entiset petivaatteet kaipaavat vaihtamista. Jos jollakin on kokemuksia Ruskovillan tyynyistä, joko villaisista tai hirssinakana, niin kommentteja otetaan ilolla vastaan.
Niin ja miten futon patja makaa? Sänkyrungon päällä vai tatamilla? Onkohan tatami mahdollista vanhan talon alakerrassa, kun lattianrajassa kuitenkin vetää.
Pienet on pohdinnat, mutta huone ihana joka päivä.
Vetäistiin tapetti joka seinälle ja hetkeäkään en ole katunut! Ja miten tuo keväällä kirpparilta löytynyt  Mokon silkkinen päiväpeitto sopiikaan tuonne huoneeseen.

Oi voi, on se sitten ihana, että on oma kammari ja ihania unikavereita.

Seuraavat (ihanat!) tapetit saavat kyllä varmaan odottaa melko kauan seiniin pääsemistä. T nimittäin hajoitti jalkansa alkuviikosta sillä tavalla, että toinen pottuvarvas on vajaa ja sängynpohjalla makaa särkylääkkeitä syövä ukkeli ketara kohti taivasta.
Pitää vaan ajatella, että tälläkin ikävällä ja hurjalla tapauksella on tarkoituksensa...

15.9.2012

(Suuria) suunnitelmia pihasta.





Nurmikko on märkä jalkojen alla. Kasvimaalla kukkii ja rehottaa. Jostain rikkaruohojen seasta saattaa löytää porkkanoitakin. Kesäkurpitsoita tulee paljon vähemmän kuin viime vuonna. Minttua on paljon. Kanit saavat syödä omenoita kyllästymiseen asti. Sisällä kuivataan ja tehdään mehua.
Vielä joku tuolla kukkiikin, ei tuoksu vielä seuraavalta vuodenajalta.

Illalla laitetaan kynttilä suolalyhtyyn, keitetään teetä ja piirretään paperille kuvia. Miltä meidän piha voisi näyttää. Mihin siirretään ikkunan alta jasmikkeet, entä sireenit.
Näitä miettiessä palaa ensin kevääseen, sitten kesäyöhön jolloin pihalla näki astella puolilta öin. Jasmikkeet kukkivat ja niiden metsämansikkainen tuoksui leijui koko pihan yli. Taitoin oksan maljakkoon.

Täällä olisi monta kauhallista hiekkaa siirrettävänä, melko monta puuta kaadettavana. On ideakuvia poluista, rinteistä ja kasvava haavekasvilista. Alppiruusu, kriikuna ja hevoskastanja. Liljat, kurjenmiekat ja laventelit. Joskus voisi ehkä olla kanala, lampaitakin. Nämä on haaveita, niitä on hyvä olla. Ja lapio ja kottikärryt. Suu auki oikealla hetkellä.
Ei tässä mitään messutalon pihaa haluta, ei pihasuunnitelmia vaan elämisenpaikka, kerron. Pitää olla piiloutumispaikkoja pienille, lätäköitä läträtä ja ennen kaikkea vähemmän sisälle kantautuvaa hiekkaa. Ja metsä, joka muuttuu puutarhaksi vähitellen. Helppokin saisi olla ja nurmikkoa hyvin vähän. Ruohonleikkurin käynnistäminen ei huvita niin, että voisi olla nurmikenttää niin paljon kuin nyt.
Pergola, palju ja kesäkeittiö. Humalaa, villiviiniä ja ruusupensaitakin enemmän. Minä haluan sepeliä, mies jotain sellaista, joka ei pistä paljainvarpain kulkiessa. Äkkiä siihen sepeliin tottuu ja miten hyvin se sopisi liuskekiven kanssa! Niin, puisia terasseja meille tuskin tulee, vaan kivistä tehtyjä. Vaikka kuinka olisi liukas tai kylmä jalan alla.
Saisipa jostain paljon vanhoja punatiiliä, niille olisi käyttöä myös.

Tämä piha on melko suuri. Voi tehdä monenlaista.

9.9.2012

Hei sitten Arttu.



Aamulla rinteeseen kaivettiin hauta. Haudan ääressä aseteltiin silmien päälle lehdet, heitettiin hiekkaa ystävän päälle ja laulettiin ensimmäinen säkeistö Linnusta.
Suuri karvainen ystävämme kuoli eilen illalla. Yhteinen taipaleemme oli lyhyt, mutta täynnä lämpimiä tunteita. Märkiä kuonoja, hyvin rauhallisia iltakävelyitä syksyssä, rapsutuksia ja rinnakkain otettuja hapuilevia juoksuaskeleita.

Nuku rauhassa Arttu.
14.11.2004 - 8.9.2012

5.9.2012

Kesä meni, on syys.


Päivät menee nopeasti. Kuluu minuutti, tunti, vuorokausi. Haitula puhuu miten kauan yksi vuosi kestää. Hetken vain, sanon.

Hetken vain.

Kamppailen riittämättömyyden tunteiden kanssa jatkuvasti. Olen lasten enkä maalitelan kanssa, vaikka pitäisi sitäkin. Rautakaupassa odottaa 450 metriä lattialankkua yläkertaan. Kylpyhuoneessa ei ole sisäkattoa. Mutta on aamuraivareita, lempeitä iltapäiviä, syksyn kaunis tuoksu ja purkissa mysliä. Päiväunet maidontuoksuisen vauvan vieressä muumipeiton alla.

