Persikkainen Rikke.

Tähän neljä kuukautta jatkuneeseen marraskuuhun sopii hyvin kevyt, mutta alpacan ansiosta lämmittävä pipo. Olin hankkinut jo tummanharmaata Novenaa Rikkeä varten, mutta nähdessäni nämä persikkaiset kerät meni värisuunnitelmat uusiksi. Trendikästä tai ei niin persikka iskee meikäläiseen kuin metrinen halko, näissä asustepuolen hommissa ainakin.

Rikke-pipoja syntyy kuin sieniä sateella enkä kyllä ihmettele sitä lainkaan. Ohje on nerokas. Yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen. Joka toinen kerros neulotaan oikein ja joka toinen nurin. Silmukkamäärä pysyy samana päälaen kavennuksiin saakka, mutta puikkokoko vaihtuu numeroa suuremmaksi matkalla. Suosittelen. Teen varmaan sen harmaankin version ennemmin tai myöhemmin.

Persikkainen Rikke
Ohje: Rikke
Lanka: Lang Novena, 2 kerää
Puikot: 3,5 mm ja 4,5 mm

Jos jotakin moitteen sijaa keksin piposta niin sen, että tämän pipon kanssa ei voi todellakaan käyttää päälaella keikkuvaa suttunutturaa. Paitsi jos tarkoitus on näyttää vesipäiseltä alienilta. Toki hetkensä lienee sellaisellekin...

Niin se olisi sitten sunnuntai. Loma lopussa ja liedellä soppaa. Sämpylät kohta uuniin ja pienin päiväunille. Jospa loppupäivä olisikin sitten ei-niin-minkään tekemistä, paitsi imuria pitänee kyllä heilutella. Perus.

Lankaterapiaa.

Piipahdin Snurressa jokunen aika sitten ensimmäisen kerran, kenties vaan pian palatakseni. Matkalla Helsingistä kotiin tein matkalla pienen koukkauksen totutulta reitiltä ja hain jokusen kerän pipolankoja, Puno Gepardia ja Semillaa. Uudet lankatuttavuudet ovat aina tervetulleita suureen syliini.

Snurre on aivan Hietalahden torin kupeessa oleva luonnonlankoihin erikoistunut lankakauppa. Viehättävä ja mahtava siitä syystä, että ainakin allekirjoittanut törmäsi siellä sellaisiin herkkuihin, jota muualta ei saa.
Jos Snurre olisi ollut tuolla jo silloin, kun asuttiin Töölössä, olisin saattanut aika monena kesälauantaina kirppisreissun kaveriksi poiketa myös lankakaupassa hypistelemässä.

Tuo hypistely on lankaterapiaa parhaimmillaan. Se on niin toimiva konsepti ainakin meikäläiselle, ettei sen viehätystä ja toimivuutta käy koskaan kieltäminen. Pehmeät lankakerät ja -vyyhdit saavat allekirjoittaneelta stressin kaikkoamaan ja mielikin on pumpulinpehmeää höttöä hetkessä, kun vaan hetken paijailee pehmoisia. Niitä luonnonlankoja juurikin. (Muovilampaasta peräisin olevat toverit saavat puolestaan aikaan lähinnä vilunväristyksiä.)
Ensi kertaa puikoilleni eksynyt Puno on uskomattoman hieno lanka. Rakenne on samankaltainen kuin ikirakkaudessani, villahahtuvassa, mutta tämä alpakan ja merinovillan sekoite juoksee puikoilla kevyemmin eikä katkeilun vaaraa juurikaan ole. Neule on jumalaisen pehmeää ja kevyttä. Yhdestä kerästä sai mainiosti neulottua pipon. Tämä olisi ihana lanka myös johonkin huiviin tai kauluriin. Puserosta puhumattakaan.

Nyt ollaan kyllä jälleen sellaisen neulekärpäsen ja lankaterapian mukanaan tuoman pureman alla, ettei mitään rotia. Tämän illan ohjelmaan kuuluukin saunan raikkaana neulomista sohvalla, yhdessä eka- ja tokaluokkalaisten kanssa.  Kerrassaan täydellistä lomapuuhaa.

Talviretki Tampereelle.

Perjantaina hurautin yökylään Jonnalle. Luonnollisesti tähän yökyläilyyn liittyi neulomista, lankojen ihastelua ja kuulumisten vaihtoa. Myös munkkikahvit pitkään venyneen Neulojien yön jälkeen ja pitkään suunnitelmissa olleen Rikke-pipon neulomista. Sain valmiiksi, näytän pian! On meinaan sellainen kevyt pipoputki päällä...
Muuttaneen Kerän ihastelua reissu sisälsi myös. Sitä ennen kaikkea! Siinä sitä muuten on yksi niistä harvoista puodeista, joissa olo on kuin kotonaan. Liekkö syynä se kotoisa langan määrä vai osb-levyistä rakennetut kalusteet. Vai kenties ne kovin kaipaamani neuletapaamiset. Olisipa Tampere lähempänä niin Kerän ovi kävisi varmaan viikottain lauantaisin toimestani.

Ei se syy kyllä ole mikään noista. Suurin syy viihtymiseen on kaupantäti, ihana Jonna. Kaverin kanssa on aina kivempaa. Terkkuja sinne, nähdään pian!