Puiset päivät.

Kevät sekoittaa. Piha on kuralillua, talintintit säntäilevät aamusta iltahämärään omenapuun oksilla ja kumisaappaat on kengistä parhaimmat. Enää vaan kahdet tai kolmet hankittavana tänä keväänä sitä laatua! On tilattu perinteiset mustat Kontiot ainakin yhdeltä käyttäjältä, yksi sellaiset jo sai. Minä haluan saappaani lyhyemmällä varrella, mutta kun ei mieleisiä löydy niin en hanki. Kuljen vanhoissa reikäisissä ja tarvittaessa lainaan vanhimmalta tytöltä ehjiä. En halua edes kumisaappaiksi sellaisia, jotka eivät iske kuin metrinen halko.

Viikonloppuna laitettiin punaoksaista pensasta pihanreunalta nurin tolkuttomat määrät, kaunishan se on, mutta miten se valtaakin jokapaikan! Kasvin tuhovoimasta ollaan täysin yhtä mieltä, eikä sen hävittäminen näin ollen mietitytä lainkaan. Lisäksi kaatui kasvimaata ikävästi varjostavia puolilahoja haapoja.
Nyt on sitten piha kuralillun lisäksi myös täynnä oksaa ja puunkappaletta, jotka odottavat jatkojalostusta polttopuiksi. Kyllä niitä klapeja on jo hakattukin.

Vaan mikä ilo,  työmäärästä huolimatta, piha kasvoi silmissä.
Myös tuleva aitaprojekti kutkuttelee mieltä. Malli tulee olemaan kaikista simppelein, mutta väriä tässä vielä arvon. Mustaa, valkoista vai kenties jopa keltaista... Saa nähdä. Näissä jutuissa luotan intuiitioon. Maalihyllyllä käydessä sen oikean vaihtoehdon tietää heti.