(Suuria) suunnitelmia pihasta.

Nurmikko on märkä jalkojen alla. Kasvimaalla kukkii ja rehottaa. Jostain rikkaruohojen seasta saattaa löytää porkkanoitakin. Kesäkurpitsoita tulee paljon vähemmän kuin viime vuonna. Minttua on paljon. Kanit saavat syödä omenoita kyllästymiseen asti. Sisällä kuivataan ja tehdään mehua.
Vielä joku tuolla kukkiikin, ei tuoksu vielä seuraavalta vuodenajalta.

Illalla laitetaan kynttilä suolalyhtyyn, keitetään teetä ja piirretään paperille kuvia. Miltä meidän piha voisi näyttää. Mihin siirretään ikkunan alta jasmikkeet, entä sireenit.
Näitä miettiessä palaa ensin kevääseen, sitten kesäyöhön jolloin pihalla näki astella puolilta öin. Jasmikkeet kukkivat ja niiden metsämansikkainen tuoksui leijui koko pihan yli. Taitoin oksan maljakkoon.

Täällä olisi monta kauhallista hiekkaa siirrettävänä, melko monta puuta kaadettavana. On ideakuvia poluista, rinteistä ja kasvava haavekasvilista. Alppiruusu, kriikuna ja hevoskastanja. Liljat, kurjenmiekat ja laventelit. Joskus voisi ehkä olla kanala, lampaitakin. Nämä on haaveita, niitä on hyvä olla. Ja lapio ja kottikärryt. Suu auki oikealla hetkellä.
Ei tässä mitään messutalon pihaa haluta, ei pihasuunnitelmia vaan elämisenpaikka, kerron. Pitää olla piiloutumispaikkoja pienille, lätäköitä läträtä ja ennen kaikkea vähemmän sisälle kantautuvaa hiekkaa. Ja metsä, joka muuttuu puutarhaksi vähitellen. Helppokin saisi olla ja nurmikkoa hyvin vähän. Ruohonleikkurin käynnistäminen ei huvita niin, että voisi olla nurmikenttää niin paljon kuin nyt.
Pergola, palju ja kesäkeittiö. Humalaa, villiviiniä ja ruusupensaitakin enemmän. Minä haluan sepeliä, mies jotain sellaista, joka ei pistä paljainvarpain kulkiessa. Äkkiä siihen sepeliin tottuu ja miten hyvin se sopisi liuskekiven kanssa! Niin, puisia terasseja meille tuskin tulee, vaan kivistä tehtyjä. Vaikka kuinka olisi liukas tai kylmä jalan alla.
Saisipa jostain paljon vanhoja punatiiliä, niille olisi käyttöä myös.

Tämä piha on melko suuri. Voi tehdä monenlaista.