3.12.2013

3. joulukuuta.


Kokosin rantojen, metsien ja pihaseikkailuiden aarteet kuviin. Lapset kuljettavat niitä sisään kulkiessaan. Kivet ja oksankappaleet ovat samanvärisiä kuin luonto nyt.
Ekaluokkalainen Haitula sai keskiaikamarkkinoilta kesällä itselleen puukon ja opetteli vuolemaan. Istui kesäkeittiössä ja vuoli lastun toisensa perään. Teki kaarnalaivan ja upotti sen järveen, joka oli syntynyt kesäsateen jäljiltä kottikärryihin. Pikkusisko heitteli kiviä sinne, jotta tuli kunnon aallot.

Keittiönhyllyssä ovat minun aarteet. Reikäiset kivet, jotka Timo toi minulle Kaliforniasta. Tammipuinen nappi Tallinnasta ja muraatin oksa, jonka sain mukaani ystävien häistä. Piharemontin aikaan maasta löytynyt ruskea pieni lasipurkki vesimaljana muraatille.

Järvi koittaa jäätyä. Virtaavassa paikassa on sulaa. Siitä se jäätyy vasta kovimmilla pakkasilla. Kun on itselleen melko tuntematon järvi lähellä sitä miettii hyvin tarkkaan, että koska uskaltaa mennä rantaan. Kokeilla jäätä kepillä. Ei se aika ole vielä hetkeen.
Toivottavasti kuitenkin vielä tänä talvena saatan seistä rannalla, heittää kiven jäälle. Katsoa, miten jää kantaa kiven. Minutkin.

Silloin, kun meitä oli vasta viisi asuttiin Helsingissä ja yhtenä talvena joulun jälkeen tulivat kovat pakkaset. Lunta ei satanut lainkaan. Meri jäätyi. Luisteltiin Timon kanssa Tammisalon rannasta Marjaniemeen. Pidettiin kiinni käsistä ja saatiin omenaposket.
Joissakin kohdissa jää oli pelottavan mustaa, sen sisään oli jäänyt kuollut kala. Toisissa paikoissa jää oli turvallisen harmaa, mutta kaikkialla luistin kulki hyvin.
Pitkän hameen helma muuttui purjeeksi.

10 kommenttia:

  1. Upeaa, että ekaluokkalaisenne on itse tehnyt puukon. Tuollaisesta innostuksesta saa olla iloinen! Mukavaa joulunodotuksen aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hän kyllä sitä puukkoa sentään itse tehnyt! :D Mutta sai puukon ja opetteli vuolemaan. Mun mielestä se on hieno taito.

      Poista
    2. Miten mä noin hölmösti luinkaan, että olisi itse sen siellä tehnyt.....no, mutta vuolemisen taito on kuitenkin ihan mahtava. Kaikki käsillä tekeminen on!

      Poista
  2. Luonnonjäällä luistelu on niin parasta, mutta aika harvinaista Suomessa. Minä asuin lapsuuteni lammen rannalla pohjoisessa, enkä muista kyllä montaa talvea, että olisi päässyt auraamatta luistelemaan!
    Kiva tää sun joulukalenteri! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan luistelleeni kahtena eri talvena luonnonjäällä, ilman aurausta. Eli ei edes kerran kymmeneen vuoteen ole näitä tapauksia osunut kohdalle.

      Poista
  3. Voi, mitä kesäkuvia alempana !

    Kaikella kunnioituksella : se on muratti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kielipoliisi. Mulle murrehirmulle kasvi on muraatti, vaikka oikeinkirjoitusasu kuinka olis muratti.

      Poista
    2. Murteista minä tykkään ! Mistähän päin sinun on ?

      Poista
    3. Murteista minä tykkään ! Hihkuin riemusta kun kerran sain käsiini kaksi raumalaisella (ei ollenkaan minulle tuttua) kirjoitettua kirjaa. Mistähän päin sinun on ?

      Poista
  4. Minä siis tuo kielipoliisi ylempänä, en tajua miten blogger sotkee joskus mun asiat täysin.

    VastaaPoista