Lasikuistilla on jälleen remonttipäivä, niin kuin eilen ja aika monena iltana viime viikolla. Seinät valmistuvat hiljalleen. Tuumaillaan seinän sisään, sopivaan koloon, rakennettavaa kaappia ja siitä, että olisiko lattia hyvä korjausmaalata nyt samassa rutistuksessa vai vasta myöhemmin.
Viime sunnuntaina yksi seinä sai levyt ja nyt on koolattu viimeinenkin. Kattoon pistetään yksi hirrenpätkä entisen jatkoksi kenties tänään ja viimeistään loppuviikosta mennään rautakauppaan lautaostoksille, ennen sitä eräs lentää vielä työmatkalle muutamaksi päiväksi. Minä seison aikalailla ihmettelijän asemassa näiden työvaiheiden aikana, yritän ruuvata edes verhotangon paikalleen. Kankaat itse verhoihin odottavat ompelijaansa. Sen pystyn tekemään.
Haitulan synttäreille koristeeksi laitettu viiri tuo riemua remontin keskelle. Aika uskomattomalta tämä tuntuu. Lasikuisti on todellakin, viimein, loppusuoralla remontin suhteen.
Pitkälle ollaan tultu siitä tilasta, jossa ensimmäisenä talvena lattialle jätetty vesikuppi meni jäähän. Sen jälkeen tuo koko komeus on avattu lattiaa, kattoa ja seiniä myöten. Rakennettu uudestaan pala kerrallaan.
Oli yksi elokuu, kun kodistamme puuttui muutama pätkä ulkoseinää. Sen jälkeen, kun seinät saatiin rakennettua tuli ihan hullu tunne, kun ovi puuttui. Jokuhan saattaisi tulla kutsumatta. Sitten tuli ovi ja mielenrauha. Nyt illalla viimeisenä tarkistan, että lukko on napsautettu alas eikä ovi aukea kahvaa painamalla.
Mitä lasikuisti sitten vielä vaatii? Tapettia ensimmäisessä kuvassa näkyvälle seinälle, verhot ikkunaan ja muutaman lampun kattoon. Kaikki muu odottaa valmiina paitsi ne lamput. Täytyy saada täydelliset, tähän kotiin ei tuoda mitään joka ei miellytä. Ollaan mielummin ilman kuin kompromissien kanssa.
Sitten vielä perinpohjaisen kuuraamisen ja tavaroiden paikoilleen laittamisen. Jouluna saattetaan sitten kantaa pöytä isojen ikkunoiden ääreen. Kumpa tämä lumi pysyisi.
Lämmintä kolmatta adventtia teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti