Kanssaeläjäni hieraisivat silmiään melkoisesti, kun joku aika sitten nostin puikoille Honeyn. Syy ei ollut suinkaan entisten keskeneräisten neuleiden määrä vaan se, että työhön valitsemani langat olivat heidän silmissään silkkaa hämähäkinseittiä.
On toki myönnettävä, että kymmenen vuotta sitten en itsekään olisi ikimaailmassa uskonut neulovani tuollaista ohuen ohutta lankaa, mutta aika lienee tehnyt tehtävänsä. Aiemmin suosikkipuikkoni olivat kokoa 5mm, kun nyt käsiini eksyy yhä useammin jotain 2,5 mm ja 4 mm väliltä. Syytä tähän muutokseen en osaa selittää.
Helga Isagerin Finstickat kirja on majaillut hyllyssäni jo reilun vuoden päivät, mutta iloisena otin vastaan myös uutisen kyseisen kirjan suomennoksesta, joka ilmestyy vielä tänä keväänä kaimani suomentamana. Rehellisyyden nimissä on nimittäin sanottava, että tanskankielikään ei kuulu niihin, joita puhun (saati ymmärrän) niin kuin tuota hilijoo ja kovvoo luistavaa kotimurrettani. Kirjan uskomattomat kuvat tosin kuiskailevat helisten yli kielirajojen.
Kirjassa on muitakin erittäin potenttiaalisia neuleohjeita Honeyn lisäksi, vaan jospa sitä nyt tikuttelisi tätä rivin kerrallaan valmiimmaksi. Tässä nimittäin olisi oiva neule mukaan pakattavaksi kevään ja kesän reissuille. Valmiin neuleen paino ei tule päätä huimaamaan, lankaa tähän saa varata ainoastaan muutaman kerän ja vyyhdin. Ja voin vaan kuvitella, miten ihanalta tämäkin vaate näyttää tavaramerkiksini muodostuineiden mustien farkkujen ja simppelin t-paidan kaverina.
Ehkä valmiista neuleesta haaveilemalla itse työkin etenee hieman nopeammin?
