Myyty.

Mummola ei ole enää mummola. Lapsuuteni kultapaikka on myyty pois. En tiedä mitä tuntea. Onneksi viimeinen päivä, jonka vietin siellä oli viileä ennen näitä ihmeellisiä kesäsäitä. Teki hyvästelystä helpompaa.
Välimatkat oli lyhyemmät kuin lapsena. Vesi korkealla. Tie paksua savea, joka antoi periksi jalan alla.

Yhtenä kesänä tuli levisi. Toisena pellonpiennarta virtasi puro, savesta rakennettiin kaupunkeja. Illalla oltiin niin kurassa, että mummoa suututti se puhtaaksi jynssääminen. Tillit kasvoivat rivisssä, persiljat toisessa. Eikä puhettakaan, että persilja olisi talvehtinut. Heinikossa iskin jalan kiveen, siinä on arpi vieläkin. Salmessa opettelin uimaan niin, että pidin laiturista kiinni ja potkin jaloilla. Vesikirput oli siellä vieläkin. Pihlajan alle rakennettiin maja ja valtava kivi oli oma suomenhevonen, liinaharja. "Anna pohkeita lisää niin se ravaa!"

Kaivoin mukaan peräkärryllisen perennoja. Kotona Aurinko on auttanut istuttamaan. Hänessä näen mummon jokapäivä.

Kotini on entistä enemmän täällä.