Pistetään kolikko ja sen kaveri kasvamaan säästöpupun mahaan. Toivotaan sormet ja varpaat ristissä, että seuraavaan kertaan olisi lyhyempi kuin pidempi aika. Sitten kun ollaan siellä jälleen mennään kukka hiuksissa!
Lentokentällä tarkistetaan moneen kertaan, että onhan niitä passeja yhtä monta kuin perheessä päitä. Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi ja seitsemän.
Toivottavasti on aikaa ja asunto, monta tavallista päivää elää ja kysyä lapsilta, että tunnetteko tekin ne maanjäristykset, joita on koko ajan. Näyttää punapuut, museot ja merileijonat. Se elon rytmi ja erilaisuus, joka ei kuitenkaan ole hämmentävän erilaista.
Osaisimpa vastata, mikä San Franciscosta tekee niin erityisen minulle. Joku suuri se syy kuitenkin on, sen tiedän.
Kuvittelen ymmärtäväni. Minullakin on tämä sama, ainoa, kaukokaipuu. Joskus vielä menen sinne, murun kanssa olemme sopineet, että sitten harmaahapsisina viimeistään. Katsellaan rannalla kahdestaan auringonlaskuun.
VastaaPoistaLuulen, että jokaisella ihmisellä on paikka, johon erityisesti sydän kaipaa aina takaisin. En tiedä mistä se johtuu. Olisiko se entistä elämää?
VastaaPoistaI feel you!!
VastaaPoista