Ihan turkoosissa. A great stimulation.

Joskus se vaan ottaa aikansa. Lanka lumoaa heti ensi vilkaisulla, mutta jostain syystä menee kuitenkin aikalailla aikaa ennen kuin valmiita tuotoksia alkaa syntymään. Näin kävi tämänkin vyyhdin kanssa. Ehkä joku muistaa saman sävyisen langan vilahtaneen täällä blogissa noin vuosi sitten. Viimein on valmista. 

Yhdestä vyyhdistä Argentiinassa värjättyä villaa syntyi, tavoilleni uskollisena, hyvin yksinkertaiset lapaset sekä pipo. Ovat melkoinen väriläikkä marraskuun harmaudessa, vaan hyvä niin. Niitä pakkasia odotellessa.

Me vietetään tämä viikko lasten kanssa keskenään. Perheen toinen aikuinen puolestaan haistelee Espanjassa Välimerellisiä tuulia (eli istuu koulutuksissa ja kokouksissa kellon ympäri). 

Sytytellään kynttilöitä heti, kun kotiudutaan koululta iltapäivällä. Ruuaksi tehdään jotain helppoa ja hyvää. Illalla painutaan yläkertaan vierekkäin nukkumaan. Lapset nukkuu hyvin, minä heräilen jatkuvasti, vahtimaan kai. Saattaa lauantaina väsyttää. Luulen, että tällä viikolla arvostan taas entistä 

enemmän toveri kofeiinia. 

Kiitos kahvi, kun olet olemassa. Kiitos kahvi, kun löysin sinut pullavarpaan synnyttyä. Kiitos Timo, että et ole reissussa lauantaita pidempään.

*

Sometimes it takes a while for yarn to become knitwear. About one year ago I got some hand dyed yarn from Argentina as a gift. I admire those gorgeous colors, shades and feelings of this yarn. Last summer, perhaps it was August, I knitted mittens from it and today a basic hat. And now I wonder why I waited so long! Turquoise color is a great stimulation when it's raining outside and the feeling is a little bit grey.