Ei sanota lauseita. Sanoja vaan. Ukkonen on jättänyt mäen, siirtynyt kauemmas. Ulkona seisoo raskas ilma ja pienet tytöt keittävät ravintolassaan kuravelliä. Poika lukee tiiliskiven paksuista kirjaa.
Siirtelen tavaroita paikasta toiseen. Tuntuu etten saa aikaan mitään näkyvää. Ehkä jonkun virkatun silmukan.
Pieni nukkuu päiväuntaan. Ei herää silityksiin, ei aavistusta kovemmalla äänellä sanottuihin sanoihin. Nukkukoot. Kun aurinko vielä aavistuksen siirtyy herää hän kyllä.
Pää on tahmeana mitättömistä ajatuksista, jotka kiertävät alati ympyrää. Mitä tehdä, minne mennä. Ripustan pyykit ja lupaan meille iltauinnin, kun työläinen palaa kotiin.
Voi pientä nukkujaa♥
VastaaPoista