Ennen joulua olin matkalla jonnekin ja pudotin matkalla roskapussin tuonne suureen vihreään lootaan, joka pikkumatkan päässä pitää paikkaansa. Ennen kuin nakkasin pussin laatikkoon kurkkasin sinne. Hieraisin siinä silmiä ja sitten notkeasti kuin kissa kiipesin keikkumaan siihen laatikon suulle ja kurkkottelin orangin käsilläni laatikon pohjalle. Keräsin sieltä läjän astioita, noita kuvissakin näkyviä vihreitä Arabian 24h -sarjan lautasia. Oli useampi syvä lautanen, mataliakin muutama. Joku oli lennostaan laatikkoon mennyt rikki, mutta suurin osa oli ehjänä. Minä kannoin ne hellässä huomassa auton peräkonttiin ja kuljetin kotiin pestäväksi. Jatkamaan eloaan käytössä.
Tuo väri ei ehkä ole vihreän sävyistä kaunein, mutta oikeastaan mitä kauemmin sitä katson, sitä enemmän alan siitä pitää.
Vaan en kyllä tajua, mitä kaikkea porukka roskikseen kantaa!
Kauniimpaa vihreää minulle edustaa tuo pinaattikeiton keväinen vehreys. Tänään oli suunnitelmissa tehdä kasvislasagnea leivinuunissa, mutta ruokakaupassa tulikin hillitön hinku pinaattikeittoon. Suunnitelmat meni uusiksi. Syökäämme lasagnea joku toinen päivä sitten.
Pinaattikeitto puolestaan tarjoiltiin joululahjaksi saaduilta lautasilta, jotka armas toverini on omin käsin tehnyt! Siinä on muuten sellaiset kipot ja kupit, jotka ei paljon hyllyssä ehdi seisomaan vaan sitä mukaa kun ne pestään ne pääsevät myös käyttöön. Ja sopivat muuten ihan kaikkien astioiden kaveriksi! Kuulema luvassa on myös isompia lautasia samaa sarjaa vielä tänä vuonna. Hieron täällä karvaisia käsiäni yhteen ja odottelen.
Että astiat on sitten kivoja!
Nappulat, nuo kynttilänjalat, ovat käytössä koko ajan myös. Nappihankinta kertakaikkiaan! Nappuloiden kaverina on maitopurkkiin valettu betoninen kynttiläteline. Siitäkin tykkään kovasti. Se on juuri niitä hommia, jotka ovat syntyneet silloin, kun betoniämpärin pohjalla on ollut joku roiskaisu jäljellä ja sitä ei ole huvittanut heittää poiskaan. Ruukunkin tein silloin samalla, se taitaa olla tuolla ulko-oven pielessä pitämässä sijaa jollekin vihreälle, käytössä siis.
Omin käsin tekeminen on sitten mukavaa!
Niin ja sitten nuo Sorsakosken lusikat. Ne olen saanut mun rakkaalta Mummolta. Ne on näistä kaikista tärkeimmät ja muistorikkaimmat jutut.
On muuten aika mahtavaa, että kotona käytössä olevilla tavaroilla on funktio ja tarina!