On jalkapalloa, äidin kässäkerho, tanssitunti, ratsastustunti ja peuhu. Monta kauhallista soppaa ja maito jonka pinnalle noussut rasva ei sekoitu, vaikka purkkia kuinka ravistaisi. Päiväys ei ole näköjään mennyt.

Ahma on neljä kuukautta ja kaksi päivää. Hän on löytänyt kätensä, täytyy pukea kirjavia puseroita itselleen ja hänelle. Siitä hän tykkää. Hymyilee ja nauraa ääneen. Näyttää hyvin paljon isoveljeltään ja isältään. Olen niin onnellinen, että saimme hänet. Pieni poika, pikkuveli.
Tytöt pyytävät meidät istumaan yläkertaan johtavien portaiden kapeille askelmille, laittavan puhelimesta musiikin soimaan. Tanssivat, keinuvat kurkihirteen ripustetuissa renkaissa. Niiata niksauttavat, kun ablodit raikuu. Valot vilkkuu, joku sähköjuttu se on.

Hemmetin lasikuisti näyttää samalta kuin neljä kuukautta sitten. Maton heitin lattialle heinäkuussa. Imuroidakin pitäisi. Talvi tulee tänä vuonna liian pian.

Onneksi saa niin monta halausta päivässä kuin tahtoo.

22.8.2012

Leikkimisestä.


Perheessämme on uusi elämänrytmi. Meillä on esikoululainen, ekaluokkainen ja viidesluokkalainen. Isot. Pienet kotona minun kanssa.
Arki on aika erilaista, kuin vaikka vuosi sitten. Tykkään tästäkin. Siitä miten rakennetaan pehmolinnulle pesä Aurinko-tytön kanssa ja ihastellaan kilpaa mahalleen kääntyvää pikkuveljeä sekä kissanpennun menemistä.
Syödän pientä lounasta. Minä ihmettelen väljyyttä perunakattilassa.

Esikoululainen on kotiin tultua melko väsynyt. Kömpii kiurukammariin peiton alle lepäämään. Ekaluokkalaiselle luetaan Taru sormusten herrasta -kirjaa muutama sivu kerrallaan. Olen varma, että kohta hän selittää koko ajan Reppuleista, Rankkibukeista ja muista. Tänään luki Keskimaan karttaakin hitaasti. Minä sivistän itseäni kyseisellä kirjalla ensimmäistä kertaa.
Siten, kun jokainen on saanut lepohetkensä he alkavat leikkimään.

On kyllä ollut hassua huomata ehtivänsä leikkiä aamupäivisin kaksivuotiaan kanssa. Minä en ole mikään leikkivä äiti. En ole ikinä ollut, mutta nyt yritän olla edes vähän. Se ei ole helppoa.

Missä vaiheessa muuten tulee se hetki ihmiselossa, kun leikkiminen muuttuu vaikeaksi? Ehkä pitäisi miettiä tätä arkea leikkinä, suurena kotileikkinä. Minulla on ainakin monta lasta joille pukea vaatetta ja tehdä ruokaa. Siitä kyllä tykkään kovasti.

8.8.2012

Karvakaverit.



Samalla reissulla, millä Jade tuli meille tavattiin muitakin karvakavereita. Nöffipoika Pau, joka oli jokaisella solullaan valloittava, suuri, kuolaava, hellyyttävä ja ehkä hieman yksinkertainenkin. Lisäksi Jaden pennut olivat myös mukana. Tuon kilpikonnavärisen tytön kanssa Voimis näytti äidin taitojaan, hoisi ja kirputti kissaa sen minkä kerkesi. Ihan selvästi Voimis yritti saada pennun jäämään taloksi, mutta kotiin se kuitenkin lähti.
Yksi pennuista oli kuin ilmetty Kokki. Tosin ei se mikään ihme ole. Kokki on pentujen isoisä.

7.8.2012

Lilja.

Lilja, pieni ja pippurinen kissaneiti muutti meille eilen. Hän tulee syliin, kiipeilee lahkeita myöten ja hyppää uuninpankolle (löysi sieltä sellaisen kolon, mihin aikuinen kissa ei mahdu ja oli hyvin nokinen tullessaan alas). Lisäksi Lilja suhtautuu hyvin epäilevästi Kokkiin ja Voimikseen, jotka tahtoisivat tehdä tuttavuutta. Sähisee kavereille, kun pahin kujakatti. Jospa rauhottuisi kunnes talo on tuttu.

Toinen meille muuttanut kissa on aikuinen, kaunis kaunis cornish rex tyttö. Hänestä en ole onnistunut vielä saamaan yhtään kunnollista valokuvaa. Jade viihtyy sängyn tai kaapin alla. Varovasti kurkkii ja käy nuuhkimassa Voimista, joka alkaa hoivaviettisenä samantien kirputtamaan Jadea.

5.8.2012

Kotimetsä.




Kotimetsässä, heti pyykkinarujen takana on oiva mustikkapaikka. Eilen illalla vauva nukkui kammarissa uniaan, minä olin keräämässä mustikoita pakastimeen. Välillä menin sisälle kuuntelemaan nukkuvaa.
Voimis oli mukana marjanpoiminnassa, söi mustikoita niin että maiskutus kuului. Hassu koira.
Vielä kun mennään pykälä vuotta eteenpäin kotimetsästä saa puolukoitakin. Kanttarellit odottaa myös poimijaansa.

Talon katto odottaa myös sammalen puhdistajaa. Vaari jo aloitti saunan katosta.