23.6.2013

Juhannuksen jälkeen.


On ollut myöhään valvottuja päiviä. Hyttysiä ja hyvää seuraa.

T on rakentanut kanalaa, minä tehnyt elämäni ensimmäisen kerran majoneesia ja lukenut Katja Ketun Kätilöä. Vielä jokin aika sitten haaveilin siitä ammatista, en enää.

Meillä on uusi yhteinen harrastus. Kerran viikossa heitetään joogamatot (tai räsymatot) nurmikolle. On ohjaaja ja ystävät seurana. Sitten joogataan ja mietitään asanoiden lomassa, mitä ohikulkevat tuumaavat, kun isot ihmiset tekevät aurinkotervehdyksiä ja seisovat päällään. Se on ihanaa! Päälläseisonta ja jooga. Minulla taitaa viimein olla sellainen liikuntaharrastus mistä todella pidän.
Tänään en venynyt mihinkään suuntaan. Tuntui, että jokainen lihas pistää vastaan. Mutta tunnin jälkeen oli ihana olla. Lämmitettiin päiväsauna. Vauva nukkui toisia päiväuniaan, kun muut otti löylyjä. Aurinko heitti varjoja kylpyhuoneen seinään.
Että minä pidän tuosta huoneesta. Ovesta ulos ja noista kaakeleista, katon sormipaneeleista. Siitä, että saatiin valmiiksi. Siitä, että pieni ihminen saa loiskutella ja läträillä sielunsa kyllyydestä.


7.6.2013

Kesä, hevoset ja hevoshaaveet.


Hevoshaaveeni on nyt sillä tolalla, että lipastossa on viikattuna vihreät ratsastushousut. Sovittelin tyttären ratsastuskenkiä (oli liian pienet, jalkani on räpylä). Haaveissani laukkaan liinaharjalla pellonpiennarta ja ajelen kärryillä pikkuteitä shettiksen kanssa. Eilen piipahdettiin hakemassa tallilta se perheen todellinen heppatyttö. Päästiin paijailemaan silkkiturpaista pikkuponia. Voivoi, on ne vaan niin ihania!

5.6.2013

Lohikäärmekärpäsiä ja kissoja puutarhassa.




Kuljen ympäri pihan, katson mitä päivän aikana on tapahtunut. Missä kukkii nyt, missä kukkii kohta. Jotkut perennat eivät tykänneet kuljetuksista ja siirtelyistä. Jospa juuret kuitenkin jaksaisivat joskus puskea uutta vihreää.
On violettien kukkien aika. Raparperiä on valtavasti. Pitäisi pakastaa. Haluaisin kokeilla myös raparperisiirapin tekoa, ei se kai vaikeaa ole.
Perässäni kulkee kissat, niitä on neljä. Välillä joku pysähtyy iltapesulle, toinen tulee puskemaan jalkaa. Ja yksi yrittää napata sudenkorennon, ei saa. Aurinko sanoo sudenkorentoja lohikäärmekärpäsiksi. Minä toivoisin, että tuo yläkuvan pikkukissa löytäisi sulhasen itselleen.

4.6.2013

Loma.


Tomaatit venyvät pituutta ikkunalla. Laitettiin multaan liian myöhään, ei taideta ehtiä saada satoa. Ei se haittaa, kasvunihmeen seuraaminen jo itsessään palkitsee.
Ollaan sujahdettu lomamoodiin hetkessä. Herätään puoli yhdeksältä ja syödään aamiaista vasta kymmeneltä. Ja kun päivä on kuumimmillaan syödään hedelmiä. Valmistellaan ruoka, kun odotellaan isiä töistä. Laitetaan taikina kohoamaan. Sitten syödään yhdessä ja tehdään hommia pihalla. Ja ennen nukkumaanmenoa juodaan iltateetä vielä.
Elämäni on kuin Viisikoista, koko ajan ruoka mielessä.

Vaan nyt mennään kävelylle!

2.6.2013

Myyty.




Mummola ei ole enää mummola. Lapsuuteni kultapaikka on myyty pois. En tiedä mitä tuntea. Onneksi viimeinen päivä, jonka vietin siellä oli viileä ennen näitä ihmeellisiä kesäsäitä. Teki hyvästelystä helpompaa.
Välimatkat oli lyhyemmät kuin lapsena. Vesi korkealla. Tie paksua savea, joka antoi periksi jalan alla.

Yhtenä kesänä tuli levisi. Toisena pellonpiennarta virtasi puro, savesta rakennettiin kaupunkeja. Illalla oltiin niin kurassa, että mummoa suututti se puhtaaksi jynssääminen. Tillit kasvoivat rivisssä, persiljat toisessa. Eikä puhettakaan, että persilja olisi talvehtinut. Heinikossa iskin jalan kiveen, siinä on arpi vieläkin. Salmessa opettelin uimaan niin, että pidin laiturista kiinni ja potkin jaloilla. Vesikirput oli siellä vieläkin. Pihlajan alle rakennettiin maja ja valtava kivi oli oma suomenhevonen, liinaharja. "Anna pohkeita lisää niin se ravaa!"

Kaivoin mukaan peräkärryllisen perennoja. Kotona Aurinko on auttanut istuttamaan. Hänessä näen mummon jokapäivä.

Kotini on entistä enemmän täällä.